Piispa Jukka Keskitalon puhe Oulun yliopiston ja OAMK:n jouluhartaudessa Oulun Pyhän Luukkaan kappelissa 15.12.2023

 

Matt. 1:18–25

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.

    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:

      – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus.

Hyvät sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,

Olemme koolla hiljentymässä ja valmistautumassa joulun viettoon. Taas on yksi syyslukukausi kulunut, sekin on ollut tapahtumarikas ja sisältänyt tiivistä opiskelua, uuden tiedon omaksumista ja soveltamista, kärsivällistä työskentelyä pitkän aikavälin tavoitteiden eteen. Ehkä se on sisältänyt myös epäonnistumisia, saavuttamattomia tavoitteita tai epätoivon tuntemuksia. Toivon mukaan myös onnistumisen, oivaltamisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Yhtä kaikki, nyt alamme hiljalleen paketoida kulunutta syksyä ja katsoa sitä taaksepäin. Voimme siten valmistautua myös seuraavaan kevääseen, ja sitä ennen valmistautua viettämään ansaittua joulutaukoa. Ja valmistautua lataamaan akkuja ja keräämään voimia.

Kuulimme Matteuksen joulukertomuksen. Kertomus on toinen Uuden testamentin joulukertomuksista, niistä kahdesta se vähän vähemmän luettu. Luukkaan tuttu joulukertomus alkaa sanoilla ”siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn” ja jatkuu kertomuksena matkasta Betlehemiin, enkelien ilmestymisestä paimenille ja ylistyslaulusta Jumalalle. Tämä Matteuksen evankeliumin joulukertomus puolestaan jatkuu kertomuksena pakenemisesta Egyptiin ja Betlehemin lastensurmasta, jonka kuningas Herodes panee toimeen.

Matteuksen kertomus luo meille myös Uuden testamentin intiimeimmän kuvan Joosefista. Se kuvaa Joosefin mielenmaisemaa. Hän on periaatteen mies ja kunnioittaa juutalaista lakia. Hän haluaa välttää julkista häpäisyä. Ja hän aikoo purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa, koska näkee, että hänen kihlattunsa on selvästi raskauden tilassa. Evankeliumi luo kuvan hämmentyneestä ja varmaan pettyneestäkin Joosefista. Vasta enkelin ilmestyminen saa hänet muuttamaan mielensä ja ottamaan Marian sittenkin vaimokseen.

Kuulemamme kertomuksen jälkeen sen sijaan koko nuori perhe lähtee pakomatkalle Egyptiin. Pakolaisuus on ollut yksi viime aikoina puhuttaneista teemoista myös Suomessa. Olemme hämmentyneinä seuranneet itärajan tilannetta, jossa näyttää siltä, että Venäjä käyttää hyväksi turvapaikanhakijoiden haurasta asemaa. Näyttää että Venäjä on välineellistänyt kansainvälisesti säännellyn turvapaikkajärjestelmän oman suurvaltapolitiikkansa keppihevoseksi. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanne ja hätä ovat hyvinkin todellisia.

Pakolaisuutta on nykypäivän maailmassa paljon, ehkä lisääntyvissä määrinkin, elinolosuhteiden muutoksen ja väestönkasvun aiheuttamana. Silti pakolaisuutta on ollut jo maailman sivu, myös jo Jeesuksen aikaan. Antiikin aika päättyi niin sanottuun kansainvaellusten aikaan, jolloin kokonaiset kansanryhmät liikkuivat valtiosta toiseen. Juutalainen kansa oli dokumentoidunkin historiankirjoituksen valossa pakkosiirtolaisuudessa 500-luvulla ennen Kristusta Babyloniassa. Tuo kokemus antoi myös raamatuntutkijoiden konsensuksen mukaan ratkaisevan yllykkeen juutalaisen identiteetin muodostumiselle ja heprealaisten pyhien kirjoitusten kokoamiselle. Ja Jeesus itsekin koki siis pakolaisen elämän varhaisessa lapsuudessaan, joulukertomuksen mukaan.

Matteuksen joulukertomuksen hieman erilaisista sävyistä huolimatta joulun keskeinen sanoma on rauha. Joulu kutsuu meitä rauhaan läheistemme kanssa ja rauhaan lähimmäistemme kanssa. Jouluna enkelit toivottavat rauhaa myös koko maailmaan. Jeesus-lapsessa Jumalan läsnäolo tulee maailmaan, Jumala syntyy ihmiseksi. Tuo sanoma on toivon sanoma ja viesti siitä, että ihmiskunta ei ole jäänyt yksin selviytymään rikki repivistä ristiriidoistaan ja kansakuntien, ideologioiden ja heimojen välisistä taisteluista. Jeesuksessa saamme näkymän sellaiseen rauhaan, jonka on määrä tulla koskemaan koko maailmaa.

Toivon, että saamme jokainen viettää rauhallista joulua. Sellaista joulua, joka ihan aidosti voi rauhoittaa meidät. Sellaista joulua, jossa tunnemme olevamme kutsuttuja todistamaan joulun ilosanomaa. Jeesus Kristus, joulun lapsi, siunatkoon meidän kaikkien joulujuhlan niin täällä Oulussa kuin joka puolella Suomea ja maailmalla.