Herran pöydässä

Matt. 26:17–30

Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’” Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.

    Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.

    Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”

    Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.

”Kaikki nälkäiset ja köyhät Herran pöytään astukaa, hänen uhrikuolemaansa kiittäen nyt muistajaa. Isän armoon luottaa saatte, taivaan leipää nauttikaa.”

Näillä virren 221 sanoilla haluan johdattaa meidät tämän kiirastorstain aiheeseen. Tästä juuri Herran Pyhässä ehtoollisessa on kyse. Tämä on päivä, jolloin kaikki nälkäiset saavat tulla. Kaikki nälkäiset ja köyhät kutsutaan Herran pöytään, Herran aterialle.

Muistamme ehtoollisessa Jeesuksen uhrikuolemaa kiitollisina. Saamme luottaa Jumalan armoon ja nauttia pyhää ehtoollista esimakuna taivaan juhla-ateriasta.

Ehtoollisella siis muistamme Jeesuksen uhrikuolemaa. Tämä liittyy Jeesuksen omiin sanoihin. Luukkaan evankeliumissa Jeesus lausuu ehtoollisen asettamisen yhteydessä: ”Tehkää tämä minun muistokseni.” (Luuk. 22: 19) Tästä se periytyy myös ehtoollisen asetussanoihin, jotka pappi lausuu jokaisessa messussa.

Muistamme siis Jeesusta. Kuitenkaan kyse ei niinkään ole muistelemisesta. Jostakin sellaisesta, että pyrkisimme muistamaan kauan sitten tapahtuneita asioita. Ikään kuin siirtymään muistoissamme kauas taaksepäin.

Sen sijaan, kun muistamme Jeesuksen asettamaa ehtoollista ja hänen viimeistä ateriaansa opetuslastensa kanssa, nuo tapahtumat pikemminkin nykyistyvät eli tulevat sieltä kaukaa historiasta todelliseksi tässä ja nyt.

Haluan nostaa tänä iltana erityisesti kolme näkökulmaa tuosta Jeesuksen viimeisestä ateriasta oppilaidensa kanssa.

Ensinnäkin tuon pöydän antimet, leipä ja viini, olivat aivan tavallisia ja arkisia ruoka-aineita Jeesuksen ajan maailmassa. Ei mitään luksustuotteita, vaan tavallisia maan antimia. Leipä oli luultavasti happamatonta leipää, siis ei hapatettua leipää, jota ei myöskään saanut nostattaa. Viini oli pyhän maan rinteillä kasvaneista rypäleistä tehtyä viiniä.

Nämä olivat ohjeet juutalaisen pääsiäisen viettoa varten. Leipä oli hyvin yksinkertaista, vehnäjauhoista ja vedestä valmistettua. Viini puolestaan oli tavallinen ateriajuoma. Saattoi toki olla, että Jeesuksen aterialla syötiin myös pääsiäislammasta, mutta siihen evankeliumi ei tässä kohdin kiinnitä huomiota. Ainoastaan leipään ja viiniin.

Ainekset olivat siis kaikin puolin hyvin yksinkertaisia. Mutta niistä rakentuu tänäänkin täällä Oulun tuomiokirkossa sakramentti, kun lausutaan ne Jeesuksen asetussanat, joilla hän siunasi leivän ja viinin viimeisellä aterialla.

Kyse ei silloin ole enää vain tavallisesta leivästä ja viinistä. Kun aineisiin yhdistyy Jumalan sana ja lupaus, syntyy ehtoollisen sakramentti. Armonväline, jonka kautta Jumala uskon välityksellä lahjoittaa meille erityisellä tavalla armonsa ja anteeksiantonsa ja jonka kautta Jumala itse on Kristuksessa läsnä meidän keskellämme.

Martti Luther korosti ehtoollisopetuksessaan juuri Kristuksen todellista läsnäoloa ehtoollisella ja sen aineissa leivässä ja viinissä. Kyse ei ole vain symbolisesta läsnäolosta, vaan siitä, että Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisen leivässä ja viinissä. Emme kuitenkaan lähde teoretisoimaan aineiden muuttumisella, vaan jätämme sen Jumalan suuren kaikkitietävyyden varaan.

Toiseksi huomio kiinnittyy Jeesuksen pöytäseurueeseen. Se ei totisesti ollut mikään arvokkaana pidetty eliittiryhmä tai herrakerho. Ei, Jeesuksen oppilaat olivat galilealaisia, maaseudulta tulevia kalastajia ja aivan tavallista kansaa. Heistä Jeesus oli valinnut lähimpänsä ja he olivat Jeesuksen lähimmät ystävät. Heidän kanssaan Jeesus vaelsi kylästä toiseen ja heidän seurassaan Jeesus ruokaili, peseytyi ja nukkui. Milloin missäkin. Puitteet eivät varmasti olleet yleensä häävit. Näille oppilaille ja heidän kanssaan Jeesus jakoi myös omat kokemuksensa koko julkisen toimintansa aikana.

Ja niin vain tässä pöydässä opetuslapsien joukossa sai istua myös Juudas Iskariot, josta tuli seuraavassa käänteessä Jeesuksen kavaltaja. Juudaskin oli kutsuttu syömään. Juudaskin sai istua samalla aterialla ja syödä samasta vadista leipää mestarinsa kanssa.

Jeesuksen aterialle saivat tulla kaikki nuo opetuslapset, jotka häntä seurasivat. Jotka niin kovasti tarvitsivat häntä. Jotka kehittelivät lapsellisia suunnitelmia parhaista paikoista tulevassa Valtakunnassa. Ja jotka kaikki pettivät opettajansa. Toiset lähtemällä karkuun. Juudas kavaltamalla mestarinsa.

Jeesuksen pöytäseura panee ajattelemaan, että emmekö myös me kaikki, omista puutteistamme ja rikkomuksistamme huolimatta kelpaa Herran pöytään. Sinne kaikki syntiset ja Kristusta tarvitsevat ovat tänäänkin kutsuttuja.

Kolmanneksi nostan esiin tuon illallisaterian isännän kiirastorstai-iltana. Jeesus kutsui oppilaansa aterialle ja antoi heille ohjeet, kuinka valmistaa tuon aterian puitteet. Jeesus isännöi tuota ateriaa. Hän mursi oppilailleen leivän ja jakoi viinin, oppilaitaan palvellen. Sellainen on Herran pöytä.

Johanneksen evankeliumin katkelma samasta pääsiäisateriasta liittää tähän yhteyteen vieläpä kertomuksen siitä, kuinka Jeesus pesee itse oppilaidensa jalat. Siinäkin on kuva Jeesuksesta, joka itse palvelee. Sellainen on ateria, jolle Jeesus seuraajansa kutsuu.

Tänäänkin Oulun tuomiokirkon ehtoollispöydässä on sama isäntä. Me vastaanotamme ehtoollisen ihmisen kädestä, mutta syvemmässä mielessä se on Kristus itse, joka palvelee pöydässään tänäänkin.

Palaan vielä noihin Jeesuksen asetussanoihin. Jeesus sanoi siis: tehkää tämä minun muistokseni.

Ehtoollisen liturgiassa keskeisenä osana on niin sanottu anamneesirukous. Siinä muistetaan Jumalan pelastustekoja maailmassa. Rukouksesta on useampia versioita, mutta se alkaa esimerkiksi näin:

Pyhä Isä. Koko luomakunta ylistää sinua, kaiken elämän antajaa. Sinä et hylännyt luotujasi synnin ja kuoleman valtaan, vaan lähetit ainoan Poikasi ihmiseksi, pelastamaan meidät.

Anamneesirukous huipentuu sanoihin uhrikuolemasta, johon ehtoollinen liittyy:

Me kiitämme sinua lunastuksesta, jonka olet valmistanut meille hänen täydellisellä uhrillaan ristinpuussa. Hän maksoi velkamme ja teki rauhan sinun ja meidän välillemme.

Edelleen rukous jatkaa, tuomalla meidät ikään kuin tuohon samaan hetkeen osallisiksi pelastustapahtumista:

Me riemuitsemme kaikesta siitä, mitä Poikasi on puolestamme tehnyt, ja vietämme tätä pyhää ateriaa, jossa tulemme osallisiksi lunastuksen salaisuudesta. Me muistamme hänen kuolemaansa, ylösnousemustaan ja taivaaseen astumistaan. Me odotamme hänen paluutaan kirkkaudessa.

Ja näin muistaminen laajenee lopulta kattamaan myös Jumalan koko pelastussuunnitelman. Astumme itse siihen mukaan ja katsomme myös eteenpäin kohti tulevaa Kristuksen paluuta kirkkaudessaan.

Lopuksi haluan vielä rohkaista sinua perinteisillä ehtoollisen kutsusanoilla: Tulkaa, sillä kaikki on valmiina. Jeesus Kristus on valmistanut pelastuksen meille. Hän palvelee meitä itse ehtoollisen sakramentissa. Meidän osaksemme jää ottaa lahja vastaan. Käy vapain sydämin ehtoollispöytään. Tule siis Herramme ehtoolliselle, sillä kaikki on jo valmista.