Jumalaan luottava ei jää vaille apua

Rakkaat seurakuntalaiset, sisaret ja veljet,

Olemme kokoontuneet yhteen toisena paastonajan sunnuntaina. Tähän paastonajan sunnuntaihin liitetään vanhastaan latinankielinen ilmaus reminiscere. Se tarkoittaa suomeksi muistamista, merkityksessä, että Jumala muistaisi meitä. Päivän psalmin jakeessa 6 sanotaan: ”Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.” Tässä hengessä seurakunta on koolla toisena paastonajan sunnuntaina.

Mutta tänä sunnuntaina olemme koolla myös Kolarin seurakunnan piispantarkastuksen päätösmessun merkeissä. Olen kiertänyt seurueeni kanssa tänä viikonloppuna laajasti Kolaria. Täällä pitäjällä sekä kylillä, kaikissa kolmessa kirkossa ja yhdessä kappelissa. Olemme keskustelleet niin työntekijöiden kuin luottamushenkilöiden kanssa Kolarin seurakunnan nykyisyydestä ja näkymistä. Ajatuksena on ollut katsoa tulevaan, noin kymmenen vuoden päähän. Millainen Kolarin seurakunta voisi olla parhaassa tapauksessa vuonna 2034?

Piispantarkastuksen tarkoituksena on tukea Kolarin seurakuntaa sen työssä ja antaa keinoja yhteisen näyn rakentamiselle.

Psalmien kirjan psalmi 25, tämän sunnuntai psalmi, vakuuttaa näin: Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. (25:3)

Jumala auttaa niitä, jotka häneen luottavat. Näin tämä Daavidin psalmi meille lupaa. Tuosta lupauksesta rohkaistuneena oikeastaan tulee psalmissa myöhemmin myös tuo tämän sunnuntain nimessä ollut pyyntö: muista minua, reminiscere. Koska Jumala auttaa niitä, jotka häneen luottavat, sen tähden psalmilaulaja rohkaistuu pyytämään: Muista minua. Osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.

Suhdetta Jumalaan kuvataan tässä siis luottamussuhteeksi. Uudessa testamentissa luottamisen ja turvaamisen rinnalle tulee yhä enemmän myös sana usko. Tämä ei kuitenkaan vähennä sitä, että uskossakin on pohjimmiltaan kyse juuri luottamisesta ja turvautumisesta. Uskomme kohde on elävä Jumala, joka toivoo olevansa aidossa suhteessa meihin. Jeesus on rakentanut meille tuon yhteyden ristin kautta. Siinä on uskomme ydin. Hyvä ystävä, rohkaisen siis sinuakin luottamaan Jeesukseen, omien kysymystesi ja rukousaiheidesi kanssa. Saat olla varma, että sinuakin koskee tämä lupaus: Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.

Toivon myös, että koko Kolarin seurakunta, myös yhteisönä luottaa Jumalan apuun. Ei toki niin, että odotettaisiin jotakin Jumalan yliluonnollista puuttumista ja seurakunnan kassaan ilmestyväksi suuria summia aivan itsestään. Tai rakennusten korjausvelkojen kuittaantumista kuin taikaiskusta. Tai kirkon penkkien täyttymistä ketään paikalle kutsumatta.

Ei, kyllä Jumala kutsuu meitä kantamaan vastuuta. Miettimään ja käyttämään meille suotua järkeämme tulevaisuuden ja nykyisyyden kysymysten ratkaisemiseen.

Mutta kuitenkin meillä on siunaus työllämme, kun luotamme Jumalaan. Hän siunaa työnsä ja antaa meille avun ajallaan. Siihen luottaen on hyvä rakentaa Kolarin seurakunnan tulevaisuutta tänään, tässä ja nyt, viikon, kuukauden, vuoden ja kymmenen vuoden päähän. Jumala antaa avun, kun luotamme rohkeasti häneen.

Tämä luottamus saakoon näkyä tämän seurakunnan elämässä. Rakkaat veljet ja sisaret: Ei kukaan joka luottaa sinuun, Jumalamme, jää vaille apuasi. Aamen.