Piispa Jukka Keskitalon puhe lähetystyöntekijöiden työhön siunaamisessa Evankeliumijuhlassa Toholammilla

Onhan kirjoitettu: »Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.» Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: »Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!» Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: »Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?» Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room. 10: 13–17

 Hyvät evankeliumijuhlavieraat ja hyvät lähetystyöhön siunattavat. Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa.

Olemme tänään tässä tilaisuudessa siunaamassa kuusi aikuista ja kaksi lasta lähetystyöhön. Yksi perhe siunataan lähetystyöhön ensimmäistä kertaa, muut siunataan uusille työkausille.

Siunaamme teidät tehtäviinne yhteistyökirkkojen työyhteyteen Keniassa ja Virossa sekä sudanilaisten ja etelä-sudanilaisten parissa Ugandassa. Työnne tulee olemaan perinteistä lähetystyötä: Lapsi-, nuoriso- ja opiskelijatyötä Virossa. Työskentelyä ugandalaisella pakolaisleirillä sudanilaisten ja eteläsudanilaisten pakolaisten parissa. Toimimista Keniassa orpotyössä. Te olette itseänne ja omia inhimillisiä mahdollisuuksia suuremman tehtävän kynnyksellä, kun lähdette toteuttamaan kutsumustanne.

Työoikeudellisessa mielessä työnantajanne on Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, joka on yksi kirkkomme lähetysjärjestöistä. Teologisessa mielessä kuitenkin luterilainen kirkkomme valtuuttaa ja lähettää teidät lähetystyöhön. Lähetystyöhön siunaaminen on toimitus, joka on kirkkokäsikirjassa osoitettu piispalle, tai hänen määräämällensä papille. Viesti tässä toimintaperiaatteessa on juuri edellä mainitsemani; se, että kirkko valtuuttaa ja lähettää.

*

Olosuhteet sudanilaisten pakolaisleirillä ovat varmasti hyvin vaikeita. Samoin Keniassa orpotyössä on epäilemättä riittävästi haastetta. Myös Virossa kirkon lapsi-, nuoriso- ja opiskelijatyössä vaikeusastetta riittää.

Nyt tässä juhlassa en kuitenkaan halua kääntää teidän työhön siunattavien katseita vaikeuksiin ja haasteisiin. Haluan, että kiinnitämme katseemme näiden Evankeliumijuhlien yleisotsikon mukaisesti pikemminkin evankeliumin iloon ja Jumalan mahdollisuuksiin.

Ilosanomalla on kyky synnyttää spontaania iloa. Filippiläiskirje kehottaa (Fil. 4:4): ”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa!” Kyse ei ole mistään tekopirteästä positiivisesta ilmapiiristä, vaan syvällisestä, evankeliumista itsestään kumpuavasta ilosta.

Evankeliumi-sana tarkoitti kreikan kielessä alun perin oikeastaan ihan mitä tahansa hyvää uutista. Vaikkapa sitä, että kalan hinta oli laskenut kylän torilla. Eikö sitä suuremmallakin syyllä meidän ilosanomamme, evankeliumi Jumalan armosta ja rakkaudesta ole ilon ja riemun aihe? Jumala on tehnyt Jeesuksessa sovinnon itsensä ja meidän välillemme. Synti on sovitettu ja yhteys elämään Jumalan yhteydessä on palautettu! Tämä on ilosanoma, joka ei mene ohi yhden uutispäivän aikana.

Ilosanoman eteenpäin viemiseksi meidän on kuitenkin myös sanoitettava evankeliumia niin että se kohtaa ihmisen hänen elämänsä tilanteessa. Voisi oikeastaan kysyä – lukemaani Roomalaiskirjeen tekstiä mukaillen – millaisia ovat askeleet ja jalat, jotka kulkevat kunkin ihmisen luokse? Askeleet, jotka saavuttavat ihmisen hänen kysymyksissään ja hänen ahdingossaan? Nuo askeleet eivät ehkä ole marssiaskeleita. Eivät ehkä myöskään salaa hiipiviä? Miten ne olisivat – kuten lukemani teksti ilmaisee – ihania ilosanoman tuojan askeleita, joiden äänen kuullessaan ihminen kokee helpotuksen ja vapautuksen?

Maailma muuttuu ja olosuhteet vaihtelevat, mutta evankeliumi itsessään pysyy. Jumalan laki näyttää oman pimeän puolemme ja osoittaa totuuden meistä itsestämme. Evankeliumi sen sijaan näyttää tien armon valoon pois omasta pimeydestämme. Oman syntimme ja syyllisyytemme tiedostaessammekin päällimmäiseksi jää kuitenkin evankeliumin vapauttava sana ja siitä kumpuava ilo.

*

Lähetystyö on kokonaisvaltaista. Se on sanan julistamista ja sielunhoitoa, mutta myös evankeliumista nousevaa käytännön palvelutyötä. Lähetystyöllä niin kuin kaikella kirkon työllä on myös profeetallinen puolensa, olla tuomassa Jumalan valtakunnan todellisuutta näkyväksi myös jo tässä maailmassa. Erityisesti tämä pätee niihin ympäristöihin, joissa ihmisarvoisen elämän aineksista, kuten katosta pään päällä ja jokapäiväisestä ravinnosta, on puutetta.

Luukkaan evankeliumissa Jeesus lukee Nasaretin synagogassa profeetta Jesajan sanat (Luuk. 4: 18-19):

– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Kristillinen lähetystyö on osallisuutta tästä Jeesuksen profeetallisesta tehtävästä. Armahduksen sana kutsuu meitä kristittyjä työskentelemään ihmisarvoisen elämän puolesta; sovittelemaan riitoja ja konflikteja tässä kauniissa mutta niin rosoisessa maailmassa.

Jokaisella teistä lähetystyöhön siunattavista on omat tehtävänne laaja-alaisen lähetystyön kentällä. Tehtävän tarkemmasta luonteesta riippumatta yhteistä niissä kaikissa on se, että olette Jumalan rakkauden lähettiläitä.

Tutun sanonnan mukaan Jumalalla ei ole tässä maailmassa muita käsiä kuin meidän kätemme ja muita jalkoja kuin meidän jalkamme. Teidän käsienne ja teidän jalkojenne kautta Jumalan valtakunnan työ edistyy Virossa, Ugandassa ja Keniassa.

*

Alussa lukemani Roomalaiskirjeen teksti muistuttaa meitä siitä, että ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Ja teksti jatkaa kysymällä ”kuinka kukaan voi uskoa sellaiseen, josta ei ole kuullut? Ja kuinka kukaan voi kuulla, jos ei kukaan julista?” Ja viimeisenä teksti kysyy ”kuinka kukaan voi julistaa, jos ei häntä ole lähetetty?”

Nyt teidät, hyvät lähetystyöhön siunattavat, lähetetään viemään sanomaa pelastavasta evankeliumista. Teidät lähetetään siihen työhön, josta kuulemamme Roomalaiskirjeen teksti profeetta Jesajaa lainaamalla sanoo: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!”

Tällaisen suuren tehtävän edessä voi olla inhimillistä kyseenalaistaa oma osaamisensa ja pätevyytensä. Onko minusta tähän tehtävään? Onko minusta todella Jumalan rakkauden lähettilääksi? Näitä aiheellisia kysymyksiä miettiessä on rohkaisevaa tiedostaa, että kaikki ei sentään riipu meistä. Jumala itse tekee työtään tässä maailmassa, joskus jopa meidän toimenpiteistämme huolimatta ja niistä riippumatta. Sellaista on Jumalan lähetys, missio Dei, jossa me saamme olla mukana, johon me saamme liittyä.

Silloinkin kun teillä on työssä raskasta ja koette monenlaisia ahdinkoja; silloinkin kun tunnette askeleidenne olevan raskaita, muistakaan, että askeleenne ovat ilosanoman tuojan askeleita. Muistakaa, että monien esirukoukset kantavat teitä työssänne jokaisena päivänä. Lähtekää työhön rohkeasti. Herra olkoon teidän kanssanne.