Neljä vuotta sotaa Ukrainassa

Tänään 24.2. tulee kuluneeksi 4 vuotta siitä, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan. Näinä vuosina Ukrainan kansa on kärsinyt paljon. Sotilaita on kaatunut ja loukaantunut rintamalla paljon. Sodan seurauksena on miljoonia pakolaisia Ukrainan sisällä ja ulkomailla. Hyökkäykset Ukrainan kyliä ja kaupunkeja, energialaitoksia ja jopa sairaaloita ja päiväkoteja kohtaan ovat olleet brutaaleja. Venäjän taktiikkana on ollut nimenomaan lamauttaa siviiliyhteiskunnan selkäranka.

Ottaen huomioon Venäjän sotilaalliset resurssit, se on onnistunut sodankäynnissä huonosti. Se ei ole kyennyt saavuttamaan alkuperäisiä tavoitteitaan kontrolloida Ukrainaa ja vaihtaa sen hallinto. Kuten presidentti Stubb tänään mainitsi Pariisissa, Venäjä ei näytä kykenevän voittamaan sotaa, mutta ei kykene tekemään myöskään rauhaa. Sotaa on kutsuttu Putinin sodaksi. On totta, että Ukrainasta on muodostunut pakkomielle hänelle, mutta unohtaa ei pidä myöskään sitä, että iso osa venäläisistä tukee hyökkäyssotaa Ukrainassa. Tietenkin Venäjällä on myös niitä, jotka vastustavat sotaa. Maan sisällä heidät on kuitenkin vaiennettu. Tiettävästi kymmeniätuhansia venäläisiä sotilaita kaatuu tai loukkaantuu vakavasti Ukrainan rintamilla joka kuukausi. Vähitellen tämä seikka yhdessä kriisiytyvän talouden kanssa väistämättä vaikuttaa sodan legitimiteettiin myös Venäjällä. Toistaiseksi autoritäärinen hallinto on kyennyt painamaan kriittiset äänet pinnan alle.

Sotaväsymys Ukrainassa on neljän (tai oikeastaan 12 vuoden) jälkeen valtava. Kansa haluaa rauhaa. Rauhan tulisi kuitenkin olla oikeudenmukainen. Sitä ei Venäjä, eikä myöskään USA näytä haluavan. USA:n nykyhallinto painostaa Ukrainaa, mutta ei niinkään Venäjää. Käsittämätöntä historian valossa tämäkin. Euroopalle sota Ukrainassa on äärimmäisen tärkeä, sillä sodan lopputulos määrittelee pitkäksi aikaa Euroopan turvallisuusasetelman. Puolustaessaan maataan Ukraina taistelee koko Euroopan puolesta. Siksi onkin niin turhauttavaa, että Eurooppa ei kykene tukemaan Ukrainaa merkittävämmin. Jopa pari EU:n jäsenmaata kykenee halvaannuttamaan päätöksentekoa – jälleen kerran.

Ukrainalaisia asuu paljon myös keskuudessamme Suomessa. Ilmeisesti vuoden 2022 jälkeen Suomeen on tullut yli 90.000 ukrainalaista pakolaista, joista iso osa edelleen asuu, käy koulua tai työskentelee maassamme. On tärkeää, että he kokevat olevansa tervetulleita Suomessa, joka vuonna 1939 oli itsekin vastaavantyyppisessä tilanteessa.

Sota Ukrainassa on inhimillinen tragedia. Se on myös kutsu rukoilla voimia ja sitkeyttä sodan keskellä arkeaan jatkaville ihmisille. Rukouksiamme tarvitsevat erityisesti Ukrainan lapset, joista osa on elänyt koko tähän astisen elämänsä sodan keskellä.

Rukous Ukrainan kansan ja rauhan puolesta:

”Rauhan ja oikeudenmukaisuuden Jumala, rukoilemme tänään Ukrainan kansan puolesta. Rukoilemme rauhan puolesta ja aseiden laskemisen puolesta. Rukoilemme kaikkien niiden puolesta, jotka pelkäävät huomista. Anna lohdutuksen Henkesi tulla heidän lähelleen. Rukoilemme niiden puolesta, joilla on valta päättää sodasta tai rauhasta. Anna heille viisautta, harkintaa ja myötätuntoa ohjaamaan päätöksiä. Ennen kaikkea rukoilemme kaikkien lastesi puolesta, jotka elävät vaarojen ja pelkojen keskellä. Varjele heitä. Tätä rukoilemme Jeesuksen, Rauhanruhtinaan, nimessä. Aamen.”(Mukaillen Yorkin arkkihiippakunnan sivuilla olevan rukouksen mukaan)