Puhe Suviseurojen avajaisissa 26.6.2020

”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella.” (Jes. 55: 8-9)

Hyvät sanan kuulijat radioiden ja nettilähetyksen äärellä. Minä pidän puheeni studiossa Oulussa ja sinä olet oman elämäntilanteesi keskellä kuunnellen tätä kenties keittiössäsi, kotisohvallasi tai autoradiosta. Nämä poikkeukselliset Suviseuraolosuhteet on koronakevään tulosta. Pieni ja näkymätön virus on saanut koko maailman sekaisin ja meidänkin on ollut pakko reagoida. Niinpä Suviseuratkin joudutaan viettämään nyt näin radion ja verkon kautta. Vuoden päästä kokoonnumme sitten Reisjärven Suviseuroihin.

Vaikka puhunkin tätä studiossa, niin kuvittelen eteeni Suviseurakentän ja suurteltan. Palautaan mieleeni viime kesän näkymät Muhokselta. Tuhannet ihmiset juhlakentällä ja teltassa, aurinkoisen ja tuulisen sään, ihmisten kohtaamiset ja hymyt. Vaikka ystävien ja tuttavien kohtaamisen mukanaan tuoma siunaus jää nyt pois, niin Jumalan Sana kuitenkin vaikuttaa radioaaltojenkin välityksellä sen, mitä varten se on lähetetty.

Näiden Suviseurojen teemana on ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Sanat ovat katkelma Jeesuksen opettamasta Isä meidän -rukouksesta, sen neljännestä pyynnöstä. Kokonaisuudessaan tuo pyyntö kuuluu näin ”Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa”.

Maa ja taivas ovat arkisessa puheessamme yleensä toistensa vastakohtia. Kun jokin asia halutaan määritellä oikein laajasti, sanotaan, että ”kaikkea maan ja taivaan väliltä”. Tuon määritelmän sisään mahtuu kaikki, pienet ja suret asiat, maalliset ja hengelliset. Kaikkea maan ja taivaan väliltä!

Mutta Isä meidän -rukouksessa maa ja taivas eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne kohtaavat toisensa. Yhdistävänä tekijänä maan ja taivaan välillä on isän Jumalan tahto. Taivaassa Jumalan tahto tapahtuu jo nyt. Siellä Jumalan Poika hallitsee yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Isä meidän -rukouksen 4. pyynnössä rukoillaan, että Jumalan tahto tapahtuisi myös maan päällä.

Mikä on Jumalan tahto ja mistä me tiedämme, että jokin asia on Jumalan tahto? Kysymys on hyvin syvällinen ja sitä jokainen kristitty joutuu miettimään omassa elämässään. Mikä on Jumalan tahto yleensä ja mikä se on minun elämässäni erityisesti?

Kysymykseen voi vasta kolmella tasolla. Ensinnäkin meillä jokaisella on Jumalan luomina ihmisinä jonkinlainen perustieto Jumalan tahdon olemassaolosta. Tajuamme esimerkiksi oikean ja väärän olevan olemassa. Syntiin langennen ihmisen omatunto ei tosin ole erehtymätön, mutta sen verran sitä on jäljellä, että normaalissa tapauksessa omatunto kehottaa, varoittaa ja syyttää. Omatunto on kuin kompassi, joka näyttää suuntaa. Paatunut omatunto on kuin rikki mennyt kompassi, jonka neula osoittaa milloin minnekin.

Toiseksi Jumalan tahto on luettavissa yleisellä tasolla kymmenestä käskystä. Tosin parempi nimi kuin ”käsky” olisi ”elämän liikennesäännöt”, sillä kymmenen käskyn tarkoitus on suojella elämää samalla tavoin kuin liikennesääntöjen tarkoitus on suojella liikenteessä. Kymmenen käskyn perusteella tiedämme esimerkiksi sen, että Jumalan tahto on, ettemme tapa, vaan suojelemme elämää. Jumalan tahto on myös se, että emme varasta, vaan kunnioitamme toisen omaa. Jos kaikki eläisimme kymmenen käskyn mukaan, olisi taivas lähestynyt maata jo pitkän harppauksen.

Kolmanneksi näemme Jumalan tahdon toteutuvan Jeesuksessa. Kun ihmisen omantunto ei useinkaan toimi moitteettomasti ja kun kymmenen käskyn toteuttaminen ei aina onnistu, niin näemme, että Jeesus kuitenkin täyttää Jumalan tahdon. Jeesus oli tullut tähän maailmaan toteuttamaan Jumalan tahdon. Jeesus itse sanoo, että hänen ruokansa on, että hän toteuttaa lähettäjänsä tahdon (Joh. 4:34). Getsemanessa kärsimystiellään Jeesus rukoili, että kärsimyksen malja otettaisiin pois, mutta ei kuitenkaan niin kuin hän itse tahtoo, vaan niin kuin Isä tahtoo (Matt. 26:42). Lopulta Jumalan tahto toteutui ristillä, kun Jeesus antoi henkensä meidän syntimme sovitukseksi.

Olen monesti miettinyt, että näiden juhlien tunnuksena oleva rukous on aika uskalias ja rohkea: tapahtukoon sinun tahtosi. On jotenkin luonnollista ja meille ihmisille ominaista, että toivoisimme oman tahdon mukaisia asioita ja ratkaisuja elämässämme. Me suunnittelemme elämäämme monella tavoin. Vaikkapa tähän tapaan: Pyrin opiskelemaan tiettyyn paikkaan. Menen naimisiin ja saamme lapsia. Rakennamme oman talon. Matkustamme ulkomaille tai mitä nyt sitten meistä itse kukin suunnitteleekaan. Useimmilla meistä on kuitenkin se tahto, että elämässä tapahtuisi positiivisia asioita. Jotta nämä asiat tapahtuisivat, on luonnollisen ihmisen ajattelun mukaista pyrkiä pitämään ohjakset omissa käsissä, koska silloin voi itse vaikuttaa asioihin. Näin alitajuntaisesti usein ajattelemme.

Tästä näkökulmasta katsottuna Jumalan tahdon toteutumisen pyytäminen saattaa tuntua ikään kuin ohjasten antamiselta pois omista käsistä Jumalalle. Meillä voi olla mielessämme aika tarkka tiekartta oman elämämme varalta. Jumalan tahdon rukoileminen merkitsee sitä, että voimme joutua luopumaan kauan hellimästämme omasta ajatuksestamme.

Jumalan tahto ei ole aina sama kuin oma tahtomme. Siitä juuri puhuu alussa lukemani teksti. ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella.”

Jumalan ajatukset kulkevat eri ratoja ja polkuja kuin pienen ihmisen ajatukset. Voimme kuitenkin luottaa siihen, että Jumalan tahto on hyvä. Useinkin on niin, ettemme ymmärrä Jumalan tahtoa silloin, kun tilanne on päällä. Vasta jälkeen päin, kenties vuosien päästä näemme, että oman suunnitelmamme olisi vienyt meidät kiville, ja että Jumalan suunnitelma oli sittenkin hyvä.

Tietenkään ei voi sanoa, että Jumalan tahto olisi aina oman tahtomme vastainen. Päinvastoin, Jumala voi vaikuttaa sydämessämme tahtomista ja tekemistä, niin, että oma tahtomme on sama kuin Jumalan.

Jumalan tahdolla on tietysti myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa. Suomessa ja länsimaissa yleisesti kristilliset arvot ovat vaikuttaneet yhteiskunnan muotoutumiseen ja lainsäädäntöön. Kristillinen ihmiskäsitys ja lähimmäisenrakkauden ajatus ovat taustalla nähtävissä esimerkiksi tasa-arvoa ja heikoimmista huolehtimista korostavissa laeissa ja käytännöissä.

Luterilaisessa ajattelussa on pidetty tärkeänä kahden hallintavalan, maallisen ja hengellisen, erottamista. Maalliset asiat ratkaistaan järjen ja terveen harkinnan sekä oikeudenmukaisuuden pohjalta. Vaikka maallisella hallintavallalla on itsenäisyytensä suhteessa hengelliseen hallintapiriin, eivät ne kuitenkaan ole täysin erillisiä. Luterilaisuudessa olemme nimittäin tottuneet ajattelemaan, että maallinenkin esivalta on viime kädessä saanut vallan Jumalalta.

Juuri tämän vuoksi me myös rukoilemme esivallan ja yhteiskunnassa vastuuta kantavien ihmisten puolesta. Jumalanpalvelusten kirjassa on jopa omat rukouksensa tasavallan presidentin, eduskunnan, hallituksen ja muun julkisen vallan käytön puolesta. Samoin omat rukouksensa valmisteltu myös yleisinä vaalipäivinä rukoiltaviksi.

Näissä rukouksissa pyydetään, sitä, että päättäjät tekisivät työtään oikeudentuntoisesti ja yhteistä etua tavoitellen. Niissä pyydetään, että päättäjät osaisivat asettua erityisesti heikoimmassa asemassa olevien asemaan. ”Anna niille, jotka tulevat valituiksi, viisautta ja voimaa täyttämään kutsumuksensa sinulle kunniaksi ja isänmaallemme parhaaksi”, rukoillaan eduskuntavaalipäivälle tarkoitetussa rukouksessa.

 

On selvää, että yleinen maallistuminen on heikentänyt käsitystä siitä, että myös yhteiskunnallinen päättäjä vastaa toiminnastaan Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Ei kannata kuitenkaan vain surkutella, sillä on paljon myös omassatunnossaan tarkkoja ja oikeudentuntoisia päättäjiä. Surkuttelun sijasta meidän kristittyjen tehtävä on laittaa käsiä ristin ja rukoilla Jumalan mielen mukaista kehitystä yhteiskunnassamme ja koko maailmassa.

Tämä on rukousaihe meille jokaiselle yksilöinä ja yksittäisinä kristittyinä. Kantakaamme vastuullisilla paikoilla olevia rukouksessa Jumalan eteen. Rukoilkaamme heille viisautta ja voimia. Ja rukoilkaamme sitä, että he voisivat olla toimessaan tekemässä Jumalan mielen mukaisia päätöksiä.

”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Sanoin edellä, että tämän rukoileminen voi joskus tuntua uskaliaalta ja rohkealta, koska emme aina tiedä, mihin Jumala meitä johdattaa. Siitä huolimatta tahdon rohkaista sinua rukoilemaan tätä rukousta joka päivä. Silloin Jumalan tahdossa elämisestä ja hänen askelissaan vaeltamisesta tulee sinulle jokapäiväinen ravinto, kuten Jeesus sanoi: ”Minun ruokani on se, että teen lähettäjäni tahdon”.