Piispa Jukka Keskitalon johdantopuhe pappisvihkimysmessussa Oulun tuomiokirkossa 31.10.2026 

Rakkaat kristityt. Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa.

Tänään vietämme pyhäinpäivää. Monen meistä ajatukset ovat tänään muistoissa, ajasta lähteneiden rakkaidemme luona. Moni sytyttää illalla kynttilän. Pieni liekki pimenevän syksyn keskellä muistuttaa siitä, että pimeys ja kuolema eivät saa lopullista valtaa. Pyhien yhteys ulottuu kuoleman rajan yli, mutta pyhillä ei tarkoiteta vain tämän maailman jättäneitä. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Jokainen Kristuksen oma saa olla osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä.

Tänä pyhäinpäivänä vietämme suurta juhlaa, kun kirkkomme saa tänään kahdeksan uutta pappia. He saavat tehtävän kulkea ihmisten rinnalla avaten sanomaa Pyhästä ja kantaen ylösnousemuksen valoa mukanaan.

Tahdon tervehtiä teitä, pappisvirkaan vihittävät ja teitä kaikkia, pyhäinpäivän psalmin, psalmin 89 sanoilla:

”Alati sinä olet ilomme lähde,
sinä olet uskollinen, sinä annat meille menestyksen.
  Sinä olet meidän voimamme ja ylpeytemme,
  sinun hyvyytesi rohkaisee meitä.”

(Ps. 89: 17-18)

Näissä sanoissa kuvastuu luottamus Jumalaan. Me emme ole oman ilomme, voimamme tai rohkeutemme lähteitä, vaan Jumala on ilon ja voiman lähde. Hän on uskollinen. Vaikka elämässä tapahtuu muutoksia, sukupolvet vaihtuvat, aika juoksee, niin Jumala pysyy sanassaan muuttumattomana. Myös pappiskutsuun vastatessaan ihminen saa turvautua tähän Jumalan voimaan. Vaikka työssä tilanteet ja tunnelmat vaihtuvat, niin Hän, joka tähän tehtävään kutsuu, pysyy samana. Hän varustaa, Hän rohkaisee. Hän tietää, mitä tekee, vaikka me itse olisimme neuvottomat. Hänen hyvyytensä rohkaisee meitä.

Kun psalmin rukoilija huokaa Jumalalle ”Sinä olet meidän voimamme”, hän tunnustaa pienuutensa Jumalan edessä. On helpottavaa, ettei omaa elämää tai seurakuntalaisten asioita tarvitse kantaa yksin, vain omassa voimassa. Heikkous ei estä katsomasta eteenpäin, sillä meidän ei tarvitse puristaa voimaa ja rohkeutta itsestämme. Tämä kaikki, minkä näemme, ja kaikki sekin, mitä emme näe, on Jumalan. Hän pitää huolta omistaan ja antaa mitä tarvitsemme.

Hyvät vihittävät: Markus, Teija, Jorma, Hanna, Lahja, Anttoni, Anna-Mari, Laura. Teitä kirkko kutsuu erityiseen palvelutehtävään, sanan ja sakramenttien virkaan. Hän on teitä johdattanut ja valmistanut tähän pisteeseen asti, monenlaisten teiden ja elämänvaiheiden kautta. Teistä poikkeuksellisen monella on jo takanaan muita ammatillisia polkuja. Kaikki osaaminen, kaikki lahjat, ja kaikki se hyvä, mitä Jumala on teille antanut, tulee nyt pappisvirassa erityisellä tavalla Kristuksen kirkon käyttöön. Jokainen pappi palvelee omalla persoonallaan, mutta ei tee työtään itsensä vuoksi. Hän ei tee työtä itselleen vaan Jumalalle, seurakuntaa palvellen.

Näinä aikoina on tullut täyteen 40 vuotta siitä, kun kirkolliskokous teki historiallisen päätöksen avata pappisvirka myös naisille. Sen jälkeen tähän virkaan on vihitty naisia sekä miehiä yhtäläisesti. Virka on yhteinen, kutsumus on yhteinen. Kutsumus armon sanoman julistajana on yhteinen. Sama Herra, joka on uskonut evankeliuminsa vuosisatojen aikana ihmisten julistettavaksi, tekee sen myös tänään, kun teidät vihitään pappisvirkaan.

Yhdessä me rukoilemme, siunaamme ja lähetämme teidät virkaanne hoitamaan. Yhdessä luotamme kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan, jolla on hyvä suunnitelma teidän varallenne. Sitä Jumalan hyvää suunnitelmaa teidän tulevaisuutenne päiville te saatte lähteä nyt tutkimaan: mitä kaikkea Jumalan suunnitelmaan kuuluvaa tulevat päivänne tuovat mukanaan.