Kuusamon Ristikankaan hautausmaan muistolehdon käyttöön siunaaminen 17.8.2019

 

”Jeesus sanoo: Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet.” Joh.6:37-40

Rakkaat kuusamolaiset, veljet ja sisaret.

On suuri ilo kokoontua tänä elokuisena aamupäivänä Ristikankaan hautausmaalle siunaamaan käyttöön nyt valmistunut muistolehto. Muistolehto tuo tärkeän lisän Ristikankaan hautausmaan kokonaisuuteen. Voisi oikeastaan sanoa, että se täydentää tämän upean alueen.

Ristikankaan hautausmaan vihki käyttöön yksi edeltäjistäni, piispa Olavi Rimpiläinen 16.9.1991. Tänne Ristikankaalle on tähän mennessä haudattu 1670 vainajaa, joista tähän muistolehtoon 8 vainajaa. Ensimmäisen vainajan tänne siunasi nuori pastori Taina Manninen 22.10.1994. Näin se aika kulkee. Nyt pastori Taina on tässä vierelläni kirkkoherrana ja rovastina, vieläpä lääninrovastina.

Tämän muistolehdon on suunnitellut sisustussuunnittelija, teollinen muotoilija, taiteiden maisteri Tiinamarja Kaislakannas. Hän on suunnitellut suunnittelut myös Kuusamon kirkon kastepuun. Tämä muistolehto kertoo myös hautauskulttuurin vähittäisestä muutoksesta. Tuhkaukset ja uurnahautaukset lisääntyvät hiljakseen myös täällä Kuusamossa ja Koillismaalla, vaikka ne tietysti vielä ovatkin selkeässä vähemmistössä.

Muistolehdon kolme kivipaasia kertovat vahvaa sanomaa. Ne ovat kolmion muotoisia muistuttaen pyhästä kolminaisuudesta, Jumalan kolmesta persoonasta. Jumala on yksi ja pyhä, mutta me opimme tuntemaan hänet Isänä, joka luo ja ylläpitää kaikkea. Me opimme tuntemaan hänet Poikana, joka antamalla oman henkensä ristillä lunasta koko ihmiskunnan. Ja opimme tuntemaan hänet Pyhänä Henkenä, joka kirkastaa meille kaikkea sitä, mitä Jeesus maan päällä opetti ja teki.

Kirkkotaiteessa, josta näissäkin kivipaaseissa on laajasti ottaen kysymys, muoto on aina sisällön palveluksessa. Nämäkin jykevät kivet siis muistuttavat meille Jumalan olemuksesta. Jumalassa meillä on vahva ja luja turva aivan niin kuin nämä kivet viestivät pysyvyydestä ja lujuudesta.

Kivien pinnassa on sekä sileää että rosoista aluetta. Siihenkin sisältyy vahvaa symboliikkaa. Näinhän on myös meidän ihmisten elämässä. Siinäkin on tasaisempia ja rosoisempia vaiheita. Kenenkään elämä ei ole vain ruusuilla tanssimista, vaan siihen sisältyy myös asioita, joita emme haluaisi tai jaksaisi kokea ja ottaa vastaan.

Jumala, joka meidät tuntee, sallii vaikeitakin asioita ja menetyksiä elämäämme. Hän ei kuitenkaan hylkää meitä, vaan kirkastaa itsensä myös noiden vaiheiden kautta. Mutta Jumala antaa elämäämme myös sitä sileämpää pintaa, iloa, riemua ja rakkautta. Niistä päivistä saamme tuoda kiitoksen Jumalalle.

Tämän muistolehdon siunaamisen yhteydessä luettu Johanneksen evankeliumin teksti piirtää eteemme Taivaallisen Isän tahdon. Jumalan Poika, Jeesus on tullut taivaasta täyttämään Isän tahdon. Jeesus sanoo: ”Lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.”

Jumala ei siis toivo yhdenkään luomansa ihmisen joutua hukkaan, vaan että hän viimeisenä päivänä on herättävä kaikki luomansa ihmiset. Kaikki ihmiset ovat Jumalan muistissa. Jumalalla ei ”muistikortti” eikä ”kovalevy” tule täyteen, vaan olemme kaikki Jumalan muistissa. Tämä luo turvallisuutta ja toivoa. Silloinkin, kun ihmiset unohtavat meidät ja vaikka omakin muistimme heikkenee, Jumalan muisti pysyy kirkkaana ja hyvänä. Olemme kaikki hänen mielessään ja hänelle rakkaita. Jumala ei tahdo, että yksikään meistä joutuisi hukkaan.

Mutta Jumalan tahto ei ole ainoastaan, että pysymme hänen muistissaan ja että meidät kaikki kerran herätetään kohtaamaan kaikkeuden herraa. Jumalan tahto on – kuten tekstimme sanoo – että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Jumala siis tahtoo pelastaa jokaisen luomansa ihmisen ja johdattaa hänet taivaan kotiin.

Tässä tulemme lähelle Johanneksen evankeliumissa muutamaa lukua aiemmin olevan ns. pienoisevankeliumin sanomaa: ”Niin on Jumala rakastanut maailmaa, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)

Jumalalla on siis hyvät ajatukset meitä kaikkia kohtaan. Tämä antaa turvaa niin elämän kuin kuolemankin edessä. Elämän rajallisuuteen sisältyy aina oma salaisuutensa ja epävarmuutensa. Kukaan meistä ei voi puhua näistä asioista suurilla kirjaimilla. Elämä on hauras. Sen oivallamme silloin, kun omassa tai läheisten elämässä tapahtuu jotakin yllättävää, kun esimerkiksi sairastumme vakavasti tai joudumme onnettomuuteen.

Elämme elämäämme täällä maan päällä uskon ja luottamuksen varassa. Tai oikeastaan vielä enemmän elämme Jumalan lupauksen varassa. Epäilevälle Tuomaalle Jeesus vakuutti menevänsä edeltä valmistamaan sijaa Isän tykö Taivaan kotiin. Näin Jeesus lupaa meille kaikille. Mennä valmistamaan meille omaa paikkaa taivaan kotiin. Tie sinne on usko Jeesukseen, joka itse sanoo olevansa tie, totuus ja elämä.

Hautausmaa ja tämä muistolehto ovat siis mitä suurimmassa määrin uskon, toivon ja lohdutuksen paikkoja. Tämäkin paikka muistuttaa elämän rajallisuudesta, mutta myös siitä, että jokainen päivä on lahjaa. Moni meistä myös rauhoittuu kuljeskellessaan hautausmaalla ja pysähtyessään muistelemaan edesmenneistä rakkaita. Hautausmaa on myös rukouksen ja hiljentymisen paikka. Täällä hiljainenkin rukous nousee sydämestä Jumalan luokse.

Te kuusamolaiset saatte hiljentyä, rauhoittua ja rukoilla myös tässä täällä Ristikankaan hautausmaalla ja sen muistolehdossa. Aikaa myöten, vuosien varrella tänne tullaan hautaamaan yhä useampia ihmisiä. Näin tästä muistolehdosta tulee yhä useammalle kuusamolaisille rakas ja muistorikas paikka. Paikka, joka muistuttaa teitä aina Jumalan uskollisuudesta ja rakkaudesta.