Alussa oli Sana, lopussa on armo

Joh. 1:1-4

Alussa oli Sana.
Sana oli Jumalan luona,
ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä,
pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

”Tämän päivän on Herra tehnyt. Iloitkaa ja riemuitkaa siitä.” (Ps. 118:24) Näillä psalmin sanoilla haluan tervehtiä teitä arvon promovoidut kunniatohtorit ja tohtorit, koko yliopistoyhteisö. Promootiojuhla korkeimpana akateemisena juhlana on todellakin ilon ja kiitollisuuden aihe.

Today, new doctoral graduates, we rejoice in your achievements, the completion of your doctorates. We rejoice in the extensive careers of you honorary doctors in the service of science and society, as a sign of which you have today received the high recognition of the University of Oulu.

Tänään te, promovoidut tohtorit saatte katsella kiitollisina kulkemaanne matkaa tähän juhlahetkeen. Tämä promootiopäivä on kuin nousemista korkealle kukkulalle akateemisella polullanne. Kukkulalta näkee kauas taakse ja eteen. Sieltä voi kiitollisin mielin tarkastella kuljettua taivalta. Kaikkein haastavimmat hetket ja vastoinkäymisetkin tuolla matkalla saavat nyt merkityksensä. Ponnistelu kannatti. Tänään on ilon ja kiitoksen päivä.

I also remember with gratitude my own ceremonial conferment of doctoral degrees exactly 22 years ago, when I received my doctoral hat at a solemn event in the Great Jubilee year of 2000. I hope that you, new doctors here today can experience the same joy that I experienced in my own celebration.

*

Lukemani saarnateksti Johanneksen evankeliumista alkoi sanalla ”alussa”. Se, mikä on alussa, on tärkeää, koska se antaa suunnan jatkolle, myös tieteen maailmassa. Se mitä on alussa antaa jo viitteen siitä, mitä on lopussa.

Tässä Johanneksen evankeliumin tekstissä alussa ei ole suo, kuokka ja Jussi, kuten Väinö Linna aloittaa suurteoksensa Täällä Pohjantähden alla – samalla osoittaen erinomaista kirjallista sivistystä mukaillessaan äsken kuulemamme Johanneksen evankeliumin johdantoa.

Johanneksen evankeliumin mukaan sen sijaan ”alussa oli Sana”. Uuden testamentin kreikankielisessä alkutekstissä tuossa kohtaa käytetään ilmaisua ”logos”. Se on kreikkalaisessa kulttuurissa ja antiikin filosofiassa hyvin tunnettu käsite, jolla on laaja merkitys. Logos voidaan kääntää järjeksi, opiksi, viisaudeksi, merkitykseksi, puheeksi tai alkusyyksi – tai sanaksi, kuten Johanneksen evankeliumi.

Johanneksen evankeliumin kirjoittaja osoittaa nerokkaasti antiikin filosofian käsitteistöä hyödyntäen, että Logos onkin itse asiassa Jumalan uutta luova Sana. Sana isolla S-kirjaimella on ihmiseksi tullut Jumala, Jeesus Kristus.

According to the Gospel of John, logos is a word that creates something new, and creativity is also essential in science and research. Of course, it takes hard work and commitment to carry out research. It requires self-discipline and goal-oriented work. However, strong sitting muscles alone are not enough for significant scientific achievements. It also requires creativity and insight – even inspiration.

Kautta historian suurimmat tieteelliset läpimurrot ovat vaatineet rohkeaa luovuutta – voisiko sanoa peräti hullua luovuutta. Ilman luovuutta ja inspiraatiota tiede ei myöskään kykene ratkaisemaan niitä suunnattomia haasteita, joita aikamme tieteellekin ratkaistavaksi asettaa.

I think that the gift of creativity is ultimately a gift from the great Creator, from the giver of life. Therefore – as big as the idea seems – I dare to think that you, as researchers, in your work in solving the issues of human life, society, and creation, are working as collaborators of the great Creator.

Voisi sanoa, että luovuus ja inspiraatio, jollaista suurimmat tieteelliset löydöt vaativat, on eräänlainen henkinen tai jopa hengellinen kokemus. Vanha testamentti kertoo runollisella kielellä, että ihmisen luodessaan Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen. Sana, jota tuossa kohtaa käytetään, on latinaksi inspirare. Jumala siis ihmisen luodessaan in-spiroi eli puhalsi häneen elämän hengen. Näin ihminen tuli kykeneväksi vuoropuheluun Luojansa kanssa etsimään uuttaa, tuntemaan myötätuntoa ja rakkautta toisia ihmisiä kohtaan.

 *

Logos eli Sana, luovuus ja inspiraatio. Suuria sanoja kaikki tyynni. Mutta ne eivät vielä riitä. Täytyy ottaa vielä esille yksi suuri sana. Nimittäin sapientia eli viisaus. Myös tiedeyhteisön tulee asettaa uuden tiedon hankinnan ohella tavoitteeksi sivistyksen ja viisauden tavoittelun. Ei riitä, että tiede murtautuu yhä uusille alueille, ellei samalla kanneta huolta ihmisen henkisestä kasvusta.

Since the scientific community, too, is guided by the pursuit of sapientia, wisdom, we also need to speak of the great ethical responsibility of the scientific community. The results of basic research can, of course, be misused or abused against people, nature, and human rights. Of course, it is the person who develops any such destructive applications who is responsible for it. But it is also not unreasonable to ask for responsibility from science and the scientific community.

Tieteen ja tutkimuksen eettistä vastuuta pohtivat jo 1940-luvulla laboratorioissa ydintutkimusohjelmissa työskennelleet fyysikot. Jos luodaan edellytykset ydintuhoaseille, päästetäänkö pullon henki valloilleen. Sitä voimme kysyä nytkin, kun Venäjä käy säälimätöntä sota Ukrainan kansaa, miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia vastaan ja uhkaa maailmaa jopa ydinaseilla.

Tai joudumme kysymään myös tiedeyhteisön jälkikäteistäkin vastuuta 1930-luvulla Suomen saamelaisalueilla Helsingin yliopiston anatomian laitoksen suorittamista rotuopillisista tutkimuksista, joissa hautarauha rikottiin tutkimustarkoituksiin.

Tämä asia on vaivannut monia saamelaisia perheitä ja sukuja vuosikymmenien ajan. Tarina saa toivottavasti hyvän päätöksen, kun elokuussa siunaan Inarissa ja Utsjoella Helsingin yliopiston palauttamat yli 150 vainajan jäänteet siunattuun maahan.

Sapientiaa, viisautta ja eettistä vastuuta tarvitaan myös modernin biotieteen tehdessä uusia löytöjä tai tekoälytutkimuksen mahdollistaessa uusia ennen näkemättömiä sovelluksia, joita voidaan totalitaarisissa yhteiskunnissa käyttää myös esimerkiksi ihmisten epäeettiseen valvontaan.

Viisaus ja vastuu ei kuitenkaan merkitse vain epäeettisyyksien välttämistä, vaan positiivisesti ajatellen eettisesti korkeatasoisten tavoitteiden asettamista. Tiedettä tarvitaan nyt enemmän kuin kenties koskaan työskentelemään ihmiskuntaa askarruttavien suurten kysymysten parissa.

Science and research are needed to solve wretched problems ranging from climate change to severe diseases and from psychological issues to societal problems. For this kind of work that serves people, society, and creation, I wish you the members of the scientific community inspiration, enthusiasm, and – most importantly God’s blessing.

Alussa oli siis Sana, kuten saarnateksti Johanneksen evankeliumista kertoi. Mutta mitä on lopussa? Lopussa on armo. Kun ajattelemme ihmisen elämää, olipa hän nuori tai vanha, mies tai nainen, tieteilijä tai tavallinen kansalainen, niin ajattelen, että armo on se mitä me kaikki tarvitsemme.

Jeesuksesta Uusi testamentti sanoo, että hän oli täynnä armoa ja totuutta. Armoa ihminen ei voi ansaita teoillaan. Jos voisi, se ei olisi armoa vaan ansiota. Armo saadaan lahjana. Jumala jakaa armoaan jokaiselle armoa etsivälle. Armo ei lopu kesken, vaikka sitä kuinka paljon jaetaan. Armoa siis riittää myös sinulle ja minulle.

The experience of having received mercy invites us to act mercifully towards each other. That is what is needed in this world, which is beautiful but at the same time imperfect and broken. Mercy and love. In the words of the Bible, ”And now abide faith, hope, love, these three; but the greatest of these is love.”

Kokemus siitä, että olemme saaneet osaksemme armoa, kutsuu meitä toimimaan armollisesti toisiamme kohtaan. Sitä tämä kaunis mutta samalla rosoinen ja rikkinäinen maailma kaipaa. Armollisuutta ja rakkautta. Raamatun sanoin: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”