Älkää pöläkkö!

Jouluevankeljumi Luukhaan mukhaan (2:1-20) meänkielelä

Siihen aikhaan Keisari Aukustus määräsi koko mailman verole kirjotettavaksi. Tämä verole kirjotus oli ensimäinen ja se tapahtu silloin ko Kyrenius oli Syyrian maaherra. Ja silloin kaikin menit verole kirjotettavaksi, itte kuki omhaan kaupunkhiin.

Ja Jooseppi, joka oli Taavetin sukuperrää ja kuulu sen talhoon, lähti Kalilean Nasareetista Juutehaan, Taavetin kaupunkhiin, Petlehemhiin, ilmothaan verotettavaksi ittensä ja kihlattunsa Marian, joka ootti kläppiä. Heän sielä olleshaan tuli synnyttämisen aika, ja se synnytti esikoisen, pojan, ja kapaloitti sen ja laitto sen soihmeen, ko niile ei ollu huonetta hollipaikassa.

Samala perukalla oli joitaki paimentajia kiveliössä yölä vahtaamassa laumaansa. Silloin Herran enkeli seiso niitten eessä ja Herran kirkhaus loisti niitten ympärillä ja net rohki pölästyit.

Mutta enkeli sano niile: Älkää pöläkkö! Nähkääs, mie julistan teile suuren ilon elikkä riemun joka koskee koko kansaa. Tänä päivänä teile oon syntynyt vapahtaja Taavetin kaupungissa. Hään on Messias, Herra. Ja tämä oon teile merkiksi: tet löyättä lapsen kapaloituna ja se makkaa soimessa.

Ja yhtäkkiä siihen ilmesty enkelin lisäksi taihvaalinen roikka, joka ylisti Jumalaa: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha niile, jokka hään on ulosvalinu!”

Ko enkelit olit menheet niitten tyköä taihvaasheen, paimentajat porisit keskenhään: ”Lähemä Petlehemhiin kathoon, mitä sielä on tapahtunnu ja mitä Herra oon ilmottanut!”

No net lähti hopusti sinne ja sielä net löysit Marian ja Joosepin ja lapsen, joka makasi soimessa. Ko net oli sen nähneet, net julistit niile mitä heile oli sanottu tästä lapsesta. Kaikin, jokka sen kuulit, ihmettelit sitä, mitä paimentajat oli niile selittänheet.

Mutta Maria säilytti kaikki nämät sanat ja hunteerasi syämestä niitten merkitystä.

Ja paimentajat menit takasi ja kiitit ja ylistit Jumalaa kaikesta siitä, mitä net oli kuuhleet ja nähneet, aivan ko niile oli selitetty.

**

Kynttilät on syttyhneet ja net luova meile somasti joulusta tunnelmaa. Se johattaa aivan ko ittesthään hunteeraukset vanhanaikasheen jouhluun. Sitähän sanothaan, että son varma merkki vanhenemisesta ko sie alat muistelehmaan vanhoita hyviä aikoja.

Minua sei vain yhthään haittaa. Mie voin sanoa rohki avvoimesti, että molen taipuvainen nostalgihaan, ja mie piän, että aika moni muuki on juuri samallainen.

Monela meistä on hyät muistot oman kylän koulun kuusijuhlasta, jossa oppihlaat ja opettajat yhessä tekivä kuvaelman elikkä näytelmän. Soli aivan käsin kosketeltavan ehta kokemus ko jouluevankeljumia luethiin.

Nostalgiaa eli ei, mutta moni meistä saattaa nykystäänki kaivata vanhanaikasta joulua, jossa kaikki tuntu jotenki yksinkertasemmalta ko nykyhään. Aivanko solis vastapainoa nykysseen paljon monimutkasemphaan mailhmaan.

Taavetin kaupunkhiin

Nykki on rohki friski talvi-ilta. Mie piän että jotensakki saman kaltaset nolit olosuhtheet sillon ensimäisenäki jouluna Peetlehemissä. Lunta ei vissiin tainu senthään olla, mutta yölä elukoitten perhään kattovila paimenila hääty olla juuri varsin kylmä. Saatto sieläki olla lähelä nollaa kraatia.

Aatelkaapa nuita paimenheen joutunheita. Peot olit niiläki kaiken aikaa uhkana heän lamphaile. Soli oltava koko aijjan tiitteränä. Nukutti aivan mahottomasti, mutta sikkeitä ei saanu vettää, ei vain.

Luukhaan evankeljumissa seisoo, että sillon tapahtu aivan ko salamana jotaki semmosta, jota me emmä saata järellä käsittää. Evankeljumista voima lukea, että yhtä äkkiä heän eessä seiso itte Herran enkeli ja Herran kirkhaus oli heän ympärilä.

Muttei siinäkhään ollu vielä kaikki. Pölkäävitten paimenitten silmistä tippuva lopukki unet ko enkeli freistasi praatata niile: Älkää pöläkkö! Mie ilmotan teile suuren uutisen. Teile on tänhään Taavetin kaupungissa syntyny Vapahtaja. Son Kristus, Herra.

Jumala tuli arjen keskele

Täm’on se uutinen, jot’on kuulutettu koko mailmassa paimenten keolta aina mailman laitimmaisheen loukhoon asti. Jumala tuli ihmiseksi pienenä kläppinä. Herra tuli lähele meitä jokhaista ja soli justhiinsa niinko met.

Jumalan tulo ihmiseksi tapahtu rohki tavalisissa oloissa, elläimitten keskelä. Aika alkheelinen talli son häätyny olla. Emmä met tietenkhään ees tiä tarkahleen minkälainen soli. Son paljon maholista,  että elläimet ja ihmiset asuit sillon samassa huushollissa. Joskus taas on hunteerattu, että solis ollu jonkulainen luola se talli. Sunkhaan meistä kukhaan tiä sitä tarkahleen.

Meän hunteeraukset siittä tallista ja syöttökaukalosta muistuttava paljonki kiiltokuuvvaa. Son syöpyny meän miehliin varhmaanki  joulukorteista. Eikä meän mielikuat ole koskhaan justhiinsa niinku son toelisuuessa ollu. Mutta son juuri varsin selvä, että paikka, jossa ihmiseksi tulheen Jumalan Poan napanuora napsasthiin poikki, sunkhaan sollu mikhään puhas huone.

Siin’on kuitekki vahvaa sympoliikkaa. Meän Herra ei jääny taihvaan kunnihaan, vaan se astu alas meän ihmisten ja elukoitten keskele.

Mitäs mie sulle toivosin?

Mitäs mie toivon sulle eessä olevana jouluna? Toivon sulle kaikhein issointa lahjaa, mitä saattaa aatela. Eikä sole sunkhaan mikhään nykysen aijjan hittilahja. Kyllä son vieläki issoin joululahja se, että meile on syntyny joulun kläppi, koko mailman Vapahtaja, Jeesus Kristus.

Hään halvaa tulla nykki meän tykö, vaikka meän elämä ei oliskhaan aina niinku tiptop. Sen joulun kläpin tienaama armo, son tarkotettu kaikhein eniten niile, jokkei pysty esithään Jumalale mithään. Sieltä kaukalon tyköä se sieki löyvät toelisen rauhan ja levon.

Mie vain toivon syämestäni, että sie löyät tien sen kaukalon tykö. Ja samala mie rukkoilen, että samallainen ilo, joka valtasi paimenet ja iän viissaat tietäjäkki samala kaukalolla koskettais myöski sinun syäntä tänä jouluna.

Uskontunnustus

Mie uskon Jumahlaan, Issään, Kaikkivaltiihaasseen,  taihvaan ja maan Luohjaan,

ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainohaan Poikhaan, meän Herhaan, joka sikisi Pyhästä Hengestä, synty neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulithiin, kuoli ja hauathtiin, astu alas tuonelhaan, nousi kolmantena päivänä kuohleista, astu ylös taihvaissiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltihaan,  oikeala puolela ja on sieltä tuleva tuomittemhaan eläviä ja kuohleita,

ja Pyhhään Henkheen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhitten yhteyen, syntien antheeksiantamisen, ruuhmiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.