Jumala tuli ihmiseksi

Matteus 1:18-25

Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin.

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.

Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: »Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.»

Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:

– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,

ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –

se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus.

Hyvät korkeakoulujen ekumeenisen jouluhartauden osallistujat.

Elämme aikaa, jota kuvastaa monenlainen levottomuus ja rauhattomuus. Lähellä meitä on sotia ja levottomuuksia taas aiempaa enemmän. Ukrainassa, Gazassa ja Israelissa, Sudanissa, Venezuelassa ja monessa muussa maailman kolkassa. Viikonloppuna kuulimme terroriteosta Australian Sydneyssä.

Sotien ja konfliktien tuoman huolen ohella elämä tuntuu muutenkin muuttuneen levottomammaksi. Se tuntuu nykyään muuttuneen monin tavoin myös entistä lyhytjänteisemmäksi. Elämän syke on kiihkeä. Uutiset, mainokset ja somekanavien sisällöt tunkevat tajuntaamme aamusta iltaan. Lisääntyneet ärsykkeet yrittävät jatkuvasti viedä huomiotamme. Meidän voi olla tämän ärsyketulvankin takia vaikeaa usein rauhoittua.

Kuulimme tutun joulukertomuksen Matteuksen evankeliumista. Se kertoo meille tutun sanoman: Jeesus syntyy Joosefille Ja Marialle enkelin ilmoittamana. Hän pelastaa ihmiset heidän synneistään ja tuo Jumalan valtakunnan meidän lähellemme.

Yksi keskeinen piirre tässä Jumalan valtakunnan tulemisessa lähellemme on rauha. Rauhan tuleminen. Jeesus toivotti ylösnousemuksensa jälkeen omilleen: ”Rauha teille!” Samaa rauhaa toivotamme jumalanpalveluksissa toisillemme. Piispana toivotan sitä usein jumalanpalveluksen alussa ja se on myös osana ehtoollisliturgiaa. Monissa kielissä on paljon samanlaisia rauhantoivotuksia. Toive rauhasta yhdistää lukemattomia ihmisiä ja ihmisryhmiä.

Jeesus puhui Vuorisaarnassaan siitä, kuinka rauhantekijät ovat autuaita eli tosi onnellisia. Rauha nousee Jumalan hyvästä tahdosta meitä kohtaan. Ja myös lähes kaikki uskonnot jakavat keskenään tuon rauhan eetoksen, joka pohjautuu kultaiseen sääntöön tai sen variaatioihin eri uskonnoissa. Sen mukaan toimiminen on meidän kristittyjenkin ohjenuora. Siihen meitä kutsutaan: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt 7: 12)

Tämä on siis aito kutsu meille. Meitä kutsutaan olemaan rauhanrakentajina. Meitä kutsutaan olemaan valona ja suolana maailmassa. (Matt. 5)

Mutta uskomme ei toki jää vain siihen. Näiden kutsujen täyttämiseen. Todistamme jouluna sitä ihmettä, että Jumala itse syntyy tähän maailmaan ihmiseksi. Jumala itse syntyy Betlehemin tallissa tähän maailmaan. Jumala tulee lihaksi, todelliseksi ihmiseksi. Ja hän osallistuu Jeesuksessa maailman kärsimykseen ja ihmisen osaan. Tämä lihaksi syntyminen sisältää siis ajatuksen, että Jumala tuli läsnä olevaksi meidän arkisten kipujemme keskelle. Jumala ei siis vain opasta meitä vaan hän elää ihmiseksi tulleena Vapahtajana rinnallamme. Kantaen ahdistuksemme ja yhtyen myös ilonaiheisiimme. Hän ei siis vain opasta meitä, vaan hän tulee elämään rinnallemme.

Lihaksi tuleminen – inkarnaatio – merkitsee että Jumala ei ole vain jossakin omissa sfääreissään, kaukana näistä huolista ja kivuista. Ei, hän on todellisesti läsnä maailmassa. Hän on kanssasi kipujesi ja huoliesi keskellä. Tänäkin jouluna Jumala on Jeesuksessa läsnä maailman kriisipesäkkeissä, Ukrainassa, Israelissa ja Palestiinassa, Sudanissa ja muissa paikoissa, joissa ei ulkonaista rauhaa ole.

Jeesus aivan kuin uhmaa maailman rauhattomia olosuhteita. Hän on aivan kuin piittaamatta aikamme levottomuudesta ja lyhytjänteisyydestä. Kaikesta siitä huolimatta hän sanoo: ”Rauha teille!” (Luuk. 24: 36) Tuota rauhaa tahdon minäkin toivottaa teille. Että se voisi tulla aidosti sydämiimme joulun sanomassa. Että se voisi tulla meille joulun rauhassa, jota me jouluna toivotamme. Että saisimme levon ja rauhan tähän hetkeen, tänä jouluna. Uskon, että se on jotakin, mitä me jokainen tänään syvästi kaipaamme.

Tuolla rauhalla tahdon teitä tänään siunata tässä jouluhartaudessa. Tuo rauha mielessäni tahdon toivottaa teille jokaiselle siunattua joulujuhlaa, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa.