Jumalalle kaikki on mahdollista

Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
Jeesus vastasi:
”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:1-15)

**

Rakkaat kristityt. Kesä on kauneimmillaan ja keskikesän juhla on jo lähellä. Näemme kaikkialla luonnossa todisteita Jumalan luomistyöstä. Joka kevät ja kesä luonnon puhkeaminen kukkaan on valtava todistus Jumalan uutta luovasta työstä.

Jumalan hyvää lahjaa on myös musiikki ja luovuus. Siitä on saatu viime päivinä nauttia täällä Muhoksella, kun on järjestetty toinen toistaan upeampia konsertteja Muhoksen musiikkipäivien yhteydessä. Mikä olisikaan sopivampaa kuin päättää musiikkipäivät tänne Muhoksen kirkkoon musiikilliseen messuun.

Muhoksen kirkko täyttää tänä vuonna 385 vuotta. Se lienee vanhin lähes alkuperäisessä asussaan säilynyt puukirkko Suomessa. Teillä muhoslaisilla on tässä kirkossa valtavan arvokas aarre vaalittavana. Nämä seinät ja katto ovat nähneet ja todistaneet monia seurakuntalaisille tärkeitä tapahtumia. Jumalanpalveluksia, ripille pääsyjä, jäitä ja hautajaisia.

Tämän kirkon hirret ovat kuulleet monia rukouksia ja huokauksia lähes neljän sadan vuoden historiansa aikana. Tänään tässä messussa kiitämme paitsi luonnon kauneudesta, niin myös tästä upeasta kirkosta.

Päivän evankeliumi on katkelma Johanneksen evankeliumin kolmannesta luvusta. Siinä muuan hurskas juutalainen lainopettaja Nikodeemos tulee tapaamaan Jeesusta yöllä. Yöllä varmaankin siitä syystä, että hän ei halunnut muiden saavan tietoonsa sitä, kuinka paljon Jeesuksen puheet ja opetukset häntä kiinnostivat.

Jeesuksen ja Nikodemoksen keskustelun ytimessä on se, miten ihminen voi syntyä uudesti Hengen vaikutuksesta. Tätä evankeliumitekstiä seuraavassa jakeessa on Jeesuksen vastaus Nikodemokselle, ns. pienoisevankeliumi, Johannes 3:16: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Nikodeemoksen vastaus Jeesuksen puheisiin on täynnä ihmetystä: ”Miten tämä kaikki on mahdollista”, hän hämmästelee. Jeesuksen pitkä vastaus voidaan oikeastaan muotoilla ajatukseksi, että ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Jumala voi synnyttää ihmisen sydämessä uskon eli uudestisynnyttää hänet Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. Sillä jokainen, joka uskoo häneen, saa iankaikkisen elämän.

Tässä ollaan uskon salaisuuden ytimessä, eikä ole sinänsä ihme, ettei se tunnu mahtuvan Nikodeemoksen ajatuksiin. Vaikea sitä on myöskään meidän tämän ajan ihmisetn järjellämme ymärtää, koska suhteutamme helposti, liian helposti, Jumalan mahdollisuuksia omiin mahdollisuuksiimme ihmisinä.

Ajatus kaikkivaltiaasta Jumalasta ei ole meille modernin ajan ihmisille helppo. Ennen ihmiset olivat ehkä enemmänkin tottuneet ajattelemaan, että he ovat jonkun vallan alla. Aina oli joku, joka on yläpuolella. Silloin kun tämä kirkko rakennettiin, oli selvää, että rengin yläpuolella on isäntä. Ja kun elettiin osana Ruotsin kuningaskuntaa, oli selvää, että kuningas oli kaikkien alamaisten yläpuolella.

Maailma on kuitenkin muuttunut – ja monessa mielessä tietenkin hyvään suuntaan. Aikamme korostaa tasa-arvoa ja demokratiaa. Olemme kaikki yhdenvertaisia. Enää ei olla alamaisia, vaan kansalaisia. Tämä kaikki on kristillisten perusarvojen mukaista. Jumalan edessä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista.

Mutta vaikka tämä tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden korostus onkin niin tärkeä, niin Jumalaan asti se ei ulotu. Yhä vieläkin pätee ylösnousseen Kristuksen sana: ”Minulle on annettu kaikki maailma taivaassa ja maan päällä.”. Tätä valtaansa kaikkivaltias Jumala ei suostu jakamaan ihmisten kanssa, niin innokkaasti kuin moderni ihminen ehkä haluaisikin myös Jumalaa hallita.

Päivän uuden testamentin teksti korostaa tätä Jumalan suuruutta: ”Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa. Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?”

Vaikka Jumala on suuri ja kaikkivaltias, se ei merkitse, että Jumala olisi kaukana pienestä ihmisestä – siis meistä. Päinvastoin kristillisen uskon erilaisuus useimpiin muihin maailman uskontoihin verrattuna on se, että meidän ei tarvitse ikään kuin kiivetä joitakin valaistumisen tikapuita pitkin Jumalan luokse. Jumala on päinvastoin tullut alas meidän luoksemme.

Isä lähetti Pojan, Jeesuksen Kristuksen, maailmaan meitä ihmisiä pelastamaan ja kulkemaan vierellämme. Kun Poika palasi Isän oikealle puolelle taivaaseen, hän lähetti Isän luota Pyhän Hengen olemaan meidän kanssamme ja tekemään uskomme eläväksi.

Tätä juuri tarkoittaa se, kun tämä sunnuntain teema erityisesti puhuu Jumalasta kolmiyhteisenä Jumalana. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa maailmassa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä.

Ymmärrykseen tätä Jumalan kolmiyhteyttä on vaikea mahduttaa. Siksi korostammekin kirkon yhteisessä uskontajussa, että Jumalan syvin olemus on salattu ihmisen ymmärrykseltä.

Siihen aikaan, kun Muhoksen kirkko rakennettiin vuoden 1634 tienoilla, haluttiin varmasti myös kirkon korkealla tornilla ja muilla ratkaisuilla korostaa Jumalan suuruutta ja pyhyyttä. Jumalalle vain parasta, oli vallitseva ajatus.

Useimmat viime vuosikymmeninä rakennetut kirkot puolestaan ovat matalia ja arkisia. Ehkäpä yksi havainnollinen esimerkki omasta ajastamme oli kirkkohallituksen virastokollegion päätös olla vahvistamatta Ylivieskan uuden kirkon rakentamispäätöstä. Yksi syy oli se, että kirkkoa pidettiin liian suurena ja kalliina. Tarpeettomana pidettiin myös sitä, että kirkkoa rakennettaisiin 200 vuodeksi. 50-70 vuoden aikajänne kuulemma riittäisi.

Onneksi muhoslaiset ja Torninrakentaja-Hannu eivät 1600-luvun alkupuolella ajatelleet tuolla tavoin. Jos olisivat ajatelleet, olisi tämä kirkko jäänyt rakentamatta. On suorastaan ihme, että silloisissa köyhissä oloissa tällainen saatiin aikaan. On siinä vaadittu uskoa ja rohkeutta.

Saakoon siis yhä edelleen Jumala olla suuri. Pieni, ihmisen kokoiseksi tehty Jumala ei kykene meitä auttamaan. Jumalalle, joka on suuri, on kaikki mahdollista. Myös se, että hän ottaa meidät armosta lapsikseen ja suorastaan tuhlailee armoaan. Siitä me saamme taas tänään käsin kosketeltavan esimerkin ehtoollispöydässä, johon meidät kutsutaan kohtaamaan Kristusta.