Evankeliumi ylittää huolten horisontin

Rakkaat seurakuntalaiset, sisaret ja veljet.

Olemme aloittaneet paastonajan. Tänään olemme koolla ensimmäisenä paastonajan sunnuntaina. Päivän aiheessa pohditaan Jeesusta kiusausten voittajana. Jeesusta koeteltiin, mutta Jeesus ei langennut. Jeesus paastosi ja kesti elämässään kärsimykset, myös ristin tien. Paastonaikanakin seuraamme Jeesusta ja hänen esimerkkiään. Paasto kutsuu meitä hiljentymään ja pohtimaan, minne meidän elämämme oikein on menossa?

Mutta kuten tiedämme, tämä pyhä on samalla Karjasillan seurakunnan suuri juhlapäivä. Tämä Karjasillan elävä ja toiminnaltaan rikas seurakunta saa tänään uuden virkaan asetetun kirkkoherran, Jaakko Tuiskun.

Vaalit on käyty ja nyt on alkanut uusi aikakausi Karjasillan seurakunnassa. Tänään juhlimme Jaakkoa ja Karjasillan koko seurakuntaa. Vastuunkantajista seurakuntalaisiin. Asetamme Jaakon kirkkoherran virkaan apostolisen perinteen mukaisesti kätten päälle panemisella ja rukouksella. Rukoilemme siunausta koko seurakunnalle tässä uudessa vaiheessa, kun Jaakko on aloittanut työnsä vuoden alusta.

Jaakko, sinä olet Karjasillan vanhaa kalustoa. Olet ollut täällä papinvirassa aiemminkin. Niin kuin monessa muussakin seurakunnassa pitkän, jo yli kaksikymmenvuotisen pappisurasi varrella. Kirkkoherran kokemustakin sinulla on jo Lumijoen, Kempeleen ja viimeksi Haukiputaan seurakunnista.

Nyt sinulle tuli aika astua taas entistä suurempiin saappaisiin, entistä suurempaan, kaupunkimaiseen seurakuntaan. Tuttuun seurakuntaan, mutta nyt tämän seurakunnan johtajan tehtävään.

Tahdon tervehtiä sinua, Jaakko, ja koko seurakuntaa päivän psalmin sanoin:

Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
  ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
  Jumalani, sinuun minä turvaan.” (Ps. 91: 1-2)

Näin kuuluvat päivän psalmin 91 alkusanat. ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.” Tämä on tuntemattoman psalmikirjoittajan ikään kuin uskontunnustus. Mahdollisesti se on ollut sitä ihan konkreettisestikin, kun tämän tai jonkin muun vastaavan psalmin sanoja on saatettu käyttää Jerusalemin temppeliin sisään astuttaessa.

Nyt emme kuitenkaan ole Jerusalemin temppelissä vaan Karjasillan kirkossa. Silti tämän psalmin sanat ja sanoma ovat hyvin ajankohtaisia tänäkin päivänä. Tässä ajassa, jota me elämme, on nimittäin paljon huolta. On erilaisia huolia. On huolta toimeentulosta, huolta turvallisuudesta, huolta yhteiskunnallisista muutoksista. On huolta palveluista, miten meille käy vanhuksina, löytyykö meille hoivaa? Erityisesti nuorempia sukupolvia koskettaa kovasti huoli ilmastonmuutoksesta. Kannattaako tälle maapallolle enää edes toivoa jälkikasvua?

Maailmankirjat tuntuvat olevan sekaisin. Ajassamme on paljon huolia. Puhumattakaan meidän huolista läheisiämme ja ihmissuhteitamme kohtaan, jotka taitavat olla niitä ihmisen kaikkein yleisimpiä huolia. Tämä teksti luo erittäin ison kontrastin tähän huolimaailmaan. ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”

Luultavasti psalmikirjoittajankin elämässä oli monia huolia. Huolet ja suru ovat koko ihmissuvun historian olleet tuttuja vieraita jokaisen sukupolven elämässä. Jotkut psalmit liitetään Daavidin pakomatkaan, kun hän pelkäsi henkensä puolesta, kuningas Saulin ollessa hänen perässään. Kuitenkin tämäkin psalmi tunnustaa: Jumala, sinä olet linnani ja turvapaikkani.

Kirkon on tärkeää muistaa, että sillä on sanoma, joka ylittää inhimillisen huolipuheen. Kirkon sanoma ylittää tämän huolten horisontin.

Ja sinun Jaakko, sinun on huolehdittava siitä, että tässä Karjasillan seurakunnassa tämä kirkon huolipuheen ylittävä sanoma ei häviä noiden kaiken maailman huolten alle.

Johda siis tätä orkesteria niin, että tämä toivon ja luottamuksen sanoma ei hautaudu vaan kuuluu. Että siinä voisi kaikua myös toisen maailman ääni. ”Vahvista ääni toisen maailman”, lauletaan virressä 600 (:4). Se on aiheellinen rukous, johon kiteytyy paljon seurakunnan olemuksesta.

Kirkkoherran tehtävä on vaativa, haastavakin tehtävä. Tässä tehtävässä tahdomme tänään tukea ja vahvistaa sinua, Jaakko.

Toivon myös, että te Karjasillan seurakuntalaiset, niin siellä penkeissä, kotisohvilla kuin te työntekijätkin – toivon että voisitte rukoilla Jaakon ja hänen läheistensä puolesta. Kantakaa Jaakkoa ja hänen läheisiään mielessänne ja rukouksissanne. Ottakaa hänet lämpimästi vastaan.

Yksinäinen puu ei kauaa pala. Kirkkoherrakin tarvitsee yhteisönsä tuen. Antakaa hänelle mahdollisuus onnistua tehtävässään.

Kaikkivaltias Jumala lupaa meille, että hän kuulee rukouksemme, kun lähestymme häntä häneen luottaen. Häneltä me saamme avun ja voiman tuleviin vaiheisiin. Hän on meidän turvapaikkamme ja linnamme. Hän iloitsee myös tässä hetkessä meidän kanssamme, kun vietämme tätä seurakunnan yhteistä juhlaa.