Armo on Jumalan lahja meille Jeesuksessa Kristuksessa

Rakkaat seurakuntalaiset, sisaret ja veljet.

Olemme tänä pyhänä koolla täällä Kärsämäellä tälle seurakunnalle erityisenä sunnuntaina. Kirkkovuoden mukainen sunnuntai käsittelee tänään Jumalan armoa. Sitä kuinka armo tulee ansaitsematta osaksemme. Tämä sunnuntai on kolmas sunnuntai ennen paastonajan alkua. Eli hiljalleen lähestymme pääsiäiseen johdattavaa paastonaikaa.

Tämä sunnuntai on kuitenkin samalla Kärsämäen seurakunnan piispantarkastuksen päätössunnuntai. Olen seurueineni vieraillut tänä viikonloppuna täällä Kärsämäellä. Olemme pohtineet seurakunnan työyhteisön ja teidän luottamushenkilöiden kanssa Kärsämäen seurakunnan tilannetta ja tulevaisuutta. Olemme jututtaneet yhteistyökumppaneita ja katsastaneet Kärsämäen seurakuntaa laajasti.

Tarkoituksena tässä piispantarkastuksessa on auttaa ja tukea Kärsämäen seurakuntaa sen työssä ja pohtia yhteisesti, mihin suuntaan seurakunta on matkalla. Piispantarkastuksen pääkysymyksen voisi muotoilla esimerkiksi näin: ”Millainen Kärsämäen seurakunta olisi parhaassa tapauksessa kymmenen vuoden päästä?” Tuota tulevaisuuden visiota olemme yrittäneet hahmottaa. Ja samalla olemme pohtineet mahdollisia haasteita sinne pääsemiselle.

Samalla kärsämäkinen elämäntapa ja ylipäänsä paikkakunnan vahvuudet ovat tulleet aiempaa tutummiksi minulle. Minulle on tullut näkyväksi, kuinka kirkkoherranne Heikki on luotsannut seurakuntaanne pitkään ja tunnollisesti. Seurakunnassa ja koko paikkakunnalla on vahvuuksia, joita ei kannata jättää kuin kynttilää vakan alle. Tämä on piirtynyt erityisesti kohtaamisista perjantaipäivältä. Niistä monet ovat jääneet elävästi mieleeni.

Haluan tervehtiä teitä tämän päivän Uuden testamentin lukukappaleen jakeella:

Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. (Room. 9: 16)

Tämä Roomalaiskirjeen jae tiivistää olennaisesti sen mitä ymmärrämme kristillisellä armolla. Tämän armon sanoman äärellä saamme taas olla. Tässä messussa, tässä seurakunnassa ja yhtä lailla kaikkina elämän päivinä. Me ihmiset kyllä tahdomme ja ehdimme monenlaista. Myös hengellisessä elämässämme. Myös lähimmäistemme suhteen. Mutta se ei ole viime kädessä ollenkaan ratkaisevaa. Ratkaisevaa on se, että Jumala armahtaa.

Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan armo on tullut koskemaan kaikkia ihmisiä. Jeesuksessa Jumala ei siis armahda joitakin ja jätä armahtamatta toisia. Vaan Jeesuksessa Kristuksessa Jumala on kertakaikkisesti armahtanut meidät. Nyt ja myös tulevaisuudessa. Sellaista syntiä ei olekaan, että se tekisi Jumalan armon pätemättömäksi. Joka aamu armo on uusi, niin kuin tutussa virressäkin lauletaan. Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa voi aina palata.

Roomalaiskirjeen sanoissa Paavali toteaa, että edes ihmisen tahto ei ole ratkaiseva. Toki ihminen ei ole pelkkä puupökkelö, ihmisen tahdollakin on merkitystä. Mutta aloite, käden ojennus tulee Jumalalta. Ihminen ei voi aktiivisesti omilla tahdonratkaisuillaan pelastaa itseään, mutta armosta hän voi halutessaan kieltäytyä. Jumalan halu armahtaa pysyy kuitenkin, tahdostamme riippumatta. Siinä näkyy myös ihmisen ja Jumalan ero. Me emme voi tehdä Jumalan armoa tyhjäksi, Jumala on aina rajattomasti suurempi meitä. Mutta pahimmillamme voimme tietoisesti kääntyä pois Jumalasta. Meidän onni ja siunaus kuitenkin on, että Jumalan tahto meitä kohtaan on hyvä. Jumala on antanut meille pelastuksen ja armon osaksemme. Tätä ilosanomaa myös Kärsämäen seurakunta on kutsuttu viemään eteenpäin. Siinä on koko seurakunnan olemus ja tehtävä.

Tämän armon sanan pohjalta Kärsämäen seurakunta katsoo myös tulevaan. Miten voisimme armon sanan pohjalta palvella toisiamme? Miten kasvatamme armoon sitoutunutta elämää täällä Kärsämäen seurakunnassa? Miten löydämme myös ne, jotka eivät vielä koe armoa omakseen? Näiden kysymysten ja tämän armon antaman ilon äärellä olemme yhdessä koolla.