Herra on meidän paimenemme ja turvamme

Rakkaat kristityt täällä Tervolassa. Olemme tänään koolla, Hyvän paimenen sunnuntaina, juhlistamassa Tervolan seurakunnan piispantarkastusta. Olen seurueineni kiertänyt perjantaina Tervolassa ja käynyt monia keskusteluja niin Tervolan eri toimijoiden kuin myös seurakunnan työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten kanssa. Tällä itse asiassa ensimmäisellä vierailullani Tervolaan minulle on piirtynyt kuva Tervolasta juurevana paikkakuntana ja seurakuntana täällä Kemijoen varressa.

Piispantarkastusta on muokattu viime vuosina siihen suuntaan, että sen päätavoitteet ovat seurakunnan rohkaiseminen ja tukeminen. Piispan seurue ja tuomiokapituli tarjoavat tukensa seurakunnan omalle tulevaisuuteen, noin kymmenen vuoden päähän, katsovalle strategiselle työskentelylle. Rakennamme yhdessä kuvaa siitä, missä nyt ollaan ja missä tahdomme olla kymmenen vuoden päästä.

Tahdon tervehtiä teitä tänään tämän sunnuntain psalmin avausjakeella. Se on siis tutusta paimenpsalmista numero 23: (1)

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.

Tässä tutussa paimenpsalmissa piirretään se kauaskantoinen kuva, josta on tullut myös kristillisen kirkon keskeistä kuvastoa ja sanastoa aivan alkuajoista lähtien. Herra on paimen, Jumala on paimen. Hän ohjaa laumaansa paimensauvallaan ja huolehtii omistaan. Jeesus tunnetusti rinnastaa itsensä Johanneksen evankeliumissa tähän samaan psalmiin 23 sanomalla: ”Minä olen Hyvä Paimen.” (Ego eimi ho poimen ho kalos) Ja Jeesus jatkaa: ”[O]ikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.”

Paimenpsalmi on varmasti yksi kaikkein rakkaimpia raamatunkohtia. Lukemattomat kristityt palaavat usein Raamattujensa ääreen lukemaan sen lohduttavaa ja turvaa antavaa viestiä. Niin kuin tiedämme, psalmi luetaan usein myös jäähyväisten hetkellä hautajaisissa.

Tämä psalmi ja sen viesti on tarkoitettu kuitenkin paitsi yksittäiselle seurakuntalaiselle, myös koko seurakunnalle. Jumala johtaa Kristuksessa omaa seurakuntaansa paimenena. Seurakunta on yhteisö, joka elää yhden paimenensa huolenpidon alla. Seurakunta on yksi lauma, tähänkin viittaa Johanneksen evankeliumi. Seurakunnan kaitsijaksi tässä maailmassa kirkko asettaa pappeja ja piispoja, jotka saavat tehtävänsä Kristuksen paimenuudesta ja joita myös kutsutaan paimeniksi. Sekä nimitys pastori että piispa eli episkopos viittaa paimenen työhön.

Rakkaat Tervolan seurakuntalaiset, tässä messussa tulemme Hyvän Paimenen silmien alle ja saamme olla hänen yhtä laumaansa. Kristus panee henkensä alttiiksi ja antaa itsensä myös ehtoollisen leivässä ja viinissä, joita meidät kutsutaan yhdessä jakamaan. Saamme luottaa Jumalan hyväksyvään rakkauteen meitä kohtaan Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Ehtoollisen aineissa Jumalan anteeksianto ja rakkaus tulevat kohdallemme näkyvällä tavalla.

Voimme luottaa, että kohtaamme Kristuksen itsensä ehtoollisessa, ja saamme viettää tätä juhlamessua iloisin ja vapain sydämin. Messu uudistaa meidät jatkamaan taas eteenpäin tänä pääsiäisen jälkeisenä aikana. Yhteinen messu on myös Tervolan seurakunnan elämän keskus. Seurakunta lähtee messusta liikkeelle kaikkeen työhönsä ja arkeen. Kristus itse uudistaa meidät.