Etsikää, niin te löydätte

Matt. 7:7–12

»Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. »Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.

Tänään on suuri juhlapäivä, joka on ansaittu pitkäjänteisellä uurastuksella. Tahdon onnitella teitä kaikkia promovoituja tohtoreita huomattavasta saavutuksestanne. Onnittelen teitä sekä läheisiänne, jotka myös ovat olleet tukemassa tavoitteitanne.

Tämä päivä nostaa samalla elävästi mieleen muiston omasta väitöstilaisuudesta lähes täsmälleen 25 vuotta sitten ja juhlallisesta tohtoripromootiota vuotta myöhemmin eli riemuvuonna 2000 ollutta. Tallettakaa tekin tämän juhlapäivän muisto sydämeenne. Näitä hetkiä on hyvä muistella myöhemmin oman arjen keskellä.

On hienoa, että olemme saaneet tulla tänä erityisenä päivänä juhlallisena kulkueena kirkkoon. Se, että juhlistamme tätä tieteen juhlahetkeä myös kirkossa korostaa sitä, että antiikin ja kristillisen perinteen kolmea hyvettä: kauneutta, totuutta ja hyvyyttä.

Tiede on tiedon ja totuuden palveluksessa. Myös kirkko on totuuden etsimisen tyyssija. Rakennuksena kirkko korostaa kauneuden merkitystä ihmisenä elämässä. Näinä vaikeinakin yhteiskunnallisina aikoina sekä tiedeyhteisöä että kirkkoa kutsutaan työskentelemään maailman tulevaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta. Kauneus, totuus ja hyvyys, ne olkoot tienviittoja sivistysyliopistolle myös jatkossa.

*

Tämän promootiojumalanpalveluksen evankeliumiteksti on Matteuksen evankeliumin niin sanotusta Vuorisaarnasta. Vuorisaarnan lauselmien sävy on optimistinen: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Erityisesti tuo toinen kehotus, ”etsikää, niin te löydätte”, tulee lähelle tiedeyhteisön työtä ja perimmäistä tarkoitusta. Tieteen tekeminen on etsimistä. Se on vastausten etsimistä avoimiin kysymyksiin. Uudet kysymykset syntyvät puolestaan etsimisen ja löytämisen seurauksena. Toisinaan myös sen perusteella, ettei löydä sitä mitä etsii. Aineisto ei vastaakaan oletetulla tavalla. Tieteen tekijälle kuitenkin tämäkin voi olla löytö. Se tarkoittaa sitä, että onkin syytä tarkistaa omia tutkimushypoteesejaan.

Tiede on kumuloituvaa ja eteenpäin suuntautuvaa. Etsiminen ei lakkaa. Tieteellinen metodi tuottaa kyllä vastauksia, mutta uudet vastaukset synnyttävät taas uusia kysymyksiä.

Etsikää, niin te löydätte! Tarkoittiko Jeesus Vuorisaarnassaan kenties sanoa alkuperäisille kuulijoilleen, että etsiminen sinänsä on arvokasta? Ehkäpä niin. Tieteellinen tutkimus on joka tapauksessa ottanut tämän ”etsikää niin te löydätte” -periaatteen lähtökohdakseen.

Akateemisen vapauden mielessä kaikenlaisten asioiden tutkiminen on arvokasta sinänsä. Myös sellainen perustutkimus, jolle ei juuri sillä hetkellä löydy suoraa kaupallista sovellusta. Luonnollista on toki sekin, että jokainen aika myös painottaa omalla tavallaan sitä, mikä on erityisen tärkeää tutkimusta yhteiskunnalle. Ajattelen, että tässä historiallisessa hetkessä esimerkiksi ne tutkimukset, jotka auttavat ymmärtämään ja torjumaan ilmaston globaalia lämpenemistä, ovat erityisen tärkeitä.

Etsikää, niin te löydätte! Tuskinpa Jeesus tarkoitti Vuorisaarnassansa etsimiskehotuksella kuitenkaan pelkästään tieteellistä uteliaisuutta ja etsimistä. Kyllä hän epäilemättä puhutteli sanoillaan ihmistä ihmisenä ja elämänsä mieltä ja merkitystä kysyvänä olentona.

Tämä ihmisyyteen kuuluva etsiminen ei ole niinkään objektiivista, uutta tutkimustietoa etsivää kyselemistä kuin omaa elämää koskevaa eksistentiaalista pohdiskelua, jolla on myös subjektiivinen puolensa. Tämän etsimiskehotuksen osalta Vuorisaarna ei erottele ihmisiä. ”Etsikää niin te löydätte” koskee elämänohjeena kaikkia ihmisiä, niin tieteentekijää kuin duunaria, niin piispaa kuin professoriakin.

Tieteellisessä työssään tieteellisiä totuuksia etsivä tutkijakin on vain ihminen samoine toiveineen, unelmineen ja pelkoineen kuin kuka tahansa muu ihminen. Tänään promootiojumalanpalveluksessa kuulemamme Vuorisaarnan kehotus etsiä ja lupaus löytämisestä on siis tarkoitettu meille jokaiselle oman elämämme etsijälle.

*

Etsimisen tärkeyden korostamisen Jeesus liittää vahvasti lähimmäissuhteisiin. Kuulemassamme Vuorisaarnan katkelmassa hän sanoo: Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa?

Pelkkä etsiminen ei siis riitä, vaan on olennaisen tärkeää kysyä, mitä etsimisestämme seuraa toisten ihmisten ja koko maailman kannalta. Onko etsimisemme ja toimintamme rakentamassa esimerkiksi rauhaa ja ihmisten keskinäistä ymmärtämystä. Vuorisaarna pukee tämän eettisen vaatimuksen sanoiksi sekä tiedeyhteisölle että yksittäiselle ihmiselle tavalla, jota ei ole mahdollista väistää: »Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.

Tämä kultaisena sääntönä tunnettu ajatus löytyy hieman eri muodoissa, mutta sisällöltään samansisältöisenä, useimmista suurista maailmanuskonnoista. Tuskinpa meilläkään on vaaraa mennä pahasti vikaan, mikäli katselemme myös tieteen ja tutkimuksen tehtäväämme kultaisen säännön pohjalta.

Tieteeseen sovellettuna kultainen sääntö korostaa vahvasti eettistä vastuuta tieteellisessä työssä. Vaikka usein korostetaan, että perustutkimuksen tekijä ei ole vastuussa siitä, miten hänen työnsä tuloksia sovelletaan, niin se ei voine tarkoittaa sitä, etteikö eettisen pohdinnan tulisi kulkea koko ajan tutkimustyön rinnalla.

Ajankohtaisia eettisisä haasteita näen esimerkiksi tekoälytutkimuksessa. Se avaa valtavia mahdollisuuksia helpottaa ihmisten elämää, mutta tuo mukanaan myös eettisiä kysymyksenasetteluja. Saman aikaisesti tutkimuksen nopean etenemisen rinnalla olisi tärkeä pohtia niitä arvoja, jotka ohjaavat meitä, kun kehitämme vaikkapa älykkäitä teknologioita, kuten kasvojentunnistukseen perustuvia sovelluksia tai suosittelualgoritmeilla toimivia suoratoistopalveluita.

Tämä vain yhtenä ajankohtaisena esimerkkinä eettisistä kysymyksenasetteluista nopeasti etenevillä tieteenaloilla. Siksi on tärkeää kysyä, mitä näiden kysymysten äärellä tarkoittavat Vuorisaarnan sanat »Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille?

*

Sama kultainen sääntö pätee ohjenuoraksi myös henkilökohtaisen elämän tutkimusmatkalle. Mitä uusia ovia aukeakaan, kun ihminen pyrkii tietoisesti elämään tasapainossa ympäristönsä ja muiden ihmisten kanssa? Toisiin myötätuntoisesti suhtautuen, omaa hyvinvointiaan unohtamatta?

Kristillisen tradition kautta meillä on vakaa käsitys jokaisen ihmiselämän ainutkertaisuudesta ja korvaamattomuudesta. Siksi länsimaisen ihmisen kysely kohdistuu myös tuohon ihmiselämän ainutkertaisen pyhyyden pohtimiseen: Kuinka minä käytän tämän ainutkertaisen elämäni? Elänkö niin, että elämäni on mielekäs ja merkityksellinen. Voinko kerran elämäni ehtoossa katsoa sitä tyynesti ja kiitollisena taaksepäin?

Kristillinen humanismi katsoo elämää mahdollisuutena palvella toisia. Tämän vakaumuksen kautta elämä ei ole vain läpeensä individualistista, vaan elämä on syvimmältään liittymistä toisiin. Palvelemista omalla paikallaan, yhteisöjen jäsenenä. Tätä palvelutehtävää voi toteuttaa niin julkisissa tehtävissä, töissä kuin harrastuksissa. Tärkeimmin se toteutuu useimmilla kenties kuitenkin lähisuhteissa. Perheenjäsenten ja ystävien kanssa.

Jeesus liittää Vuorisaarnansa sanoihin myös Jumalan huolenpidon. Siinä missä hän kehottaa meitä tekemään toisillemme samaa hyvää kuin itsellemme, niin Jumalan huolenpidosta hän on sanoissaan varma.

Suurella Luojalla on hyvät ajatukset meitä ihmisiä kohtaan. Siksi saamme olla kiitollisia tästä päivästä ja tulevista päivistä. ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Rakkaat ystävät, hyvät tiedeyhteisön jäsenet. Tässä on lupaus tähän juhlapäivään ja tuleviin arkipäiviin. Elämä kantaa. Meillä on lupaus tulevaisuudesta ja toivosta.