Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät

Rakkaat seurakuntalaiset, täällä kirkossa ja Virtuaalikirkon ääressä. Olemme koolla viettämässä helatorstaita, Kristuksen taivaaseen astumisen juhlaa. Juhlaa vietetään 40 päivän päässä pääsiäisestä, pääsiäisaikaan kuuluvana juhlana.

Tähän helatorstaihin liittyy myös erityinen juhlatilanne tänään, kun tässä messussa vihitään diakonian virkaan seitsemän sosionomi-diakonin tutkinnon suorittanutta diakonian työntekijää. Heidät lähetetään diakonian eri tehtäviin eri puolille hiippakuntaamme. Käytännössä he ovat jo aloittaneet työnsä seurakunnissaan ja järjestöissään.

Meille kaikille kristityille kuuluvan, yhteisen pappeuden ohella kirkossa on erityisiä hengellisiä tehtäviä ja virkoja, joihin seurakuntien ja muiden kristillisten yhteisöjen kutsumat erotetaan ja vihitään. Yksi näistä on diakonian virka, palvelun ja lähimmäisen rakkauden toteuttamisen virka. Kirkon virat ovat olemassa kirkon perustehtävää varten: hyvän sanoman viemiseksi ja lähimmäisenrakkautta varten.

Kirkko tarvitsee jatkuvasti uusia, kutsumustietoisia työntekijöitä. Uudet työntekijät tuovat osaamisensa, koulutuksensa ja nykyään entistä useammin myös jo karttuneen elämänkokemuksensa kirkon käyttöön. Eeva-Maria, Jaana, Kirsi, Miia, Mirva, Pinja ja Riikka. Olen iloinen teistä ja toivon teille kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta tehtäviinne ja koko elämäänne, nyt kirkon virkaan astuessanne.

Tahdon tervehtiä teitä vihittävät sekä kaikkia teitä seurakuntalaisia Johanneksen evankeliumin 15. luvun jakeilla (16–17):

Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.

Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.

Nämä Jeesuksen sanat palauttavat mieliimme, mistä kutsumuksessa on kysymys. Siinä ei ole kysymys itse itsensä kutsumisesta, vaan siitä, että kutsuja on itse Vapahtaja Jeesus. Jeesus Kristus itse on herättänyt teissä tänään vihittävissä halun palvella diakonian virassa.

Teille vihittäville ja meille kaikille Jeesus antaa huikean lupauksen: Kun lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, niin Taivaallinen Isä antaa teille kaiken, mitä hänen nimessään häneltä pyydätte.

Vaikka ehkä huomaammekin konkreettisissa pyynnöissämme tai kysymyksissämme, että ne eivät aina tule vastatuiksi sellaisenaan, niin kuitenkin elävä yhteys Jumalaan vastaa lopulta tarpeisiimme syvällisemmässä mielessä ja tuo yhteys tuo elämäämme siunauksen.

Samalla tuo suhde muuttaa meitä. Muutoksen määränpää on kuten lukemani Johanneksen tekstin toisessa jakeessa: että me oppisimme yhä syvällisemmin rakastamaan toisiamme. Ja toisiamme tarkoittaa varsinaisesti kaikkia ihmisiä, ei vain omia läheisiämme tai niitä, jotka ovat kanssamme samaa mieltä asioista. Rakastakaa toisianne. Se on kilvoittelun tehtävä koko elämän ajaksi.

Diakoniatyöntekijä saa olla virkansa puolesta opettelemassa tuota tehtävää. Toki tehtävään kutsutaan koko ihmisen persoona, ei vain vaikkapa ”työminää”. Mutta ajattelen, että diakonian virka mahdollistaa tuon kutsun aidon ja kokonaisvaltaisen seuraamisen. Siihen teillä on kirkkomme tuki.

Siitä huolimatta, äsken sanomani rinnalla, kirkon työntekijän on tärkeää huolehtia myös itsestään, omasta jaksamisestaan ja omista rajoistaan. Nämä tekijät – omasta hyvinvoinnistaan ja omista rajoistaan huolehtiminen – mahdollistavat pidemmän päälle sen, että jaksaa tehdä tätä työtä, jossa antaa paljon itsestään muille.

Huolehtikaa siis myös omasta jaksamisestanne, ottakaa aikaa itsellenne ja läheisillenne. Etsikää keinoja vaalia omaa liekkiänne ja kipinäänne. Vaalikaa myös hengellistä elämäänne, joka siihen olennaisesti liittyy.

Teidät vihitään diakonian virkaan kätten päälle panemisella ja rukouksella. Te sitoudutte omalla lupauksellanne palvelemaan kirkkoa ja olemaan esikuvina seurakunnalle. Kätten päälle paneminen ja siunaus viestittävät kuitenkin sitä, että ette ole virassanne omassa varassanne, vaan kirkkomme ja Kristus itse kannattelee teitä.

Toivon että tietoisuus tästä itseä suuremmasta tehtävästä ja yhteydestä kannattelee teitä silloinkin, kun ihmisten vaikeiden kysymysten kohtaaminen tuntuu raskaalta tai lähes ylivoimaiselta. Tietoisuus Kristuksen kirkon asialla olemisesta antaa meille voimia silloinkin, kun tuntuu, että omat voimat ja kyvyt loppuvat kesken. Kristus valmistaa tien elämän moninaisten kysymysten läpi.