Piispa Jukka Keskitalon puhe kenttäehtoollisessa Vuosangan harjoitusalueella 14.4.2025

Matt. 28: 5-6

Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: »Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin hän itse sanoi.»

 

Hyvät sotilaat,

Elämme kristillisen uskon vuodenkierrossa paastonaikaa, ja tämä alkanut viikko on niin sanottu hiljainen viikko. Hiljaiseksi viikoksi kutsutaan pääsiäisen edellä oleva viikkoa, jolloin muistellaan Jeesuksen kulkua Jerusalemissa kohti ristiinnaulitsemista. Se on viikko, jonka aloittaa kertomus Jeesuksen saapumisesta Jerusalemiin, aasilla ratsastaen. Sen varrelle kuuluvat myös kiirastorstai, jolloin Jeesus söi yhdessä viimeisen kerran oppilaidensa kanssa. Ja sen varrelle kuuluvat myös hänen pidätyksensä, hänen kuulustelunsa, hänen epäoikeudenmukainen tuomionsa, hänen ruoskimisensa sekä hänen luovuttamisensa ristiinnaulittavaksi. Pitkänäperjantaina Jeesus kuolee ristillä uhraten itsensä ihmiskunnan puolesta.

Uskomme mukaan Jeesus ei kuitenkaan jää Golgatan ristille riippumaan. Eikä hautapaikkaansa makaamaan. Kolmantena päivänä kuolemastaan, pääsiäissunnuntaina Jeesus jättää hautansa ja nousee ylös kuolleista. Jeesuksen lähimmät opetuslapset ovat kaikki paenneet ja pettyneet karvaasti.

Jeesuksen haudalle on saapunut kuitenkin kolme naista. Yhtäkkiä heidän edessään on tuo valkopukuinen enkeli. Tämä enkeli lausuu nuo merkilliset sanat: Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin hän itse sanoi. Uskomme, että kuolema ei voinut pidätellä Jumalan Poikaa.

Ylösnousemuksesta on vuosisatojen saatossa rakennettu monia oppineita selityksiä. Perimmältään siinä on kuitenkin kyse jostakin järjelle käsittämättömästä, jostakin joka pakenee tavanomaista ymmärrystämme. Se jää uskon totuudeksi ja mysteeriksi. Kristittyinä meitä on kuitenkin valtava todistajien joukko, sukupolvi sukupolven perään, jotka liittyvät tähän uskoon. Että Jeesus Kristus on totisesti ylösnoussut.

Tätä Jeesuksen ylösnousemusta ja Jeesuksen uhrikuolemaa meidän puolestamme me juhlimme pääsiäisenä, joka on oikeastaan se kaikkein suurin kristillinen juhla.

Pääsiäisaikaan liittyy monenlaisia sävyjä. Oma lukunsa ovat myös kiirastorstain tapahtumat, jolloin Jeesus asettaa ehtoollisen opetuslapsilleen. Tuota samaa ehtoollista, Jeesuksen uhrikuoleman, sovituksen ja pelastuksen ateriaa me vietämme yhä edelleen Kristuksen seuraajina. Tätä ateriaa me olemme tänäänkin kokoontuneet viettämään täällä Vuosangan metsien keskellä.

Pääsiäisen tapahtumat siis opettavat meidät tuntemaan Jeesuksen ihmisten puolesta uhrautuvana Jumalan Poikana. Hän voittaa puhtaalla uhrautumisellaan lopulta myös kuoleman vallan. Tämä on uskon totuus, jota me olemme jo vuosituhansia kirkossa kantaneet.

Tuo heikompien puolesta uhrautumisen henki on kulkenut kristinuskossa ensimmäisestä pääsiäisestä lähtien. Se toteutuu myös meidän rauhaa rakastavassa, ja heikommassa asemassa olevista huolta pitävässä yhteiskunnassamme. Se toteutuu suomalaisen sotilaan vakaumuksessa puolustaa läheisiään ja heidän elämäänsä vapaudessa. Se toteutuu tasa-arvoisessa yhteiskunnassamme.

Olen mukana ilolla ja ylpeydellä tässä teidän harjoituksessanne Vuosangan harjoitusalueella. Meillä on vakaa maa ja vankka maanpuolustustahto. Meillä on kykyä ja sotilaallista osaamista. Ja olen vakuuttunut siitä, että puolustusvoimamme perustuvat lujalle arvopohjalle.

Kohta siirrymme ehtoollisen viettoon. Jeesus itse kutsuu meitä käymään ehtoolliselle, jossa tulemme osallisiksi pelastuksen lahjoista ja Jeesuksen uhrikuoleman salaisuudesta. Kristus ottaa meidät vastaan tällä aterialla, ehtoollisen leivässä ja viinissä.