Diakonia yhdistää sanat ja teot

Hyvä tuomiokirkkoon kokoontunut seurakunta. Vietämme tänään toista helluntain jälkeistä sunnuntaita. Pyhää jonka nimi on ”katoavat ja katoamattomat aarteet”. Tämä pyhä muistuttaa meitä, että maallisten rikkauksien yksipuolinen tavoittelu johtaa itsekkyyteen ja itsekkäisiin tekoihin. Jumalan rakkaus meidän elämässämme sen sijaan johtaa hänen tahtonsa mukaiseen palvelevaan elämään.

Tässä Jeesus on meille esikuvana ja esimerkkinä. Jeesus, joka oli rikas mutta tuli köyhäksi tehdäkseen meidät rikkaiksi. Rikkaiksi sellaisesta rikkaudesta, joka ei ole tämän maailman antamaa rikkautta.

Olemme samalla koolla erityistilanteessa, kun kuusi Oulun hiippakunnan seurakuntien diakoniatyöntekijää saa tässä messussa vihkimyksensä diakonian virkaan. Tämä on erityinen, hieno juhlahetki sekä teille vihittäville että teidät vastaanottaville seurakunnille ja seurakuntalaisille.

Hyvät seurakuntalaiset ja hyvät vihittävät, Elina, Stiina, Mari, Marika, Sirja ja Leena. Tahdon tervehtiä teitä Kolossalaiskirjeen sanoin:

Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme. Kol. 3: 16-17

Nämä Kolossalaiskirjeen sanat, jotka usein luetaan vihkimystilanteissa, nämä sanat kuvastavat minulle hengellistä kutsua. Tuota kutsua siihen, että Kristuksen sana, Kristuksen viisaus, saisi elää keskellä seurakuntaa. Että se saisi elää meidän elämässämme. Ne rohkaisevat kristittyä ja myös seurakunnan työntekijää hengellisen elämän hoitamiseen ja vaalimiseen. Niin että Kristuksen sana, Kristuksen viisaus, voisi kasvaa ja vaikuttaa elämässämme.

Toisaalta näistä Paavalin Kolossalaiskirjeen sanoista avautuu voimakkaan diakoninen näkymä hengelliseen elämään ja seurakunnan elämään. ”Mitä teettekin, sanoin ja teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä…” Siis sanoin sekä teoin, tästä kaksinaisuudesta kiinni pitäen. Uskoakseni juuri diakoniatyö onkin seurakunnan työmuodoista se, jossa sanat ja teot yhdistyvät kaikkein konkreettisimmin.

Hyvät vihittävät, Elina, Stiina, Mari, Marika, Sirja ja Leena. Teidänkin työnne tulee olemaan sanat ja teot yhdistävää diakonista palvelutyötä. Konkreettisesti se on varmaankin diakonista avustustyötä, diakoniavastaanottojen pitämistä, yhteisöllisiä ruokailuja ja niiden järjestämistä. Puheita ja hartauksia. Sielunhoitokeskusteluja. Näitä kaikkia diakoniatyössä tehdään konkreettisesti. Olennaista näissä kaikissa on se, että olette palvelutehtävässä, jossa silmien edessä on pidettävä lähimmäinen, ihminen. Ja hänen tarpeensa.

Toisaalta tärkeä motivaatioperusta työssänne on myös tehdä tämä kaikki Jumalan kunniaksi ja seurakunnan rakentamiseksi, mihin tuo lukemani tekstikin viittaa.

Teidän kuuden polut kohtaavat nyt täällä Oulun tuomiokirkossa ja kohta tässä alttarilla. Olette kulkeneet omaa polkuanne tänne asti. Ne ovat erilaisia polkuja. Siinä on suorempia polkuja opinpolulta suoraan kirkon työhön. Monella teistä on ollut polun varrella myös muita tehtäviä, jotka ovat johtaneet eteenpäin, seuraavaan vaiheeseen. Osa teistä on ehtinyt olla jo pitempäänkin kirkon toisessa tehtävässä. Kuitenkin yhteistä teille kaikille on tänään, että koette tänä päivänä vahvaa kutsumusta erityisesti diakoniaan, koette kutsumusta diakonisen palvelun virkaan. Olette kaikki tämän uuden edessä.

Yhteisessä keskustelussamme kerroitte, että koette tämän olevan iso askel ja iso sitoutumisen paikka, kun teidät vihitään diakonian virkaan. Kuitenkin haluan muistuttaa teitä siitä, että nämä lupaukset jotka annatte, niin niissä luvataan, että ”Jumalan avulla”. Ei siis luvata, että kyllä tämä varmasti onnistuu, ihan ihmisvoimaisesti. Ei, siinä luvataan, että ”Jumalan avulla”. Samoin, kun katsotte ympärillenne, niin näette että täällä on monia seurakuntalaisia ottamassa teitä vastaan teidän työhönne. He ja koko seurakuntanne rukoilevat teidän puolestanne. He tukevat teidän palvelutyötänne ja tahtovat ottaa teidät lämpimästi vastaan. Olette odotettuja ja toivottuja työkavereita. Se on hyvä lähtökohta työhön.

Kantakaa kuitenkin työn ohella myös huolta omastakin jaksamisestanne. Toivon että löydätte tasapainon omaan työhönne. Niin että voitte iloisin mielin sitä toteuttaa, kantaa sen vastuita, mutta silti yhä nauttia ja iloita hienosta palvelutehtävästä, johon teidät on kristillisessä kirkossa ja luterilaisessa kirkossamme kutsuttu.