Kolumni Piplia -lehdessä 3/2019

”Sain vastaanottaa Raamatun omalla kielelläni eilen. Mikä ilon kyynelten päivä! Nyt saan lukea sellaista tekstiä, jota ymmärrän varmuudella. On vuosi 2019. Ihana Kirja! Ajatelkaa. Tuo asia – Jumalan Sana on meillekin tarkoitettu. Kirjoitettuna. Niin iso asia.”

Näin vahvoja sanoja käytti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon saamelaistyön sihteeri Erva Niittyvuopio kuvaillessaan minulle tuntemuksiaan elokuun viimeisenä viikonvaihteena, kun Norjan Kautokeinossa vietettiin pohjoissaamen Raamatun julkistusjuhlaa. Voin vain kuvitella, mitä omankielinen Raamattu voi pohjimmiltaan merkitä ihmiselle. Etenkin hänelle, jonka osana on tehdä saamelaistyötä näkyväksi kirkossamme. Tätä työtä varten on ensiarvoisen tärkeää saada käyttää Raamattua omalla kielellä.

Ymmärrän hyvin ilon pohjoissaamenkielisestä raamatunkäännöksestä, koska Raamattu on myös minulle itselleni hyvin tärkeä asia. Raamattu kiinnostaa minua teologina ikään kuin ammatillisesti. Vielä enemmän Raamattu kiinnostaa minua henkilökohtaisen hengellisen elämän kannalta. Pyrin lukemaan Raamattua edes pienen pätkän joka päivä. Silloin en lue Raamattua niinkään tutkijana, vaan enemmänkin niin, että Raamattua ”tutkii” minua, kun asetun Jumalan sanan puhuteltavaksi.

Itselleni Raamattu ihan kirjana, nahkakantisena kirjana merkitsee paljon. Olen joskus tehnyt siihen muistiinpanoja, alleviivannut tärkeän paikan, joka on puhutellut minua. Nyt myös saamenkieliset rippikoululaiset saavat itselleen oman Raamatun. He saavat kirjoittaa siihen nimensä ja kätkeä sen sisään omiakin ajatuksiansa. He saavat varmasti esimerkiksi luomiskertomuksesta monipuolisemman kuvan, kun pääsevät tutustumaan siihen omalla kielellään.

Minulle on ollut jo näiden ensimmäisten piispanviran kuukausien aikana tärkeää kuulla nuorten saamelaisten ajatuksia elämästä. Iloitsen siitä, että nyt voin olla myös tukemassa heidän identiteettinsä vahvistumista omankielisen Raamatun kautta. Piispana tehtäväni on omalta osaltani huolehtia siitä, että ihmisillä olisi mahdollisuus kuulla evankeliumia omalla äidinkielellään. Pohjoisessa hiippakunnassa on EU:n ainoan alkuperäiskansan kotiseutualue. Kansalla on oma äidinkielensä ja oma kulttuurinsa. Haluan piispana ymmärtää sen erityisarvon ja tukea sitä, jotta jokainen saa myös itse tulla näkyväksi oman äidinkielensä kautta.

Kirkko on osaltaan ollut määrätietoisesti tekemässä näkyväksi saamelaistyötä. Nyt on juhlan aika. Nyt, kun vietetään YK:n alkuperäiskansojen kielten vuotta, on syytä juhlia kaikkialla myös uutta pohjoissaamenkielistä Raamattua.

 

Jukka Keskitalo on Oulun hiippakunnan piispa ja
Suomen Pipliaseuran hallituksen puheenjohtaja

***

Suomen Pipliaseuran verkkosivut: www.piplia.fi