Eläkää Kristuksen yhteydessä

Kristuksessa rakkaat veljet ja sisaret. Tänään hiippakuntamme saa kaksi uutta pappia, kun Juha Partanen ja Marja Pyyny vihitään pappisvirkaan sanalla ja rukouksella sekä apostoleilta asti periytyvällä tavalla kätten päälle panemisen kautta.

Haluan tänään tervehtiä teitä Juha ja Marja, ja teitä kaikkia, apostoli Paavalin Kolossalaiskirjeessä olevilla sanoilla:

”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Jeesuksen Kristuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.” Kol.2:6-7

Teksti on katkelma laajemmasta jaksosta, jossa apostoli antaa neuvoja Kolossan seurakunnan jäsenille kristittynä elämiseen haasteellisen ajan keskellä. Nuori Kolossan seurakunta eli tilanteessa, jossa se oli monenlaisten aatteellisten ja uskonnollisten virtausten jännitekentässä. Sen yhtenäisyyttä haastettiin sekä ulkoa että sisältä käsin.

Kuulostaa tutulta omaa aikaamme ajatellen. Ympäröivän yhteiskunnan haasteet ja kirkon toimintaympäristö ovat juuri nyt monimutkaisempia kuin vuosikymmeniä sitten, jolloin kirkon asema oli ihmisten ajatuksissa tietyllä tavalla itsestään selvempi kuin nyt.

Papilta tällainen tilanne vaati kykyä ymmärtää ihmisten elämäntilanteita ja analysoida erilaisia virtauksia teologisesti. Se voi tuntua kovin haasteelliselta, ehkä pelottavaltakin, kun vanhoja itsestäänselvyyksiä on yhä vähemmän. Papin kutsumuksen toteuttamiselle asettaa uusia haasteita se, että maastossa ei ole – kuvainnollisesti puhuen – valmiita kulku-uria, joita pitkin voi astella.

Eikä ole hyväkään tallata vain totuttuja reittejä. Evankeliumin todeksi eläminen ja sen välittäminen tämän ajan ihmisille edellyttää myös uudenlaista lähestymistapaa ja luovuutta. ”Anna meille rohkeutta mennä maastoon tiettömään”, lauletaan tutussa virressä.

Mutta tuntemattomaan maastoon meneminen ilman karttaa ja kompassia johtaa siihen, että hetken päästä olemme eksyksissä ja kaikkien tuulien heiteltävänä. Tarvitaan kartta ja kompassi. Tarvitaan tukevat juuret.

Kovatkaan tuulet ja myrskyt eivät voi kaataa puuta, jonka juuret ovat vahvat ja syvällä maassa. Kristuksessa eläminen ja häneen juurtuminen merkitsevät juuri tätä. Uusien ilmiöiden ja ihmisten kysymysten kohtaaminen onnistuu sitä paremmin mitä enemmän olemme juurtuneita Kristukseen ja mitä kokonaisvaltaisemmin elämme hänessä.

Kristukseen juurtuminen merkitsee konkreettisesti esimerkiksi sitä, että Jumalan sanan tutkiminen ja rukous ovat pysyvä juonne arkeanne, ei vain silloin kun teette sitä työn puolesta. Sama pätee yhteiseen jumalanpalvelukseen. Sen toimittaminen on papille työtehtävä, mutta sen tulisi olla myös oman elämän henkireikä työstä riippumatta.

Kristuksessa eläminen ja häneen juurtuminen on myös sitä, että rohkenette pysähtyä ja vetäytyä hetkittäin pois hälinästä ja toiminnasta. Joskus nimittäin monitouhuisuus ja näennäinen ahkeruus voivat merkitä pinnallisuutta ja rohkeuden puutetta sukeltaa syviin vesiin.

”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää”, sanoi Jeesus oppilailleen, kun he olivat olleet paljon ihmisen ja hälinän keskellä. On tärkeää, että myös te vihittävät papit ja me kaikki rohkenemme pysähtyä ja vetäytyä hiljaisuuteen. Jos koko ajan vain antaa itsestään ja ammentaa muille ilman, että itse rakentuu sisäisesti, käy niin, että lähde ehtyy.

Pappina saatte kohdata ihmisiä monenlaisissa elämäntilanteissa. Iloissa ja suruissa, elämän alussa ja sen puhjetessa kukkaan, mutta myös elämän lopussa, kun ihminen on täynnä haurautta ja luopumista.

Jokainen ihminen kaipaa toivoa ja rohkaisua. Pappeina te olette toivon lähettiläitä. Olette välittämässä sanomaa siitä, että Jumala kantaa; että elämän vaikeiden vastoinkäymistenkin jälkeen on uudelleen alkamisen mahdollisuus.

Tällaisena toivon lähettiläänä toimiminen on mahdollista, kun rakennatte elämänne Kristuksen varaan ja rohkenette olla avoinna elämälle ja ihmisille kovettamatta ulkokuortanne. Silloin myös teidän elämässänne voi toteutua apostolin kolossalaisille antama kehotus: ”Kaikukoon kiitoksenne runsaana”!