Kiitollisuuden voima on suuri

Joh. 5:1–15

Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.

    Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.

    Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.

Piispa Jukka Keskitalo:

Näin kuulimme tämän sunnuntain evankeliumitekstin. Tämä sunnuntai on siis paitsi Oulun hiippakunnan lähetysjuhlien päätöspäivä niin myös 15. sunnuntai helluntaista. Jonka aiheena on kiitollisuus.

Kiitollisuus on suuri voima ihmisen elämässä. Miten erilaista onkaan kiitollisen ihmisen elämä verrattuna ihmiseen, joka ehkä kokee toistuvaa katkeruutta elämänsä tapahtumista. Kiitollisuus ja kiitollinen mieli ovat suuria voimia, joista kumpuaa hyvää, niin että se suorastaan säteilee ympäristöön. Evankeliumi kehottaa meitä etsimään kiitollisuutta, vaikka se ei olisikaan aivan helppoa.

Varmaan on niin, että jokaisen elämässä on isojakin vaikeuksia. Sellaisia joista ihminen ei voi olla kiitollinen. Mutta siitä huolimatta uskon, että jokaisen elämässä on myös hyvyyttä. Ja voimme olla kiitollisia vähintäänkin siitä, että meidän koko elämämme on Jumalan käsissä. Että emme joudu elämään vain omassa varassamme.

Itse koen, että minulla on paljon, mistä kiittää. Minulla on läheisiä ihmisiä, joista olen tosi kiitollinen. Minulla on terveyttä niin että voin elää aktiivista elämää. Ja saan myös tehdä työtä, jolla on merkitystä. Saan toimia tässä hienossa Oulun hiippakunnassa vastuupaikalla. Saan olla tällä hetkellä hyvin kiitollinen Raahen seurakunnasta.

Piispa Oscar, nyt kysyisin sinulta. Kun sinä ajattelet kirkkosi ja sinun hiippakuntasi elämää, niin mistä sinä olet kiitollinen?

Piispa Oscar Lema:

Kiitän Jumalaa valtavasti meidän kristityistämme, joiden kanssa me joka sunnuntai tulemme yhteen. Teemme yhdessä evankelioimistyötä. Meillä on yhä vastuullamme avata uusia seurakuntia ja kirkkoja. Näemme että seurakuntalaiset tekevät yhdessä tätä työtä. Kiitämme Jumalaa myös siitä, että näemme kuinka nuoret ovat meillä osa kirkkoa. Haluamme nähdä sen, että nuorilla on paikka seurakunnissamme. Iloitsemme heistä. Saamme tehdä myös heidän kanssaan evankelioimistyötä.

Piispa Jukka Keskitalo:

Kuulimme evankeliumissa äsken miehestä, joka käsitykseni mukaan oli hyvin yksin. Hän oli syrjään työnnetty, useimmille varmaan aivan näkymätön, sairas ihminen. Tämä mies odotti ja odotti tuohon altaaseen pääsyä, jotta hän voisi parantua altaan vedestä, kun se joskus harvoin kuohahtaa. Kukaan ei häntä sinne kuitenkaan auttanut. Aina joku ehti ennen häntä, aina joku kiilasi hänen eteensä. Tämä mies oli kantanut sairauden taakkaa jo 38 pitkää vuotta.

Mutta sitten tapahtui jotakin hyvin ratkaisevaa. Jeesus tulee altaalle ja Jeesus näkee tuon miehen. Jeesus pysähtyy hänen luokseen ja kysyy: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Mies osaa vastata tähän vain hämmentyneenä: ”Minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen.”

Jeesus kuitenkin sanoo siinä samassa hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Samalla hetkellä tuo mies paranee. Hän tulee fyysisesti taas terveeksi. Ja vielä syvemmällä tasolla, hän tulee Jeesuksen kohtaamaksi omassa elämässään.

Tällainen oli tämä Raamatun kertomus siitä, kuinka syrjään joutunut ihminen, Betesdan altaalla, tuli terveeksi ja kohtasi Jeesuksen.

Piispa Oscar, tiedän, että saat jatkuvasti todistaa hiippakunnassasi sitä, kuinka Jeesuksen kohtaaminen muuttaa ihmisen elämän suunnan. Voisitko kertoa meille jonkin yksittäisen ihmisen elämän kautta, millaista voi olla Jeesuksen kohtaaminen Tansaniassa?

Piispa Oscar Lema:

Me viemme evankeliumia eteenpäin niin, että käymme todistamassa Jeesuksesta talosta taloon. Meillä on myös Sinema Leo (suom. Elokuvat tänään) -auto, jolla näytämme Jeesuksesta kertovia elokuvia.

Saavuimme kerran yhteen perheeseen. Menimme kertomaan ja julistamaan Jeesuksesta. Kun tulimme evankelistojen ja muiden kanssa tämän perheen luo, meidät toivotettiin ensin tervetulleeksi. Kerroimme Jumalan sanasta ja rukoilimme perheenjäsenten puolesta. Ja näin perheenjäsenet ottivat Jeesuksen vastaan. He alkoivat sen jälkeen pohtia, että miten tämä Jeesuksen seuraan liittyminen näkyy heidän elämässään. Ja näin he päättivät lahjoittaa osan maatilkuistaan seurakunnalle, jotta siihen voidaan rakentaa kirkko.

Tuota perhettä vaivasivat esi-isien henget. He olivat käyneet perinteisten parantajien puheilla. Mutta kun he olivat ottaneet Jeesuksen vastaan ja alkaneet elää tätä uskoaan, heillä ei ollut enää tarvetta käydä noitatohtorien luona. Nämä perheenjäsenet ovat olleet sittemmin vetämässä toisia ihmisiä mukaan seurakuntaan ja Jeesuksen luokse. Tuossa perheessä on ilo siitä, että he saavat olla Kristuksen omia.

Piispa Jukka Keskitalo:

Minulla on ollut kaksi kertaa mahdollisuus käydä Tansaniassa vierailulla piispa Oscarin hiippakunnassa. Nuo vierailut ovat inspiroineet minua syvästi. Olen nähnyt paljon vilpitöntä sekä vapautunutta laulua ja tanssia Tansanian ev.lut. kirkon seurakunnissa. Yhdellä sanalla tosi paljon iloa tuossa kasvavassa kirkossa. Olen kokenut tosi tärkeänä Oulun hiippakunnan ja Victorianjärven itäisen hiippakunnan (Mwanzan hiippakunnan) yhteistyön. Se on merkinnyt meille paitsi yhteistyötä myös vilpitöntä ystävyyttä.

Mitä tämä ystävyyshiippakuntasuhde merkitsee teidän hiippakunnallenne? Millaisia yhteisiä visioita me voisimme tulevinakin vuosina ja vuosikymmeninä jakaa, piispa Oscar?

Piispa Oscar Lema:

Tämä yhteys on todella tärkeä. Se myös rakentaa meitä hengellisesti. Se auttaa meitä tällä matkallamme, kun opimme toisiltamme ja myös kasvamme. On asioita joita me opimme teiltä, ja on asioita, joita te opitte meiltä. Tämä on kuin yhteinen opintomatka.

Rukoilemme myös toistemme puolesta, ja jaamme sitä mitä löydämme Jumalan sanasta. Rukoukseni Jumalalle on, että tämä voisi jatkua iankaikkisesti! Että yhteys voisi jatkua sukupolvelta toiselle, koska tämä yhteys on rakentunut yhteisen uskon perustalle. Yhteisessä uskossa ei ole mitään sellaista, mikä voisi tätä yhteyttä rajoittaa!

Piispa Jukka Keskitalo:

Ja piispa Oscar, palatakseni päivän aiheeseen. Haluaisitko loppuun kertoa vielä, mistä sinä olet henkilökohtaisesti kiitollinen ja mistä erityisesti tänään?

Piispa Oscar Lema:

Kiitän Jumalaa siitä, miten hän on kutsunut minut yhdessä perheeni kanssa palvelemaan häntä. Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka olisivat varmasti minua kykenevämpiä. Mutta kun olen saanut tämän mahdollisuuden palvella Jumalaa piispana, niin kiitän häntä siitä.

Haluan olla edelleen nöyrin sydämin Jumalan käden suojassa. Niin että Jumalan antama suunta ja tarkoitus minun perheelleni olla viemässä Jumalan valtakuntaa eteenpäin voisi olla meille mahdollista ja että voisimme täyttää tuon tehtävän.

Piispa Jukka Keskitalo:

Nouskaamme nyt yhdessä tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.