Puhe Kalajoen Kristillisen Opiston 80-vuotisjuhlassa 26.3.2022

Hyvät opistolaiset, hyvät juhlavieraat!

”Nykyinen Venäjän taholta vallitseva uhanalainen tilanne.” Mitä arvelet, ovatko nämä sanat viime viikkojen uutisvirrasta? Vai ovatko ne kenties Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin Kiovan bunkkeristaan pitämästä puheesta USA:n senaatille vai hätääntynyt viesti Mariupolin pommitusten keskeltä?

Sanat voisivat olla peräisin Ukrainasta tai tuoreesta uutisesta, mutta todellisuudessa ne ovat Kalajoen kristillisen kansanopiston kannatusyhdistyksen kokouspöytäkirjasta 27. marraskuuta 1939. Talvisodan alkamiseen oli tuolloin kolme päivää. Näin dramaattisten vaiheiden keskellä suunniteltiin talvisodan alla kristillisen kansanopiston perustamista. Venäjän taholta vallitsevan uhanalaisen tilanteen johdosta opiston toiminnan aloittamista jouduttiin tuolloin siirtämään.

Kalajoen kristillisen kansanopiston syntysanat oli kuitenkin lausuttu jo paria vuotta aiemmin Keski-Pohjanmaan puhelinosuuskunnan toimitusjohtaja Felix Kontion kodissa 3. joulukuuta 1937 pidetyssä kokouksessa. Kokouksen pohjalta laadittiin sääntöehdotus ja koollekutsu kansanopiston varsinaiseen perustavaan kokoukseen, joka pidettiin 28. helmikuuta 1938. Tuossa perustavassa kokouksessa perustettiin Keski-Pohjanmaan kristillisen kansanopiston kannatusyhdistys, kotipaikaksi hyväksyttiin Kalajoki, ja yhdistykselle valittiin johtokunta.

Alun perin suunnitelmissa oli ollut perustaa Uusheräyksen hengessä kristillinen kansanopisto Kemijärvelle. Kansanopiston paikasta oli käyty vilkasta keskustelua kahden vaihtoehdon välillä. Hirsitalkoitakin oli ehditty pitää Kemijärvellä opistorakennusta varten jo 30-luvun alussa. Nyt uusi johtokunta kuitenkin kokoontui ahkerasti valmistelemaan käytännön toteutusta Kalajoelle. Johtokunta mm. lähetti tiedusteluja neljälle henkilölle heidän kiinnostuksestaan opiston johtajaksi. Näiden neljän joukossa oli myös Mikko Torvinen, tulevan kansanopiston ensimmäinen johtaja.

Kolme päivää ennen talvisodan päättymistä johtokunta siis joutui tuossa alussa mainitsemassani kriisikokouksessa siirtämään opistotoiminnan aloitusta. Toisen kerran aloitus viivästyi jatkosodan sytyttyä. Kansanopiston toiminta saatiin kuitenkin käyntiin vielä jatkosodan aikana, tammikuussa 1942, kun kouluhallitus myönsi luvan toiminnalle ja ensimmäinen toimikausi käynnistyi 20.1.1942. Tuosta hetkestä lukien on nyt aikaa kulunut noin 80 vuotta. Tänään me vietämme nuorekkaan kahdeksankymppisen tasavuotisjuhlaa.

Kalajoen kristillisen kansanopiston perusajatukset toiminnan alkuvaiheista voidaan varmaankin jakaa kahteen päähaaraan. Toinen niistä oli kehkeytyvän Uusheräyksen pyrkimys toimia arvojensa pohjalta lähetys- ja kasvatustehtävässä pohjoisen ihmisten parissa. Liikkeen piirissä tunnettiin erityistä huolta lasten ja nuorten kohtalosta. Kalajoen kristillisen kansanopiston perustaminen oli keskeinen vastaus tähän huoleen.

Toinen alkuvaiheen perusajatus liittyi yleisempään kansansivistykseen. Suomalaisten koulutusmahdollisuudet olivat nykyiseen verrattuna suppeat. Muutama luokka kansakoulua oli se, mikä oli tavallisen ihmisen ulottuvilla. Tanskalaisen papin Nikolai Frederik Severin Grundtvigin ajatusten pohjalta oli kaikkialle pohjoismaihin syntynyt kansanopistoja kanavaksi kansansivistykselle.

Suomessa kansanopistoja syntyi kahdelta pohjalta: Lähinnä herätysliikkeiden perustamina kristillisiä kansanopistoja ja yleiseltä pohjalta ns. grundtvigiläisiä opistoja. Gruntvigin ajatukset kuitenkin vaikuttivat hengellisten herätteiden ohella myös kristillisissä kansanopistoissa. Perusajatuksena oli, että koulua käydään elämää varten, ei vain kapeasti jotakin tutkintoa tai työelämän tarpeita silmällä pitäen.

Näistä lähtökohdista käsin Kalajoen Kristillisestä Opistosta on kahdeksan vuosikymmenen aikana kehittynyt monipuolinen oppilaitos ja kurssikeskus, joka toimii laaja-alaisesti kristillisen, juurevan arvopohjansa perustalta, paremman tulevaisuuden puolesta. Strategiassaan Opisto on kirjoittanut auki keskeisiksi arvoikseen armon, toivon ja kestävän tulevaisuuden. Näistä arvoista nousevia toiminnan keskeisiä periaatteita ovat kristillinen toiminta, yhteisön rakentaminen, kansainvälisyys ja ympäristöteot.

Toiminta-ajatuksensa pohjalta Kalajoen Kristillinen Opisto edustaa Uusheräyksen hengessä kristillisyyttä, jossa on tilaa myös avoimelle kyselylle. Nykyaikana Opisto pyrkii muuttamaan maailmaa lähellä ja kaukana. Opisto ei tyydy vain reagoimaan muutoksiin, vaan toimimaan itse aktiivisesti paremman maailman puolesta. Arvopohja muodostuu kristillisestä maailmankuvasta ja ihmiskäsityksestä, johon yhdistyvät herätysliikkeen elämä sekä kestävän kehityksen periaatteet.

Pidän hyvin tärkeänä Opiston vahvaa arvopohjaa, joka ankkuroituu kristilliseen uskoon. Identiteetti rakentuu tietoisuudelle siitä, mistä ollaan tulossa ja minne ollaan menossa. Identiteetti on siis ikään kuin kartta, jota tarvitaan vaihtelevassa maastossa suunnistamiseen. Suunnistaja tarvitsee kuitenkin myös kompassin, joka osoittaa suunnan silloin, kun maastosta ei löydy kiintopistettä eteenpäin kulkemiselle. Kalajoen Kristilliselle Opistolle kompassi on sen kristillisestä uskosta nouseva arvopohja. Sitä vaalitaan opiston toiminnassa aamuhartauksien ja seurojen muodossa. Olen myös varma, että monet Opiston ystävät muistavat opiston toimintaa, sen opiskelijoita ja kurssilaisia ja henkilökuntaa esirukouksissaan.

Kalajoen Kristillinen Opisto on tänä päivänä monipuolinen oppilaitos ja kurssikeskus. Opistossa annetaan ensinnäkin ammatillista koulutusta. Täällä voi opiskella kasvatus- ja opetusalan perustutkinnon ja saada lastenohjaajan pätevyyden. Ammatillisia koulutuksia ovat myös perhepäivähoitajan, aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan ja kodinhoitajan koulutukset. Merkittävä on myös tutkintokoulutukseen valmistava TUVA-linja.

Ammatillisen koulutuksen ohella isossa roolissa ovat vapaan sivistystyön koulutuspolut, kuten Elämänsä tekijä -opistovuosi, Omiin vahvuuksiin -koulutus ja kehitysvammaisille suunnattu erityiskurssi Omin siivin kohti aikuisuutta. Myös hanketoiminta on osa opiston nykyarkea.

Opiston arjessa monipuolisilla lyhytkursseilla on iso roolinsa. Katsoin Opiston nettisivuja ja löysin sieltä mm. terapeuttisen sielunhoidon kurssin, yksinlaulukurssin, posliininmaalauskurssin, hengelliset päivät syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen, kuoro- ja bändileirin ja Elämänpolku-kirjoittajakurssin. Itse asiassa tässä laajassa lyhytkurssitoiminnassa heijastuvat mainitsemani kaksi opiston lähtökohtaa. Kristillisen uskon pohjalta nouseva koulutustoiminta ja yleissivistävä koulutus.

Kuten näistäkin esimerkeistä voi nähdä, Kalajoen Kristillinen Opisto elää vahvasti tässä ajassa. Yhtenä osoituksena siitä ovat maahanmuuttajille suunnatut suomalaisen kielen ja kulttuurin kurssit. Ukrainassa käytävä sota ja Suomeenkin suuntautuva pakolaisuus synnyttää varmasti lisää tarvetta maahanmuuttajille kohdistettavaan koulutukseen. Tähän Kalajoen Kristillinen Opisto lienee myös valmis tarttumaan.

Kalajoen Kristillisen Opiston kansainvälisestä työotteesta on osoituksena lisäksi yhteistyösopimus tansanialaisen Nyakaton raamattukoulun kanssa. Muistan hyvin syksyltä 2019, kun Oulun hiippakunnan ja Kalajoen Kristillisen Opiston ryhmät olivat samaan aikaan vierailulla Nyakatossa.

Kirkon ja Oulun hiippakunnan kannalta erittäin suuressa arvossa pidän sitä, että Opisto on kouluttanut ja kouluttaa työntekijöitä seurakunnille. Erityisesti haluan nostaa esille lastenohjaajakoulutuksen merkityksen. Tutkimusten mukaan laadukkaasti toteutettu kirkon kasvatustyö lasten ja nuorten parissa on monelle suomalaiselle merkittävä syy kuulua kirkkoon. Lastenohjaajakoulutuksen kautta Kalajoen Kristillinen Opisto on siis rakentamassa kirkkomme tulevaisuutta. Pidän merkittävänä myös sitä, että tätä koulutustyötä tehdään täällä oman hiippakuntamme alueella.

Kalajoen Kristillisen Opiston strategia viittaa myös tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Uskontojen ja ideologioiden merkitys on kasvamassa niin globaalisti kuin paikallisesti. Jatkuva osaamisen kehittäminen korostuu työelämässä. Kiertotalouden merkitys kasvaa kaikessa taloudellisessa toiminnassa. Teknologian kehitys muuttaa myös yhteiskuntaamme monella tavalla. Globaalit muuttoliikkeet kasvavat vielä entisestään tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Arvelen, että Kalajoen Kristillinen Opisto on monella tavalla uuden edessä tulevina aikoina. Mutta monella tavalla ollaan myös samojen kysymysten parissa kuin aivan opiston perustamisen alkuaikoinakin. Tulevaisuus näytti 1930- ja 1940-luvuilla epävarmalta, ja sillan rakentaminen lasten ja nuorten sukupolveen nähtiin silloinkin haasteellisena. Myös resurssit olivat varsin pienet. Osaavan ja yhteisen arvopohjan jakavan henkilökunnan saamisesta kannettiin huolta. Nämä kysymykset haastavat opistoa varmasti yhä edelleen.

Kun ajattelen Kalajoen Kristillisen Opiston kahdeksaa vuosikymmentä, minusta tuntuu vahvasti, että työnäky ja arvopohja ovat kestäneet. Toivon, että Opisto pitää kiinni arvoistaan  suunnistaessaan kohti seuraavaa vuosikymmentä ja vain kahdenkymmenen vuoden päässä olevaa satavuotismerkkipaalua. Toisaalta vain vanhan varaan ei voi jäädä. Tarvitaan jatkuvasti herkkyyttä aistia ajassa liikkuvia virtauksia ja kekseliäisyyttä ja luovuutta rakentaa koulutuksia niihin liittyen.

Uuden testamentin Jaakobin kirjeen sanoin: koetuksista on kasvanut täällä kestävyyttä (Jaak. 1:3). Kestävyydestä käytetään nykyään usein muoti-ilmausta resilienssi. Se ei niinkään tarkoita jotakin ”iskunkestävyyttä”, vaan pikemminkin joustavuutta sopeutua muuttuviin ja vaihteleviin olosuhteisiin. Resilienssin avaintekijöitä on vakaa oma identiteetti. Se joka tuntee oman itsensä, historiansa ja arvoperustansa, sen on mahdollista suunnistaa myös moniarvoistuvassa maailmassa.

Toivotan Kalajoen Kristilliselle Opistolle, sen opiskelijoille, kurssilaisille, henkilökunnalle ja opiston ystäville valoisaa ja toivon täyteistä tulevaisuutta. Toivotan teille kaikille hyvän Jumalan siunausta.