Piispansauva

Oulun hiippakunta sai piispansauvan seurakuntien lahjana ja se luovutettiin piispa Malmivaaralle hiippakuntapäivien aikana 27.6.1948. Sauvan piirustukset hankki Kristillisen Taideseuran Oulun osasto. Piirustukset laati helsinkiläinen arkkitehti Yrjö A. Waskinen. Sauvan jalometalliosat valmisti oululainen kultaseppä E. Kärnä. Hän sai tällä työllään mestarinkirjan.

Piispansauvan musta, puinen varsi on Inarin koivua ja se tehtiin Pohjolan Poikakodissa Muhoksella. Sauvan korkeus on kaksi metriä. Jalometallisen käyrän pituus 40 cm. Hopeisen käyrän keskuksessa on kultainen risti ja reunassa vehnänjyvä. Käyrän alaosassa on evankelistojen symbolit ja näiden alapuolella Pohjanmaan ja Lapin vaakuna-aiheet.

Kultaseppä Kärnän ansiosta sauvan kustannukset jäivät neljännekseen todellisesta kustannusarviosta. Säästynyt rahasumma käytettiin muistokiven pystyttämiseen piispa Vallinmaan surmapaikalle Inarin Laanilaan. Muistokiven piirustukset laati arkkitehti Strandberg.

Näiden hankkeiden varsinainen puuhamies oli rovasti A. I. Heikinheimo. Kun hän esitteli sauvan ja varainhankintasuunnitelman kirjeessään kirkkoherroille, hän päätti sen sanoihin: “Pohjoinen, laaja hiippakunta muodostaa kokonaisuuden Sanassa ja Hengessä sekä yhteisten asioiden vaalinnassa kansankirkkomme hyväksi.”

Hiippakunnan piispansauvan valmistumisen jälkeen hiippakunnan alue laajeni käsittämään myös  seurakuntia Keskipohjanmaan maakunnasta.  Sauvasta jäikin puuttumaan vuosiksi  uuden maakunta-alueen tunnus.  Tammikuussa 2015 Kokkolan ja Kalajoen rovastikunnat luovuttivat piispansauvaan kiinnetettäväksi kultaisen Näätä –vaakunatunnuksen.  Uudistunut ja koko hiippakuntaa symboloiva sauva luovutettiin piispa Salmelle sauvan puisen osan syntysijoilla Inarissa lääninrovastien kokouksessa.  Asessori, lääninrovasti Kari Tiirola luovutti tuolloin lahjan rovastikuntien puolesta.

Piispanristi

Pohjoisen hiippakunnan piispanristi on Venäjän tsaari Nikolai I:n lahja hiippakuntamme ensimmäiselle piispalle, Robert Valentin Frosterukselle. Kerrotaan, että keisarin tahdosta siitä tehtiin painavampi kuin muut tuolloiset Suomen kirkon piispanristit, jotka olivat Ruotsin kuninkaan lahjoittamia.

Hiippakunta omistaa alkuperäisristin kolme kopiota eli kolme emeritusristiä. Niitä tarvittiin kolme, sillä piispa Olavi Rimpiläisen astuessa virkaansa vuonna 1980 olivat piispat Olavi Heliövaara, L. P. Tapaninen ja Hannes Leinonen elossa.

Ensimmäinen emeritusristin tarvitsija oli piispa Väinö Malmivaara, joka jäi eläkkeelle vuonna 1954. Kerrotaan lääninrovastien tuolloin neuvotelleen siitä, pitäisikö ristin olla 18 vai 24 karaatin kultaa. Keskustelu päättyi, kun lääninrovasti O. H. Jussila totesi, että ristin on oltava 24 karaatin kultaa, koska Oulun hiippakunta on 24 karaatin hiippakunta.

 

Piispankaapu ja hiippa

Piispa Jukka Keskitalon paramentit eli piispanvaatteet; kaavun, hiipan ja stolan on suunnitellut oululainen kuvataiteilija Moosa Myllykangas. Paramentit ovat Oulun hiippakunnan seurakuntien lahja piispalle. Piispa käyttää niitä toimittaessaan jumalanpalveluksia hiippakunnan eri puolilla.

Piispanvaatteiden suunnittelua varten järjestettiin ideakilpailu ja kutsuttavien taiteilijoiden valinnan kriteereinä olivat paikallisuus, taiteellinen tuotanto, monipuolisuus, kotimainen ja kansainvälinen tunnettuus, ekologisuus sekä kestävän kehityksen näkökulma työskentelyssä.

Kilpailun voitti Moosa Myllykankaan ehdotus “Vesi, elämän lähde”. Hänen työskentelyssään korostui taiteellinen ja teologinen näkökulma, eettisyys, ekologisuus, kestävyys, paikallisuus sekä pohjoisen hiippakunnan erityispiirteet.

Piispanvaatteiden teemana on vesi, sillä Oulun hiippakunnan alueella on paljon erilaisia vesistöjä: jokia, järviä ja meri. Piispankaavussa vettä on kuvattu hopeisena aaltomaisena kirjontana.  Kaavun selkää koristava leveä vesiaihe kuvaa merta tai isoja pohjoisen järviä.

Piispankaapu takaa, kuva Harriet UrponenKaavun etuosan liepeisiin tehdyt kirjonnat kuvaavat jokia. Näiden liepeiden alareunaan on sijoitettu kaksi pohjoisia jokia pitkin ylöspäin uivaa kalaa. Kala on paitsi pohjoisten vesien arvokas luonnonvara, niin ennen muuta vanhin kristillinen symboli. Kreikan kielisten sanojen Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja alkukirjaimista muodostuu sana Iktys, kala. Tästä symbolista kristityt tunnettiin varhaiskirkon aikana.

Etuosassa olevaan suorakaiteeseen, joka kiinnittää kaavun, on tehty Jeesuksen orjantappurakruunua symboloiva koru Tornion jaloteräksestä ja poronsarvesta. Korun materiaaleista jaloteräs liittyy piispa Keskitalon synnyinseutuun Tornioon, kun taas poronsarvi piikkikruunun materiaalina viittaa Oulun hiippakunnan alueella harjoitettavaan perinteiseen elinkeinoon, poronhoitoon sekä saamelaisuuteen.

Kaavun selkäkilpeä eli clipeusta koristaa iso vihkiristi, joka on vanha kristillinen symboli. Vihkiristejä esiintyy erityisesti keskiajalla rakennetuissa kirkoissa, myös Suomessa. Kun piispa vihki kirkon, hän piirsi kirkon seiniin 12 ristinmerkkiä ympyrän sisälle. Vihkiristin ympyrä symboloi iankaikkisuutta. Sen keskellä oleva risti kertoo Jeesuksen sovitustyöstä. Vihkiristi soveltuu piispavaatteisiin hyvin, sillä piispan tehtävänä on vihkiä pappien lisäksi myös kirkkoja.

Piispanhiipan symboliikka jatkaa kaavun vesiaihetta, sillä sen alareunaan on kirjailtu aallokkoa. Piispanhiipan koristeena on tyylitelty yksinkertainen latinalainen risti, jonka keskiviiva jatkuu hiipan takapuolelle saakka. Hiipassa oleva risti voidaan nähdä myös pietarinristinä, jossa yläsakara on alasakaraa pidempi. Perimätiedon mukaan apostoli Pietari ristiinnaulittiin Roomassa, mutta hän ei katsonut olevansa arvollinen tulemaan ristiinnaulituksi samalla tavalla kuin Jeesus. Siksi Pietari pyysi surmaajiaan kääntämään ristin ylösalaisin. Pietarinristi kuvastaa siten nöyryyttä, mutta viittaa perimmältään Kristuksen ristiin ja hänen sovitustyöhönsä. Piispanhiippa on vuorattu lohen värisellä silkillä, näin päähineeseen muodostuu ikään kuin auki oleva lohen suu.

Stolan alareunoissa ovat latinalaiset ristit, joiden keskellä on vesiaihetta. Koristeena on lisäksi seitsemän hopealla kirjottua poikkiviivaa, jotka viittaavat maailman luomiseen seitsemän päivän aikana. Lisäksi viivat muistuttavat Jaakobin tikapuista ja myös maallisemmin Merikosken voimalan lohiportaista, jotka liittyvät veteen ja elämän kiertokulkuun. Stolan keskellä niskassa on kirjailtu kolmio, joka on pyhän kolminaisuuden symboli.

Paramenttien materiaali on silkki-viskoosisametti. Kangas on hyvin laskeutuvaa aidon silkin ja viskoosin sekoitetta. Samettinen sileä pinta tuo kankaaseen arvokkuutta ja on helppohoitoinen. Väri on tumma violetti, vuori on punertavaa dubiansilkkiä.

Kaikki kirjonnat ovat taiteilija Moosa Myllykankaan toteuttamia, samoin koru on taiteilijan tekemä Nikama Designin Teemu Partasen avustamana. Ompelutyön ja kaavoituksen on toteuttanut Outi Sulkala Pieni muotihuone Chickistä.