Oulu.

Olen uusi oululainen. Kaupunkiinmuuttaja, joka katson uutta kotikaupunkiani rehellisin ja avoimin silmin. Haluan tutustua Ouluun, sen ihmisiin ja kulttuuriin. Mutta mikä on Oulu?

Onko Oulu vain se kaupunki, joka on ollut kaikkien huulilla synkissä otsikoissa, surullisissa tarinoissa? Onko Oulu vain tapahtumapaikka seksuaalirikosten sarjalle? Liittyvätkö viime päivien dramaattiset otsikot juuri tähän kaupunkiin?

Vai onko Oulu edelleen se vanha tervaporvarien ja kansainvälisen kaupan kaupunki, joka nousi tuhkasta silloinkin, kun lähes kaikki paloi maan tasalle suuressa Oulun palossa 1822?

Onko Oulu edelleen se dynaaminen yliopistokaupunki, jossa on niin paljon osaamista, että uutta voitiin synnyttää siinäkin hetkessä, kun kaikki tuntui kaatuvan ja Nokia kävi polvillaan?

Onko Oulu edelleen se reilu ja aito kaupunki, joka toivotti vuonna 2015 uudet maahanmuuttajat ja kaupunkiinmuuttajat tervetulleiksi?

Nyt voimme sanoa, ettei kaikkien maahanmuuttajien kotoutuminen onnistunut. Nyt voimme todeta, että riskianalyysi ilman rasistista ennakkoasennetta jäi kesken. Olemme olleet myös sinisilmäisiä, kun uskoimme, että maan lait ja kulttuuri voitaisiin omaksua niin helposti.

Tapahtumat ovat olleet isku palleaan. Tällaista ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä. Poliisi ja oikeuslaitos tekevät nyt työtänsä ja ansaitsevat kaiken tuen. Heidänkin resurssit tuntuvat olevan tiukalla. Silti on katsottava eteenpäin.

Emme saa taantua suljetuksi yhteisöksi, jota leimaa syyttely, kyräily ja viha. Mistä se kertoo, että moni oululainen huokaisi Helsingissä tapahtuneiden kauheuksien jälkeen: onneksi ei enää Oulu. Meidän on jatkettava matkaa ja mentävä eteenpäin. Mitä sitten voimme tehdä?

Oulu on oululaiset, kaikki täällä asuvat passista riippumatta. Oulu voi edelleen avata oven, tarjota käden ja toivottaa sydämellisesti tervetulleeksi. Tällöin Oulu voi edellyttää, että tulija tarttuu ojennettuun käteen reilusti.

Oulu voi odottaa,  että tulija katsoo suoraan silmiin ja on valmis kohtaamiseen ja sitoutumaan suomalaisen yhteiskunnan tärkeisiin arvoihin, kuten jokaisen yksilön fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Jos tähän inhimilliseen kohtaamiseen ei pysty, ei mielestäni voi olla aidosti oululainen.

Oulu on ojentanut minulle tervetulleeksi toivottavan käden ja se on tuntunut hyvältä. Olen saanut todella hyvän ensivaikutelman uudesta kotikaupungistani. Minulle Oulu on samalla kertaa juureva ja dynaaminen Pohjoisen pääkaupunki. Oulun historia osoittaa, että oululaisuus on sisua ja uudistumiskykyä. Sitä tarvitaan nyt meiltä kaikilta oululaisilta.

***

Tämä on linkki Kalevan blogiin, jossa kirjoitus on julkaistu 15.1.2019