Piispa Jukka Keskitalon puhe jouluaaton hartaudessa Oulun tuomiokirkossa 24.12.2025

Luuk. 2: 1-14

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

 

Siihen aikaan. Siihen aikaan. – Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Näillä sanoilla alkaa tuttu jouluevankeliumi, jonka äärelle saamme jälleen pysähtyä. Usein tuossa jouluevankeliumin avauslauseessa on kiinnitetty huomiota verollepanoon. Tänä jouluna minua puhuttelee tuossa avauslauseessa kuitenkin sen kaksi ensimmäistä sanaa ”siihen aikaan”.

Evankelista Luukas siis kirjaa joulun tapahtumien tarkan ajan ja sitoo sen Rooman keisari Augustuksen hallintakauteen. Evankeliumissa kerrotaan myös tapahtumien tarkka paikka, kun Jeesuksen syntymäpaikaksi mainitaan Juudean Betlehem.

Kaikki jouluevankeliumissa kerrottu tapahtui siis Rooman valtakunnassa, ajanlaskun alussa. Verollepanon yhteydessä. Rooman valtakunnan itäisessä Syyrian provinssissa, Galilean ja Juudean seudulla. Siellä tapahtui ennen kuulumatonta ja ennen näkemätöntä. Jumala syntyi ihmiseksi. Jeesus tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta.

Noilla kahdella sanalla ”siihen aikaan” on siis syvempi merkitys kuin usein tulemme ajatelleeksi. Evankelista Luukas haluaa näiden sanojen kautta kertoa, että Jeesus ei ollut vain jokin henkiolento, vaan todellinen ihminen, historiallinen henkilö, joka on tullut osaksi meidän maailmaamme.

Tätä suurenmoista tapahtumaa – Jeesuksen syntymää tiettynä aikana ja tietyssä paikassa – kutsutaan kristillisessä teologiassa inkarnaatioksi. Sananmukaisesti Jumalan ”lihaksi tulemiseksi”, ”lihaan syntymiseksi”. Eli ihmiseksi syntymiseksi.

Tuo teologinen ajatus voi kuulostaa teoreettiselta, mutta todellisuudessa siinä on kyse hyvin konkreettisesta ja järisyttävästäkin tapahtumasta. Jumala tuli läsnä olevaksi tähän ihmisten arkiseen maailmaan. Jakamaan meidän arkiset huolemme, meidän kipumme. Jakamaan ilomme, jakamaan surumme. Rinnalta, ihmisen tasolta, aivan läheltä.

Sanat ”siihen aikaan” ja konkreettinen paikka Juudean Betlehem sitovat siis ensimmäisen joulun tapahtumat kiinteästi osaksi omaa historiaamme. Tällä on todellakin merkitystä. Se nimittäin kertoo siitä, että Jumala ei jäänyt vain joihinkin sfääreihin. Hän ei siis ole vain meitä pilven päältä katseella seuraava partainen ystävällisen näköinen valkohiuksista vanhusta muistuttava hahmo – kuten joskus vaikkapa lasten piirustuksissa tai jopa taiteessa kuvataan. Ei, vaan Jeesus oli lihaa ja verta. Ihminen meidän kaltaisemme

Mutta inkarnaation ihme on siinä, että Jeesus ei kuitenkaan ollut vain ihminen. Maailmaan ensimmäisenä jouluna syntynyt Jeesus-lapsi oli Jumalan poika. Syntyessään tähän maailmaan Jumalan Poika, Jeesus, omaksui kaikki ihmisen elämän lainalaisuudet. Ja vähän yli 30 vuotta myöhemmin tämä sama ihmiseksi syntynyt Jeesus ja Jumalan Poika kantoi kipumme ristille ja toi meille pelastuksen.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Jouluevankeliumin ajanmääre ”siihen aikaan” ja paikanmääre ”Juudean Betlehem” alkavat tänään meidän silmiemme edessä elää uudella tavalla. ”Siihen aikaan” muuttuukin muotoon ”tähän aikaan” ja ”Juudean Betlehem” muuttuu muotoon Pohjois-Pohjanmaan Oulu”. Emme siis vain muistele kauniita tuhansien vuosien takaisia tapahtumia, vaan ne tulevat todellisiksi tässä ja nyt meidän istuessamme Oulun tuomiokirkon aattohartaudessa armon vuonna 2025.

Tätä todellakin tarkoittaa Vanhan testamentin profetiassa Messiaasta käytetty ilmaus ”Immanuel”, joka suomennettuna tarkoittaa ”Jumala meidän kanssamme”. Tänä jouluna Jumala on sinun kanssasi. Hän jakaa elämäntodellisuutesi, ilosi ja surusi, kenties yksinäisyytesi ja sairautesi. Joulun lapsi on läsnä kaikkialla siellä missä hänet toivotetaan tervetulleeksi ja missä sydänten majatalon ovet ovat auki hänen käydä sisään.

Mutta jotta Jumala saattoi syntyä ihmiseksi, täytyi olla äiti, joka kantoi tuon lapsen kohdussaan tähän maailmaan. Sillä inkarnaatio edellytti, että syntyvällä lapsella on myös ihan oikea äiti. Hän on nuori Maria.

Siksipä tämän joulun alla olen pohtinut paljon Jeesuksen äitiä Mariaa ja hänen rooliaan jouluevankeliumin kuvaamien tapahtumien keskellä. Mitä on mahtanut kulkea tämän nuoren ihmisen, tämän nuoren naisen mielessä?

Tuntemissamme joululauluissa on rikas valikoima erilaisia näkökulmia jouluun. Kuitenkin Marian näkökulmaa avataan harvemmissa joululauluissa. Pari uudempaa kansainvälistä tuotantoa olevaa joululaulua kuitenkin katselee joulun ihmettä nuoren Maria-äidin näkökulmasta, ikään kuin hänen silmillään.

Laulu ”Mary, Did You Know” eli “Maria, tiesitkö että” kysyy: ”Maria, tiesitkö, että sinun poikavauvasi jonain päivänä kävelisi veden päällä? Maria, tiesitkö, että poikavauvasi pelastaisi poikamme ja tyttäremme.”

Ehkä Maria ei sitä siellä Betlehemin tallissa sanan mukaisesti vielä tiennyt. Mutta hän tuli myöhemmin tietämään, kun todisti Jeesuksen julkisen toiminnan aikana hänen ihmeitään. Ja Maria tuli tietämään, että Jeesus pelastaisi häneen uskovat, kun hän lopulta Jeesuksen ristin juurella kuuli Jeesuksen sanat: ”Se on täytetty.”

On toinenkin uudempi joululaulu, joka katselee inkarnaation ihmettä Marian silmin. Tarkoitan ruotsalaisen Carola Häggkvistin laulu ”Taivas sylissäni”, jossa on Pia Perkiön suomalaiset sanat.

Tässä laulussa Maria-äiti itse on kertojana. Hän katselee lastaan silmiin, silittää hänen hentoja hiuksiaan. Hän aavistelee lapsensa tulevaa tehtävää koko maailman sovittajana ja pelastajana. Hän ihmettelee itäisen maan tietäjiä, ja kaikkea, mitä he olivat lapsesta puhuneet.

Pääsemme nyt toteuttamaan tämän laulun yhdessä. Se on Kauneimmat Joululaulut -vihkossa laulu 17. Tehdään niin, että kanttorimme Lauri-Kalle Kallunki laulaa säkeistöt, ja me kaikki yhdymme kertosäkeisiin.

Kun yhdyt lauluun, asetu ajatuksissasi Betlehemin tallissa Marian rinnalle. Kun yhdyt kertosäkeeseen, katsele Jeesus-lasta Marian silmin. Katsele, ihastele ja ihmettele. Hän on sinunkin Vapahtajasi.