Kannuksen korean kirkon ovet ovat auki

Mark. 11:1–10

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”

    Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:

      – Hoosianna!
      Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Siunattu isämme Daavidin valtakunta,
      joka nyt tulee!
      Hoosianna korkeuksissa!

***

Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee. (Ps. 24: 7)

Kun katselen ympärilleni nyt täällä Kannuksen kirkossa, niin näen tämän psalmitekstin eräässä mielessä toteutuneena. Kannuksen kirkon portit ja ovet ovat avautuneet uudelleen. Kirkko on valmis ottamaan vastaan ensimmäisen adventin sanoman ja välittämään sitä eteenpäin.

Tämä yli 200-vuotias kirkko on nyt rakenteiltaan ja pinnoiltaan hienossa kunnossa. Samoin kirkon toiminnallisuus on nyt ajan tasalla. Haluan lausua kiitokseni teille luottamushenkilöille, suunnittelijoille ja rakentajille panoksestanne tämän remontin toteutuksessa.

***

Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak. 9: 9)

Näin ennustaa Jeesuksen saapumista Jerusalemiin profeetta Sakarja, kuten kuulimme päivän Vanhan testamentin lukukappaleessa. Sakari-kirkkoherra luki meille tutun ensimmäisen adventin evankeliumitekstin. Ja siinä kuulimme, kuinka Jeesus toteuttaa tuon vanhan profetian. Jeesus valitsee ratsukseen aasinvarsan. Ihmiset osoittavat suosiotaan Jerusalemin portilla hoosianna-huudoilla ja lehviä sekä palmunoksia heiluttaen.

Mutta kaupunki, jonne Jeesus ratsastaa ensimmäisenä adventtina on samalla kaupunki, jossa hänen tehtävänsä tulee myös päätökseen. Jerusalemissa hänet tullaan tuomitsemaan ja ristiinnaulitsemaan. Ja siellä hän kolmantena päivänä myös nousee kuolleista ja kukistaa kuoleman ja tuonelan vallat.

Joulun odotuksen alkaessa kurkistamme siis ensimmäisenä adventtina samalla jo Jeesuksen tehtävän päätepisteeseen. Vaikka odotammekin vasta Jeesuksen syntymää, niin toisaalta katsomme jo Jeesuksen tehtävän täyttymykseen. Katsomme oikeastaan yhtä aikaa jo kärsivää, uhrautuvaa Kristusta, mutta samalla katsomme seimessä makaavaa viatonta lasta, jossa Jumalan pelastussuunnitelma on jo tullut meidän lähellemme.

Tässä jumalallisessa suunnitelmassa Jumala itse astuu alas taivaasta keskellemme. Hän tulee nöyränä. Hän tulee kuninkaaksi tähän maailmaan. Mutta se Jumalan kuninkuus, joka Jeesuksessa näyttäytyy, se on toisenlaista kuninkuutta kuin tämän maailman tuntema kuninkuus. Toisenlaista kuin se kuninkuus, jota moni tulevalta Messiaalta odotti.

Paavalin kirjeessä Filippin seurakunnalle on tunnettu runomuotoinen kuvaus Kristuksen tehtävästä, niin sanottu Kenosis-hymni. Sitä pidetään yhtenä varhaisimmista kristillisen uskon tunnustuksista, siis sanallisena muotoiluna siitä, mistä uudessa kristillisessä uskossa on kyse. Se kuuluu näin:

Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti. (Fil. 2: 6-8)

Evankeliumin kuvaama arvojärjestys on siis tyystin toisenlainen kuin tämän maailman tuntema hierarkia. Kuningas tuleekin itse palvelemaan. Hän luopuu omista oikeuksistaan. Kaikkein suurin antaakin itsensä muiden puolesta. Sellaista on Jeesuksen kuninkuus. Se on myös esikuvana meidän elämällemme tässä konkreettisessa maailmassa. Se on esikuvana meille seurakuntana ja yksittäisinä kristittyinä.

Jeesuksen aasilla ratsastaminen on meille sukupolvien halki kulkeva kuva Jeesuksen toimintatavasta. Siitä että Jumala voi valita jotakin vähäistä ja osoittaa voimansa sen kautta.

***

Olemme tänään täällä Kannuksen kirkossa uuden edessä kahdessa mielessä. Olemme kirkkovuoden alussa, toivottamassa Jeesuksen tervetulleeksi elämäämme ja keskelle seurakuntaa. Olemme uuden edessä myös otettuamme käyttöön tämän Kannuksen kirkon.

Tämän temppelin portit on nyt siis avattu. Kuvaannollisessa mielessä toivon, että samanlainen avattujen porttien asenne saa elää ja kasvaa nyt vielä entisestään Kannuksen seurakunnassa.

Avatuista porteista käydään kahteen suuntaan. Seurakuntalaiset saapuvat niistä kotiseurakuntaansa. Hakemaan Jumalan sanan voimaa, lohtua ja turvaa. Hakemaan seurakuntayhteyttä. Yhtä lailla seurakunta, sen työntekijät ja vastuunkantajat käyvät porteista ulos. Etsimään niitä, jotka tarvitsevat hyvää sanaa ja rohkaisua elämäänsä. Niitä jotka tarvitsevat tukea. Niitä jotka ovat yhteyden tarpeessa, niitä jotka kaipaavat löytää sanan, sakramenttien ja seurakunnan yhteyteen.

Adventtina siis portit aukeavat kirkoissa ja kutsuvat meitä myös tavoittamaan muita. Mutta lisäksi adventti kutsuu meitä jokaista myös hiljentymään omassa elämässämme. Pohdiskelemaan sitä, kuinka Jeesus saapuisi omaan elämääni. Kuinka minä voisin avata omat sydämen porttini, joista Jeesus ratsastaa nöyränä kuninkaana sisään?

Adventin ja joulun sanoma julistaa, että kaikki on jo valmistettu. Jumala on toiminut ensin. Jumala on tullut taivaasta meitä vastaan. Ehtoollisen sakramentissa, tämänkin Kannuksen kirkon alttaripöydässä, saamme uskoa sen todeksi ja omalle kohdallemme. Tämän hyvän sanan ääreen ja Kannuksen kirkon ehtoollispöytään tahdon teitä jokaista kutsua.