Soveltamisohje piispainkokouksen pastoraaliseen ohjeeseen

Piispainkokous antoi 3.6.2025 tuomiokapituleille pastoraalisen ohjeen ”Avioliittoon vihkimistä tai siunaamista pyytävien samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta seurakuntatyössä”. Tuomiokapituli on istunnossaan 12.6.2025 keskustellut ohjeesta ja merkinnyt sen tiedoksi. Tämä Oulun hiippakunnan papistolle sekä kirkko- ja seurakuntaneuvostoille tarkoitettu soveltamisohje taustoittaa piispainkokouksen antamaa pastoraalista ohjetta.

Kysymys toimivallasta antaa pastoraalinen ohje

Piispainkokouksen tehtävänä on kirkkolain 5 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan käsitellä ”kirkon uskoa, opetusta ja työtä koskevia asioita sekä antaa kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta tarkempia määräyksiä siten kuin siitä kirkkojärjestyksessä säädetään”. Lisäksi kirkkojärjestyksen 5 luvun 10 §:n mukaan piispainkokous muun muassa ”käsittelee hiippakuntien hoitoa koskevia asioita ja antaa kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta tarkempia määräyksiä asioissa, jotka koskevat pappisvirkaa”. Kirkolliskokouksen lakivaliokunta katsoi mietinnössään toukokuussa 2025, että piispainkokouksella on kirkkolain 5 luvun 5 §:n ja kirkkojärjestyksen 5 luvun 10 §:n nojalla mahdollisuus antaa pastoraalisia ohjeita kirkon avioliittokäytäntöä koskien.

Piispainkokouksen pastoraalinen ohje perustuu edellä mainittuihin piispainkokouksen lakisääteisiin tehtäviin. Piispainkokous ei ole ohjeellaan puuttunut kirkolliskokouksen toimivaltaan vaan on ohjeistanut, miten nykyisen kirkkojärjestyksen voimassa ollessa tulisi seurakuntatyössä toimia, ottaen huomioon kirkon kentällä tosiasiallisesti vallitsevan moniselitteisen tilanteen suhteessa avioliittoon vihkimisen käytäntöihin.

Mikä on nykyinen tilanne?

Mikä sitten on se nykyinen tilanne, jonka vallitessa piispainkokouksen pastoraalinen ohje on annettu? Kirkkolainsäädännön mukaan kirkollisen avioliittoon vihkimisen erityisenä edellytyksenä on avioliittolain säädösten lisäksi kirkkojärjestyksessä säädetyt kirkon jäsenyys ja rippikoulun käyminen. Avioliittolaki sallisi kirkoille ja uskonnollisille yhdyskunnille muidenkin erityisten ehtojen (kuten sen, että vihitään vain miehen ja naisen muodostamia pareja) asettamisen, mutta sellaista kirkolliskokous ei ole kirkkojärjestykseen lisännyt, toisin kuin eräät muut Suomessa toimivat uskonnolliset yhdyskunnat yhdyskuntajärjestykseensä.

Piispainkokous esitti kirkkojärjestyksen muutosta siten, että siihen olisi ensimmäistä kertaa kirjattu miehen ja naisen välinen avioliittokäsitys, sen ohella, että siihen olisi kirjattu myös avioliittolain mukainen kahden henkilön välinen avioliittokäsitys. Kirkolliskokouksen perustevaliokunta piti lausunnossaan kirkkojärjestyksen muutosta teologisesti hyväksyttävänä ja lakivaliokunta mietinnössään juridisesti hyväksyttävänä. Esitys saavutti kirkolliskokouksessa selkeän enemmistön, mutta ei vaadittua ¾ määräenemmistöä, minkä vuoksi se jätettiin raukeamaan. Esityksen tultua hylätyksi jäivät edellä kuvatut kirkkojärjestyksen avioliittoon vihkimisen edellytykset voimaan.

Lain tasolla kirkollisen avioliittoon vihkimisen edellytykset ovat siis kirkkojärjestyksessä. Kirkkolaki tai kirkkojärjestys ei sen sijaan tunne käsitettä ”avioliittokäsitys”, koska sitä ei sinne toukokuun kirkolliskokouksessakaan lisätty. Kirkolla on kuitenkin tosiasiallisesti vakiintuneesti olemassa avioliittokäsitys, joka tarkoittaa miehen ja naisen välistä avioliittoa. Se perustuu kirkon perinteen lisäksi lähinnä kirkkokäsikirjan avioliittoon vihkimisen kaavan ingressiin (johdantoteksti) ja eräisiin muihin kaavan kohtiin sekä katekismukseen.

Piispainkokous ei ole pastoraalisella ohjeellaan muuttanut kirkon avioliittokäsitystä tai antanut kirkkojärjestyksen vastaisia ohjeita.

Oikeustilan muutos

Pastoraalisessa ohjeessa tuodaan esille käsite ”oikeustilan muutos”. Asiantuntijoiden mukaan oikeustila voi muuttua ilman lainsäädäntötoimiakin, jos lain sanamuoto on mahdollistava, eikä laissa ole nimenomaista kieltoa. Juuri tämä on asiantila kirkkojärjestyksen avioliittoon vihkimistä koskevien säädösten osalta. Tämä peruslähtökohta huomioiden oikeustila kirkollisen avioliittoon vihkimisen käytäntöjen osalta on tosiasiallisesti jo osin muuttunut ja on edelleen muutostilassa, vaikka kirkolliskokous ei olekaan tehnyt nimenomaisia muutoksia kirkon avioliittokäsitykseen.

Oikeustilan muutoksen osatekijöinä tässä asiassa pastoraalinen ohje mainitsee mm. seuraavat: 1) samaa sukupuolta olevien parien kirkollisia vihkimisiä tapahtuu (ilmeisesti kaikki vihkimistä pyytäneet parit on vihitty), 2) oikeusministeriö on jo vuonna 2017 todennut, että nämä vihkimiset ovat avioliittolain perusteella laillisia, 3) papeille ei koidu vihkimisistä seuraamuksia (tiettävästi yksikään tuomiokapituli ei ole määrännyt esimerkiksi varoitusta useaan vuoteen), 4) lukuisat seurakunnat ovat päättäneet ”avata kirkkotilansa” samaa sukupuolta olevien parien vihkimisille ja avioliiton kirkolliselle siunaamiselle, 5) hallinto-oikeudet ovat ratkaisuissaan todenneet, että em. tilapäätöksen tekeminen kuuluu seurakunnan toimivallan piiriin, 6) kirkko ei ole lisännyt kirkkojärjestykseen erityistä ehtoa, että se vihkii vain miehen ja naisen muodostamia pareja.

Edellä sanotun perusteella ollaan tilanteessa, jossa kirkolla on perinteisesti olemassa oleva avioliittokäsitys, mutta tosiasiallisesti avioliittokäytäntö on osin jo muuttunut ja edelleen muutoksessa. Paradoksaalista kyllä muutosprosessia vauhditti myös se seikka, että kirkolliskokous ei kyennyt määräenemmistösäädöksensä vuoksi kirjaamaan kirkkojärjestykseen perinteistä avioliittokäsitystä edes rinnakkaisena mallina.

Edellä kuvatun moniselitteisen ja osin sekavahkon kirkollisen tilanteen ohjaamiseksi piispainkokous siis nyt on antanut oman toimivaltansa puitteissa pastoraalisen ohjeen.

Pastoraalisen ohjeen sisältö

Ensinnäkin ohje ohjaa pappeja ja muita kirkon työntekijöitä kohtaamaan kaikki vihkimis- tai siunaamispyynnön esittävät kirkon jäsenet avoimesti ja arvostavasti. Tämä tarkoittaa kaikkia kohtaamisia tapahtuivat ne sitten papin, muun seurakunnan työntekijän tai vastuunkantajan toimesta. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys jo kristillisen lähimmäisenrakkauden perusteella. Piispainkokous kuitenkin antoi tätä koskevan ohjeen, koska tiedossa on, ettei avoin ja arvostava kohtaaminen kaikkialla ole toteutunut.

Toiseksi pastoraalisessa ohjeessa kerrotaan, millaisten elementtien tulee kuulua kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen. Tämänkin tulisi olla itsestäänselvyys, mutta tiedossa on, että samaa sukupuolta olevia pareja on joissakin tapauksissa vihitty hyvinkin vapaamuotoisesti. Pastoraalisen ohjeen tämä kohta ei siis ”kehota vihkimään” samaa sukupuolta olevia pareja, mutta ohjaa pappeja toimituksen sisällössä siinä tapauksessa, että hän vihkimisen kaikesta huolimatta toimittaa.

Kolmanneksi pastoraalinen ohje toteaa, että ”avioliittoon vihkiminen ja avioliittoon siunaaminen ovat kirkollisia toimituksia, joiden soveltuvuudesta kirkkotilaan ei tarvita erillisiä päätöksiä”. Tässä on kyseessä piispainkokouksen kannanotto siihen, mikä on kirkon pyhyyteen soveltuva käyttötarkoitus (KJ 3:53). Ohjeessaan piispainkokous linjaa, että avioliittoon vihkiminen ja siunaaminen ovat lähtökohtaisesti aina kirkkotilaan soveltuvia tilaisuuksia. Kirkon pyhyyteen soveltuvuus perustuu mm. edellisessä kohdassa mainittuihin seikkoihin, että avioliittoon vihkimisessä luetaan Raamattua, julistetaan Jumalan sanaa, rukoillaan, lauletaan virsiä jne.

Piispainkokous siis katsoo, ettei kirkkotilan käyttö kaikkiin vihkimisiin edellytä erillistä päätöstä kirkko- tai seurakuntaneuvostossa. Kysymys on tältä osin periaatteellisesta teologisesta kannanotosta, joka ei kumoa kirkkojärjestyksessä olevaa säädöstä, että ”kirkon käyttämisestä päättää kirkkoherra yhdessä kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston kanssa” (KJ 3:53). Piispainkokouksen pastoraalisen ohjeen pohjalta ei ole siis tarpeellista, että kysymystä kirkkotilan käytöstä samaa sukupuolta olevien vihkimisessä viedään kirkko- tai seurakuntaneuvostoon ratkaistavaksi. Koska em. säädöksen mukaan ”kirkon käyttöä valvoo kirkkoherra”, on hänen mahdollista tukeutua suoraan piispainkokouksen pastoraaliseen ohjeeseen, ellei käsittelyä kirkko- tai seurakuntaneuvostossa aloitteen kautta nimenomaisesti vaadita. Tällöin asia luonnollisesti käsitellään kirkkoneuvostossa tai seurakuntaneuvostossa. Mikäli kirkkoherra ja kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto ovat eri mieltä kirkkotilan käytöstä, siirtyy asia tuomiokapitulin ratkaistavaksi (KJ 3:39). Tällöin tuomiokapituli noudattaa pastoraalisen ohjeen linjaa ja mahdollistaa kirkkotilan käytön myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimisessä ja avioliiton siunaamisessa.

Neljänneksi pastoraalinen ohje ”suosittaa edelleen tuomiokapituleille, ettei samaa sukupuolta olevan parin vihkimisestä tai siunaamisesta koidu papille seuraamuksia”. Tämä on asiallisesti ottaen jatko aiempaan, sillä jo vuonna 2020 piispainkokous suositti tuomiokapituleille, että ”seuraamusten määräämisessä on syytä harkita pidättyväisyyttä”. Koska 2020 suosituksen jälkeen tuomiokapitulit eivät tiettävästi ole esimerkiksi varoituksia samaa sukupuolta olevan parin vihkineelle papille antaneet, uudistaa piispainkokous nyt asiallisesti ottaen saman suosituksen sitä kuitenkin vahventaen.

Pastoraalinen ohje papin oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta

Pastoraalinen ohje ei luo yksittäiselle papille velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja tai kirkollisesti siunata heidän avioliittoaan. Toisaalta ohje merkitsee sitä, ettei samaa sukupuolta olevan parin vihkineelle papille koidu seuraamuksia. Ohje ei siis ”kehota vihkimään” samaa sukupuolta olevia pareja, vaan jättää kysymyksen papin harkintaan. Ohje ei myöskään luo uusia velvollisuuksia muille työntekijöille.

Lopuksi

Tällä soveltamisohjeella olen halunnut taustoittaa piispainkokouksen pastoraalisen ohjeen syntyä ja sisältöä. Ymmärrän varsin hyvin, että koko kysymys hämmentää. Toiset iloitsevat piispainkokouksen pastoraalisesta ohjeesta, toisille se aiheuttaa huolta. Toivon, että suhtaudumme asiaan rauhallisesti ja katsomme, millaiseksi käytäntö muodostuu. Toivon keskinäistä kunnioitusta toinen toisiamme kohtaan tässä asiassa, joka jakaa näkemyksiä kirkon sisällä.

Aivan lopuksi henkilökohtainen kommentti. Piispanvaalin alla meiltä ehdokkailta kysyttiin usein, miten suhtaudumme samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseen vihkimiseen. Vastaukseni sisälsi kolme näkökohtaa: 1) Olen kirkon vallitsevan avioliittokäsityksen kannalla, 2) keskustelut ja kohtaamiset samaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa ovat vakuuttaneet minut siitä, että kyse ei ole vain ”asiasta”, vaan monia kanssakristittyjämme syvästi koskettavasta kysymyksestä, ja 3) sitoudun työskentelemään yhdessä muiden piispojen kanssa sellaisen ratkaisun löytämiseksi, jonka kanssa kirkkomme voi elää ja toimia erilaisista näkemyksistä huolimatta.

Minun ei tarvinnut muuttaa tätä ajatteluani ollessani piispainkokouksen jäsenenä osaltani antamassa kirkolliskokoukselle esitystä kirkkojärjestykseen kirjattavista rinnakkaisista avioliittokäsityksistä. Sama pätee myös tähän pastoraaliseen ohjeeseen. Omasta näkökulmastani sekin on ollut pyrkimystä yhdessä muiden piispojen kanssa etsiä ratkaisuja, joiden avulla kirkkomme voi elää tämän asiakokonaisuuden kanssa.

Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa 20. elokuuta 2025

Jukka Keskitalo

Oulun hiippakunnan piispa