Kasteen lahja

Mark. 1:4-11

Johannes Kastaja julisti autiomaassa, että ihmisten tuli kääntyä ja ottaa kaste, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi. Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista ja joka puolelta Juudeaa. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa.

Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja. Hän julisti: »Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.»

Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni /// Terhi laulaa: »Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.»

Rakkaat kristityt, veljet ja sisaret Kristuksessa.

”Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä.” Näillä psalmin 118 sanoilla haluan tervehtiä teitä, kun nyt viettäessämme Pyhän Andreaan eli St. Andrew´s -seurakunnan 70-vuotisjuhlaa.

Tuon teille tähän arvokkaaseen juhlaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon terveiset. Toimin piispana Oulun hiippakunnassa, mutta sen lisäksi minulle on uskottu Suomen kirkon piispojen työnjaossa ulkosuomalaistyön piispan vastuut. Tässä ominaisuudessa sain kutsun myös tänne teidän luoksenne. Kiitos kutsusta.

Alussa lukemani psalmin kohdan mukaisesti meillä on todellakin syytä kiitollisuuteen, kun ajattelemme kaikkea sitä, mitä tämä seurakunta on merkinnyt niin monelle ihmiselle kaikkina näinä vuosikymmeninä.

Saamme ajatella kiitollisena niitä uranuurtajia, jotka olivat perustamassa tätä seurakuntaa. Saamme ajatella kiitollisina kaikkia niitä seurakuntalaisia, jotka ovat omalla vapaaehtoistyöpanoksellaan ja lahjoituksillaan olleet vuosikymmenien aikana tukemassa tätä seurakuntaa.

Saamme ajatella kiitollisina myös kaikkia pappeja ja muita vastuunkantajia, jotka ovat vuosikymmenien varrella palvelleet tätä seurakuntaa ja Floridan suomalaisyhteisöä.

Tämä juhlamessu on kuin kukkula, jonka harjalta voimme nähdä kauas. Ehkä vähän huono esimerkki täällä Floridassa, koska täällä ei paljon mäkiä ole. Mutta me jokainen pystymme kuvittelemaan kukkulan, ja kun sinne kiipeämme, voimme katsella eteen ja taakse, kaikkiin suuntiin. Tällainen juhla tarjoaa meillä mahdollisuuden kiitollisin mielin katsahtaa tämän seurakunnan menneisiin vuosiin ja kiittää, että Jumala on tähän asti auttanut. Mutta nimenomaan vain katsahtaa, sillä taakse katsomisen sijasta on tulevaisuus tärkein katseen suunta. Tästä eteenpäin katsomisesta puhun hieman myöhemmin vielä lisää.

*

Kääntäkäämme kuitenkin ensin katseemme kuulemaamme päivän evankeliumiin ja kirkkovuoden tämän sunnuntain teemaan, joka on ”Herramme Jeesuksen kaste”. Jeesuksen kasteesta tämän viikon teema laajenee meidän omaan kasteeseemme ja sen pohtimiseen, mitä merkitsee kastettuna kristittynä eläminen tässä maailmassa ja tässä ajassa.

Kuulemassamme evankeliumissa kerrotaan, kuinka myös Jeesus tulee Johannes Kastajan kastettavaksi Jordan-virralle. Paljon oli tullut jo väkeä Johanneksen kastettavaksi Jerusalemista ja joka puolelta Juudeaa. Jeesus tulee vielä vähän kauempaa Galileasta, Juudean pohjoispuolelta.

Oli hyvin luonnollista, että Jeesus tuli nimenomaan Johanneksen kastettavaksi, sillä evankeliumit kertovat, että Jeesuksen äiti Maria ja Johanneksen äiti Elisabet tunsivat toisensa ja että he olivat sukulaisia. Johannes oli puoli vuotta Jeesusta vanhempi.

Saamme lisätietoa Jeesuksen kastetapahtumasta katsomalla rinnakkaista kohtaa Matteuksen evankeliumista. Siinä Johannes Kastaja jopa estelee Jeesuksen tulemista hänen kasteelleen. Johannes sanoo: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastaa hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” (Matt. 3:15)

Johannes saarnasi parannusta ja syntien katumista, ja monet ottivat hänen parannussaarnansa seurauksena kasteen.  Mutta Johannes Kastaja tiedosti, että hänen jälkeensä tulee se, joka ei ainoastaan puhu syntien anteeksiantamuksesta, vaan jolla on valta antaa syntejä anteeksi. Johanneksen toiminta osoitti ennen muuta kohti tulevaa pelastajaa – Jeesusta.

Johannes tiesi paikkansa, mistä kertoo se, että hän sanoo, että ”minun jälkeeni tulee minua väkevämpi; minä en kelpaa edes kumartamaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.” Tuo kenkien nauhojen avaaminen ja jalkojen peseminen oli nimittäin Raamatun ajan kulttuurissa orjien työtä. (Siksi sivumennen sanoen se olisikin niin voimakas teko, kun Jeesus viimeisellä aterialla ennen kuolemaa pesi oppilaidensa jalat.)

Johanneksen kaste ei ollut vielä kristillinen kaste, mutta se on esikuva kristilliselle kasteelle. Se että Jeesus otti itsekin kasteen Johannekselta luultavasti vaikutti siihen, että Jeesuskin kehotti lähetyskäskyssään nimenomaan kastamaan ja opettamaan. (Matt. 28: 19-20)

Juutalaisessa uskossa poikalasten ympärileikkaus oli tapa liittyä juutalaiseen uskoon. Kun kristinusko kasvoi irralleen juutalaisuudesta ensimmäisen kristillisen vuosisadan aikana, se omaksui nimenomaan kasteen ja luopui ympärileikkauksesta.

Jeesuksen kaste- ja lähetyskäsky Matteuksen evankeliumin lopussa (Matt. 28) on Jeesuksen itsensä lausuma käsky. Jeesus lausuu siinä itse asetussanat kristilliselle kasteelle:

Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28: 19-20)

Meillä jokaisella on omia muistoja ja kokemuksia, kuinka joku läheisemme, lapsi tai aikuinen, otetaan kasteessa Kristuksen oppilaaksi ja seurakunnan yhteyteen. Suomeksi puhumme usein myös ristiäisistä. Tuo sana onkin oikein hyvä, sillä kastetoimituksessa oikeasti piirretään risti kastettavan otsaan ja rintaan (mieleen ja sydämeen) todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on kutsunut kastettavan opetuslapsekseen. Kastettava siis ristitään eli kutsutaan Kristuksen opetuslapseksi.

*

Olen nyt puhunut kristillisen kasteen historiallisista juurista ja yhteydestä Johanneksen Jeesuksellekin antamaan kasteeseen. Tämä kaikki on aika helppoa ikään kuin tietopohjaista asiaa. Meille tänään sanan kuuloon kokoontuneille paljon tärkeämpi kysymys on se, mitä meidän oma kasteemme meille henkilökohtaisesti merkitsee.

Kasteen ei tulisi olla vain jokin kauan sitten tapahtunut asia, jonka voimme unohtaa. Ei, vaan kasteen tulisi olla meille todellisuuttaa joka päivä. Sitä merkitsee, kun sanotaan, että meidän tulisi päivittäin palata kasteeseemme.

Kaste on ennen muuta Jumalan lahja, jonka kautta Kristus kutsuu kasteessa ihmisen seuraajakseen ja ottaa omaksi lapsekseen, armonsa piiriin. Kasteessa aktiivinen toimija on Jumala ja ihminen on vastaanottavana osapuolena.

Kaste on kuin lahjapaketti, jonka sisällä ovat kaikki pelastuksen lahjat. Jumalan armo ja pelastus, lupaus iankaikkisesta elämästä. Niin kaste on lahjapaketti.

Ajatelkaapa, että saat joululahjan käärittynä hienoon pakettiin, mutta et kuitenkaan haluaisi avata pakettia. Laittaisit vain sen varaston tai komeron ylähyllylle, mutta et avaisi sitä. Et saisi koskaan tietää, mitä paketissa oikeastaan on ja miten siinä oleva lahja voisi vaikuttaa elämä

Näin ei saisi käydä kasteen lahjapaketin kanssa. Se ei saisi jäädä avaamatta. Mutta miten kasteen lahjapaketti avataan? Eikä ainoastaan kerran, vaan päivittäin. Kasteen lahjapaketti avataan uskolla.

Kasteen lahjapaketin avaaminen uskolla merkitsee käytännössä sitä, että tartumme uskolla niihin lupauksiin, joita meille on kasteen hetkellä annettu. Kasteen armoon saamme turvautua uudelleen ja uudelle. Jokaisena päivänä.

Kaste on siis vahvasti sinun ja Jumalan väliseen suhteeseen kuuluva asia. Mutta kaste ei ole kuitenkaan ole vain sitä. Kaste on myös yhteisöllinen ja koko seurakuntaa koskettava asia. Kasteessa ihminen nimittäin liittyy osaksi elävää ihmisten yhteisöä eli seurakuntaa. Kasteen sakramentin kautta liitytään seurakuntaan, kristuksen maailmanlaajaan seurakuntaan ja paikallisseurakuntaan. Kasteessa meidät on siis liitetty Jumalan armon osallisuuteen, mutta kaste liittää meidät kristityt myös toisiimme.

Siksi onkin niin tärkeää, että me kastetut kristityt kokoonnumme yhteen yhteiseen jumalanpalvelukseen kuulemaan sanaa, rukoilemaan ja ylistämään Jumalaa. Yksinäinen puu ei pala kauan, niin kuin sanotaan. Jos jäämme vain kotiin uskomaan yksityisesti, niin usko tuppaa laimenemaan. Kun tulemme yhteen Jumalan kasvojen eteen, olemme toinen toisillemme kuin nuotion puita, jotka lietsovat tulta toisilleen.

*

Sen, että olemme kastettuja kristittyjä, sen tulisi näkyä meidän arkisessa kristityn vaelluksessamme. Eräs Suomen kirkon virsikirjan kastevirsi, virsi 442 (Herran ristin kantajiksi), kuvaa tätä puolta hyvin. Virren ensimmäisessä säkeistössä lauletaan:

Herran ristin kantajiksi / meidät kaikki kastettiin, / lähimmäisten auttajiksi / arkipäivän askeliin.

Kaste ei ole vain hellyttävä ja söpö tapahtuma, vaan meidät on kasteessa todella kutsuttu Kristuksen seuraajiksi – jopa Herran ristin kantajiksi, kuten virressä lauletaan. On olemassa maita, joissa kasteen vastaanottamisesta voi joutua maksamaan kovan hinnan. Esimerkiksi joissakin islamilaisissa maissa kasteen vastaanottaminen voi merkitä perheen ja suvun ulkopuolelle joutumista tai äärimmäisessä tapauksessa siitä voi joutua maksamaan jopa hengellään.

Kaste kutsuu meitä myös olemaan välittäviä lähimmäisiä toisillemme. Niin kuin virsi sanoo, ”meidät on kastettu lähimmäisten auttajiksi, arkipäivän askeliin”. Meidän kristittyjen on kasteemme velvoittamina hyvä kysyä itseltämme: Kuljemmeko apua tarvitsevien ohi vai olemmeko aitoja lähimmäisten auttajia?

Virren 442 toisessa säkeistössä sanotaan:

Herran kansan matkasaattoon / kaste liitti meidätkin / armahtamaan toisiamme, / luomaan rauhaa riitoihin.

Kaste kutsuu meitä olemaan myös armollisia ja anteeksiantavia toisiamme kohtaan. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Jokainen tekee virheitä. On niin helppo nähdä virheet toisissa, mutta paljon vaikeampi niitä on nähdä itsessä.

Emme ehkä ole tottuneet liittämään näitä asioita, toisista välittämistä ja aitoa lähimmäisyyttä ja armahtavaisuutta kasteeseen. Mutta toden totta, siihen meitä Kristukseen kastettuina rohkaistaan ja kutsutaan.

*

Rakkaat kristityt. Lupasin saarnani lopuksi palata sinne kukkulalle, josta näkee paitsi taakse, niin – mikä tärkeintä – myös eteenpäin. Sinne meidän, ja sinne teidän Floridan suomalaisten kristittyjen on tärkeä luoda katseenne tänä juhlapäivänä. Tähyillä rohkeasti tulevaisuuteen.

Me ihmiset, ja ehkä aivan erityisesti me suomalaiset olemme aika epeleitä näkemään uhkia ja riskejä kaikkialla. Jokainenhan meistä joutuu omassakin elämässä usein kysymään, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi.

On myös hyvä kysyä, onko Pyhän Andreaan seurakunnan lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Minä vastaan rohkeasti tähän itse esittämääni kysymykseen. Tämän seurakunnan lasi on puoliksi täysi. Näen paljon positiivisia merkkejä seurakunnan elämässä juuri nyt. Uudenlaista vapaaehtoisaktiivisuutta. Uudenlaista yhteisöllisyyttä, joka rakentuu esimerkiksi lounastilaisuuksien ympärille. Sieltä voi johtaa polku myös yhteiseen jumalanpalvelukseen.

Tietenkin, jos ajattelemme vain omia inhimillisiä mahdollisuuksiamme, niin pakkohan se on myöstää, että kristillisen kirkon ja seurakunnan lasi on aina puoliksi tyhjä. Mutta me emme ole seurakunnassa omassa varassamme, vaan Jumalan varassahan me seurakunnassa elämme. Siksi Kristuksen kirkon tulevaisuus on hyvä, koska se on tulevaisuus, jonka Jumala itse antaa.

Hyvät kristityt, hyvä seurakunta. Ottakaa tosissanne Jeremian kirjan sana: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”.