Julkaistu Kalevan Kartalla -blogissa 30.3.2019

En voi sanoin kuvata, mitä tunteita olen käynyt läpi, kun olen seurannut viikolla käytyä keskustelua lasten raa’asta hyväksikäytöstä, huumaamisesta, kuvaamisesta ja materiaalin jakamisesta eteenpäin. Olen lukenut juttuja järkyttyneenä ja fyysistä pahaa oloa tuntien. En voi olla asiasta hiljaa.

Ei ole kauaa, kun keskustelimme Kartalla -arvofoorumissa Oulussa tapahtuneista lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä. Käräjäoikeus on toiminut nopeasti ja antanut ensimmäisen tuomionsa. Kaksi viikkoa sitten kuulimme pöyristyttävän uutisen, jossa kerrottiin, että Oulussa hyväksikäyttötuomioon johtanut rikos oli tapahtunut moskeijassa. Moskeijassa! Pyhässä paikassa, jonka pitäisi olla ihmiselle turvallinen paikka.

Nyt tuntuu, että olemme pimeyden ytimessä, kun luemme näitä uutisia. Kalevan pääkirjoitus osuvasti aavistelee, ettei tässä ole vielä kaikki. On vielä paljon piilossa olevaa pahaa, joka vain odottaa omaa tilaisuutta päästä päivänvaloon.

Uutisten valossa näyttää siltä, että pedofiilit hakeutuvat selvästi paikkoihin, jossa he voivat käyttää hyväksi luottamusasemaansa. Niin kuin tämän tuoreimmankin tapauksen julkisuudessa olevien tietojen mukaan tekijä oli pyrkinyt lähelle seurakunnan nuorisotyötä. Käytettävissä olevien tietojen mukaan tapaukset eivät kuitenkaan ole sieltä.

Lasten ja nuorten turvallisuus on koko yhteiskunnan asia. Kaikkien toimijoiden pitää peilata toimintaansa meille tärkeitä arvoja vasten – oli sitten kysymys seurakunnasta, urheiluseurasta tai harrastuspiireistä. Seurakuntien toimintaa ohjaa Turvallinen seurakunta -asiakirja, jossa annetaan ohjeistukset myös siihen, kuinka toimittaisiin seksuaaliseen häirintään liittyvissä epäilyissä.

Turrummeko näihin kamalien uutisten virtaan? Meillä on eri toimijoiden kesken paljon työtä tekemättä sen suhteen, miten vaalimme lastemme lastemme koskemattomuutta siellä, missä he ovat. Sillä kukaan ei ole niin aito ja herkkä, kuin lapsi. Meidän tehtävämme on suojella heitä.

***