Hedelmän tuottamisen salaisuus

Olemme kokoontuneet Suvannon kappeliin Ylivieskan seurakunnan suureen juhlaan. Tänään asetetaan virkaan Ylivieskan seurakunnan historian 11. kirkkoherra, Eija Nivala. Virkaan asettaminen tapahtuu vanhan perinteen mukaisesti Jumalan sanalla ja rukouksella sekä kätten päälle panemisen kautta.

Haluan tervehtiä sinua Eija, ja koko seurakuntaa, Jeesuksen sanoilla Johanneksen evankeliumissa:

”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa mitään aikaan.” (Joh 15:5).

Näin suomalaisen kevättalven keskellä ajatus viinipuusta ja sen oksista voi tuntua hieman kaukaiselta esimerkiltä. Maa lepää syvän lumipeitteen alla ja täällä Suomessa kasvavien puiden ja pensaiden kasvustot ovat kohmeisessa lepotilassa.

Keväiset auringon säteet ovat kuitenkin jo näyttäytyneet meille ja antaneet lupauksen siitä, että koivunmahlat ja muut kasvua kuljettavat elämänvoimat lähtevät taas muutaman kuukauden kuluttua liikkeelle.

Mutta elimmepä talvea tai kesää, Jeesuksen vertaus viinipuusta ja oksista on aina ajankohtainen – myös meille pohjoisen ihmisille. Kyseessä on yksi Jeesuksen tunnetuimmista vertauksista. Sen tarkoituksena on kuvata Kristuksen ja hänen kirkkonsa välistä suhdetta.

Viinipuun ja oksan suhde on tiivis elämänyhteys. Oksa pysyy elossa vain olemalla yhteydessä viiniköynnöksen runkoon ja sitä kautta juuristoon. Ilman tätä yhteyttä yksittäinen oksa kuivuu ja kuolee pois.

Pitämällä yhteyden runkoon, oksa voi tuottaa hedelmää. Jos elämää antavien voimien siirtyminen juuristosta rungon kautta oksiin häiriintyy, saattaa tuloksena olla sinänsä kyllä kauniita lehtiä, mutta ilman varsinaista hedelmää.

Vertaus tähtääkin sen viimeiseen lauseeseen, jossa Jeesus sanoo oppilailleen suoraan ja kaunistelematta, ilman minkäänlaista päänsilittelyä: ”Ilman minua te ette saa mitään aikaan”.

Tämä voi olla kovaa puhetta myös meille Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenille ja vastuunkantajille. Ehkäpä ikään kuin alitajuntaisesti saatamme erehtyä ajattelemaan, että kirkkomme runsailla resursseilla me saamme todella paljon aikaan.

Ja aivan totta, kyllähän me saammekin aikaan yhtä ja toista. Olemme monella mittarilla mitaten yksi maailman vauraimmista kirkoista.

Siksi ehkäpä juuri meille suomalaisille luterilaisille kristityille Jeesuksen sanat ovat tärkeää muistutusta ja lain saarnaa: Ilman minua te ette evankelis-luterilaisessa kirkossa saa mitään aikaan, sanoo Jeesus meille. Toimintamme seurauksena saattaa kyllä kasvaa sinänsä kauniita lehtiä, mutta ilman yhteyttä Kristukseen todelliset hedelmät jäävät puuttumaan.

Miten tämä Eija liittyy sinuun ja tehtävääsi Ylivieskan kirkkoherrana? Sinut on kutsuttu tehtävään, jossa sinulta odotetaan monenlaista aikaansaamista. Tehokkuuden ja tulosvastuun ajatukset ovat tulleet aivan kuin saranapuolelta sisään myös kirkkomme puheeseen ja ajatteluun.

Ja kyllä tuolla ajattelulla onkin oma oikeutuksensa. Jumala on kutsunut meidät, sinutkin Eija, työhönsä ahkeroimaan Jumalan pelloilla. Itsekin pitkään kirkkoherrana olleena tiedän, että kirkkoherralta odotetaan, että hän saa asioita aikaan. Arvelen, että täällä Ylivieskassa sinuun Eija kohdistuu uutena kirkkoherrana monenlaisia odotuksia.

Muistathan kuitenkin Eija, että vaikka sinut on kutsuttu kirkkoherrana tekemään ahkerasti työtä, Jumala kuitenkin antaa kasvun. Tekemistä ja touhuamistakin tärkeämpää on oleminen ja Kristuksessa kiinni pysyminen. Kun tekeminen lähtee liikkeelle levollisuudesta, voi siinä olla siunaus mukana.

Hedelmää on hengellisessä mielessä ennen muuta se, että elämässään ahtaalla oleva ihminen rohkaistuu uskomaan Jumalaan. Hedelmää on se, että epäilysten keskeltä kasvaa luottamus siihen, että Jumala kannattelee. Tässä ihmeellisessä hedelmän tuottamisessa Eija sinäkin saat olla mukana julistamalla Jumalan sanaa, kehottamalla, opettamalla ja rohkaisemalla.

Hedelmän tuottaminen Kristuksen yhteydessä pätee yksittäisen kristityn ja kirkkoherran ohella kuitenkin myös koko seurakuntaan. Ajattelen tässä kohtaa nyt erityisesti Ylivieskan seurakuntaa. Seurakunta elää mielenkiintoista aikaa. Uuden kirkon rakentaminen on edessä.

Ajattelen, että uuden kirkon rakentamisessa ei ole kyse vain konkreettisen kirkkorakennuksen nousemisesta, neliöistä kuutioista, betonista ja puusta. Kysymys on samalla myös seurakunnan hengellisestä rakentumisesta ja uusien työnäkyjen avautumisesta.

Seuraavat vuodet ovat suuri mahdollisuus Ylivieskan seurakunnalle rakentua hengellisenä yhteisönä, osallistaa seurakuntalaisia ja luoda uutta yhdessä tekemisen kulttuuria.

Kirkkoherrana sinulla Eija on kaikissa näissä tulevaisuuden asioissa keskeinen rooli. Saat laittaa kaikki taitosi ja ideasi käyttöön seurakunnan hyväksi ja seurakunnan rakennukseksi.

Muista kuitenkin, että kaikkein tärkeintä myös kirkkoherralle on pysyä kiinni rungossa. Juurtua ja kasvaa yhä lujemmin kiinni Kristukseen. Silloin sinun työsi ja viranhoitosi kantaa hedelmää. Saat olla Jumalan toiminnan välikappaleena. Sen tärkeämpää ja hienompaa kustumusta on vaikea kuvitella.