Mielenstrategiaa koronan keskelle
14.9.2020
Viimeiset koronan leimaamat kuusi kuukautta tuntuvat pitkiltä. Tasan puoli vuotta sitten maaliskuun toisella viikolla mietin pääni puhki, voinko lähteä virkamatkalle Saksaan, josta kantautui jo huolestuttavia uutisia.
Punnitsin mielessäni matkan tärkeyttä ja toisaalta riskejä. Media oli täynnä uutisia hiihtolomamatkoilta Tirolista ja muualta mukana tuoduista tartunnoista. Lähtöä edeltävänä päivänä kaikki muuttui kertalaakista. Ulkoministeriö antoi suosituksen välttää ulkomaan matkoja. Matkanteko tyssäsi siihen. Hyvä niin.
Kevät meni koko yhteiskunnalta totuttautuessa rajoituksiin. Kesällä pystyimme jo hieman huokaisemaan ja palaamaan varovasti lähelle arkisia rutiineja. Syksyn alettua kesän helpottuneisuus on pyyhkäisty pois. Joku puhuu toisesta aallosta. Toinen kutsuu tilannetta uudeksi normaaliksi, joka kestää ainakin siihen saakka, kunnes rokote on laajassa käytössä.
Tilannekuva on moniulotteinen. Hallitus ja THL miettivät koronastrategioita. Monet yritykset, etenkin pohjoisen matkailuyritykset kamppailevat tulevaisuudestaan. On selvää, ettemme halua ajautua samaan tilanteeseen, missä keväällä oltiin. Niinpä suosituksia ja ohjeita on tärkeä noudattaa. Pienetkin avut, kuten puhelimen Koronavilkku-sovellukset kannattaa ottaa käyttöön.
Kun ohjeita ja suosituksia pursuaa ovista ja ikkunoista, voi vaarana olla väsyminen ja turtuminen. Onkin aiheellista pohtia, mikä on se mielenstrategia, jolla jaksamme läpi jopa seuraavan vuoden kestävän uuden normaalin, jossa korona on enemmän tai vähemmän läsnä? Miten välttää väsyminen ja välinpitämättömyys?
Ensinnäkin on tärkeää, että luottamus viranomaisia ja heidän ohjeitaan kohtaan säilyy. Näin onkin laajassa kuvassa asianlaita, vaikka sosiaalisessa mediassa riittää ”maallikkoepidemiologeja”, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan asiantuntijoiden ohjeet.
Ymmärrän hyvin, että on vaikea pitää motivaatiota yllä ohjeiden noudattamisessa, kun kauppajonossa joku tulee iholle tai juna-aseman tungoksessa on itse ainoa, jolla on maski kasvoilla. Tarvitsemme ryhtiä ja rohkeutta esimerkkinä olemiseen.
Toiseksi jaksamisessa auttaa, kun tsemppaamme toisiamme ja pidämme toinen toisistamme huolta. Naapuria auttamalla saa itsekin paljon. Edelleen on tarpeellista auttaa vanhuksia esimerkiksi kauppa-asioinnissa, vaikka heitä ei olekaan enää suljettu kotikaranteeniin.
Sotaveteraani Eino Luostarisen sanoin: ”Kun toimimme yhdessä rintamassa, niin tämäkin taistelu voitetaan vielä.” Toden totta, tarvitsemme sitkeyttä ja hyvää yhteistyötä, jotta koronavirus saadaan nujerrettua ja voidaan taas palata niin sanotusti normaaliin marssijärjestykseen.
Kirkolla on aina ollut tärkeä rooli ihmisten henkisen kriisinkestävyyden tukemisessa. Näin on ollut myös koronan keskellä. Kaikki Oulun hiippakunnan seurakunnat ovat olleet mukana erilaisen lähiavun organisoinnissa. Yksi esimerkki tästä oli ja edelleen on Oulu apu, jossa seurakunnat olivat kaupungin ja muiden järjestöjen rinnalla kontaktoimassa ja auttamassa ikäihmisiä.
Kirkon apu ei ole rajoittunut vain aineellisiin ja konkreettisiin asioihin. Monet hiippakuntamme papit ja muut työntekijät ovat kertoneet minulle lisääntyneistä sielunhoitokeskusteluista erityisesti kevään aikana. Koronakuolemia koskeneiden uutisten keskellä monella nousi mieleen myös oman elämän rajallisuus. Kuoleman pelko nosti päätään. Näissä tilanteissa sielunhoitajat ovat pohtineet ihmisten rinnalla elämän kestäviä rakennuspuita.
Kirkko seisoo edelleen omalla paikallaan keskellä kylää muistuttaen jo olemassaolollaan pysyvistä arvoista. Kellojen lohduttava ääni kantautuu lähiöihin ja kyliin kertoen omalla kielellään viestiä siitä, että kirkoissa rukoillaan jokaisessa jumalanpalveluksessa koronan keskellä elävän kansamme ja maailman puolesta.
Entäpä se mielenstrategia? Legendaarinen esimerkin sen hoitamisesta tarjoaa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kuuluisa kohtaus:
”Jos sie ossaat laulaa niin hyrehi hiljaksee. Se pittää mielen kepiän. Sillei sitä pittää mielenrategiaa toimittaa. Ajattele vaik mitte hulluja asjoi, ne onkii mukavii tällases paikas”, neuvoo alikersantti Rokka pelokasta sotamies Lampista heidän valmistautuessaan kahdestaan torjumaan suurta vihollisosastoa.
Rokan neuvo on varsin hyvä myös valmistautuessamme tulevaan koronasyksyyn ja -talveen. Itse huomaan usein hyräileväni virttä 397: ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.”
Jukka Keskitalo
Oulun hiippakunnan piispa