Vanhan ajan joulua etsimässä

Mikä tahansa perinne, joka kokoaa vuosittain yli miljoona ihmistä saman asian äärelle, on Suomen mittakaavassa iso ja merkittävä ilmiö. Tällainen on nyt 46. kertaa laulettavat Kauneimmat joululaulut. Se on yhteenlasketulta osallistujamäärältään Suomen suurin vuotuinen musiikkitapahtuma. Vaikka maamme kaikkien musiikkifestivaalien väkimäärät laskettaisiin yhteen, kalpenevat ne Kauneimpien joululaulujen rinnalla.

Ei ole sellaista seurakuntaa, jossa Kauneimpia joululauluja ei järjestettäisi. Joululaulut saattelevat meidät ensimmäiseen jouluun, joka tuoksui tallilta. Meitä ei haittaa, vaikka laulamme samoja, tuttuja lauluja vuodesta toiseen. Tähän asiaan emme kaipaa suuria uudistuksia.

Joulukuu on myös vilkkain jumalanpalveluskuukausi. Kun tammikuussa jumalanpalveluksissa käy alle 400 000 henkilöä, kipuaa määrä adventin ja joulun aikoihin kolminkertaiseksi. Ensimmäisenä adventtina kävijätilastoissa on piikki, kun sydämeen nousee kaipaus päästä kajauttamaan ilmoille yhteinen Hoosianna.

*

Mistä oikein on kyse? Miksi kirkon kynnys näyttää joulun aikaan olevan matalammalla, kuin muuhun aikaan vuodesta? Yksiselitteistä vastausta tähän ei ole, ja ehkä on hyvä niin. Ei hienoja ja toimivia asioita tarvitsekaan selittää puhki. Varmaankin yksi taustatekijä on se, ihmisten tarve yhteisöllisyyteen korostuu juuri jouluna. Joulu on yhdessäolon ja rauhoittumisen keidas kiireen keskellä. Kyse on myös traditiosta. Joulun kirkkohetkillä on pitkät perinteet ja olemme tottuneet jo pienestä pitäen käymään kirkossa juuri jouluna, vaikkei uskonnollisuus muutoin näkyisi arjessamme.

Keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla mukana saattaa olla myös ripaus nostalgiaa. Monella meistä on muisto kyläkoulun kuusijuhlasta, jossa ehkä koko koulun voimin oppilaat toteuttivat joulukuvaelman. Maalaiskoulun joulujuhlan tunnelma oli käsin kosketeltava ja tavoitamme helposti huulillemme jopa jouluevankeliumin tekstin, sen vanhan käännöksen.

Nostalgiaa tai ei, mutta ehkä moni meistä kaipaa vanhan ajan joulua, jossa kaikki tuntui olevan paljon yksinkertaisempaa kuin nykyään. Jouluna aika kului hitaasti. Tapana oli, ettei ennen Tapaninpäivää edes lähdetty kyläilemään, vaan vietettiin aikaa kodin piirissä. Jotakin tämänkaltaista halutaan ehkä kokea edelleen. Monissa kaupungeissa järjestetään esimerkiksi vanhan ajan joulumarkkinoita, joissa tavoitellaan juuri sitä entisaikaista joulutunnelmaa.

*

Nykyisessä kotikaupungissani, Oulussa eletään vahvaa tiernakulttuurin nousukautta. Tiernapoikaperinne elää vahvana ja sekin traditio on saanut uusia muotoja. Tiernapoikakilpailut kokoavat suuren määrän jouluperinteiden ystäviä adventin aikaan yhteen ja kiertävät ryhmät ovat tuttu näky joulun ajan tilaisuuksissa. Kaupungissa on pysyvä tiernatori joulun aikaan ja tiernapoikapatsas pysäyttää monet turistit ympäri vuoden. Tuntuu siltä, että tältäkin osin kaipaamme paljon perinteitä jouluihimme.

Vanhan ajan jouluun ei kuulunut ylenpalttinen tuhlaaminen, eikä siihen sitä paitsi ollut taloudellisia mahdollisuuksiakaan. Tässäkin suhteessa saatetaan olla palaamassa vanhaan. Muutokset näkyvät vähitellen jo joulun ajan kuluttajatottumuksissa. Niissä puhuttavat vastuullisuus, ekologisuus ja omien kulutustottumusten ilmastovaikutukset. Enemmän kuin tavaraa, läheisille halutaan hankkia joko palveluja tai aineettomia lahjoja. Yhä enemmän arvostetaan myös itse tehtyjä lahjoja, esimerkiksi jouluisia leivonnaisia tai käsitöitä.

*

Uskon, että vanhan ajan joulun etsinnässä on kyse myös kaipuusta joulun kristillistä sanomaa kohti. Jouluevankeliumi kertoo, että itämaan tietäjät lähtivät pitkälle matkalle etsimään äsken syntynyttä maailman Vapahtajaa. He pysähtyivät tähden johtamina Betlehemin seimelle ja tulivat kosketetuiksi. Olennaista oli, että he lähtivät liikkeelle. Heitä ajoi eteen päin löytämisen palo.

Toivon, että sinäkin löydät itämaan tietäjien lailla tien seimen luo. Pysähdy joulun ihmeen äärelle. Vapahtaja on tullut maailmaan. Toivon, että sama ilo, joka valtasi tietäjät Jeesuksen seimen äärellä, koskettaa myös sinun sydäntäsi tänä jouluna.

Jukka Keskitalo
Oulun hiippakunnan piispa