Hedelmistään puu tunnetaan

Hyvät hiljaisuuden messun osallistujat.

Olemme kokoontuneet viettämään yhdessä tätä messua tänne Kursun kirkkoon. Tämä messu toteutetaan yhdessä Via Silentiin hiljaisuuden yhteisön kanssa. Kuulemme raamatunlukua, hiljennymme, laulamme ja rukoilemme. Vietämme myös yhdessä Herran pyhää ehtoollista.

Tämän sunnuntain evankeliumi on Matteuksen evankeliumista, sen 12. luvusta. Evankeliumin keskivaiheilta, Jeesuksen opetuspuheiden joukosta. Siinä Jeesus puhuu hyvien ja pahojen sanojen syvästä merkityksestä. Ja siitä miten meidän sanamme heijastavat sitä, mitä sisällämme asuu. Tiivistettynä sen viesti on sama kuin tunnettu sananlasku. Sananlasku, joka on lähtöisin juuri näistä Jeesuksen sanoista. Sananlasku, joka kuuluu siis: ”Hedelmistään puu tunnetaan.”

Eräänlaisena selityksenä tälle lauseelle Jeesus toteaa myös: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Nämä kaksi lausetta jätän meille mietiskeltäväksi tässä messussa. Siis: ”Hedelmistään puu tunnetaan.” ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”

Mitkä ovat meidän hedelmiämme? Mitä meidän suumme puhuvat, kun pysähdymme suutamme kuuntelemaan?

Kolmantena lauseena jätän mietiskeltäväksemme Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumista. Nekin puhuvat puusta, vaikka ovatkin toisesta evankeliumista, toisesta raamatunkohdasta. Nuo sanat puhuvat puusta, jossa meillä on yhteys toistemme kanssa. Puusta, joka on kuva seurakunnasta ja yhteydestä Kristuksessa. Kristuksesta, joka on seurakunnan pää. ”Jeesus sanoi: Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää.” (Joh. 15: 5) Tämä on vielä kolmas lauselma, jonka jätän meidän pohdittavaksemme.

Tämä hetki, tämä messu on sitä varten, että se johtaa meitä hiljaisuuteen ja rukoukseen. Siispä rukoilemme:

Luojamme ja Isämme, hiljennä mielemme.
Veljemme ja Vapahtajamme, hiljennä meidät rukoukseen.
Pyhittäjä ja Henkemme, hiljennä meidät vastaanottamaan.
Aamen.