Kirkkoherran etsikkoaika

Rakkaat seurakuntalaiset, olemme kokoontuneet viettämään yhteistä messua ja erityistä juhlaa tänne Perhon kirkkoon. Asetamme tässä messussa virkaansa teidän seurakuntanne uuden kirkkoherran Juha Arosen. Virkaan asettamisen teemme apostolisen perinteen mukaisesti kätten päälle panemisella ja rukouksella.

Seurakunnan johtajan tehtävä ei koskaan ole helppo. Johtajan täytyy ensinnäkin ottaa johtajuus. Toiseksi, kirkkoherran täytyy olla tasapuolinen. Ja vaikka sielunhoitaja onkin, niin kirkkoherran täytyy osata olla myös jämäkkä. Kirkkoherran vastuutehtäviä riittää sielunhoidosta ja sananjulistamisesta hallinnon ja henkilöstön johtamiseen. Henkilöstöä täytyy johtaa selkein merkein. Ja hallinnon pelisäännötkin täytyy tuntea hyvin. Talouden realiteetkin pitää ymmärtää. Pitkä lista merkittäviä vastuita.

Juha, sinulle on karttunut jo runsaasti kokemusta kirkkoherran viranhoidosta eri puolilta Suomea. Siirryt nyt Perhon seurakuntaan idästä, Ilomantsin seurakunnasta. Voi varmaankin hyvällä syyllä sanoa, että siirryt myös kulttuuripiiristä toiseen. Ilomantsi on Suomen ortodoksisin paikkakunta. Perho taas on tunnetusti Suomen luterilaisin paikkakunta, kirkkoon kuulumisen osuudella mitattuna.

Tämän Perhon kirkkoherran tehtävän vastaanottamisen myötä siirryt Keski-Pohjanmaan maisemiin, jossa kirkon työtä arvostetaan kovasti. Toivon sydämestäni, että tämä seurakunta ottaa sinut vastaan ja uskon, että monet kantavat sinua ja sinun työtäsi rukouksissaan. Toivon myös, että sielusi löytää täältä paikan, jossa viihdyt ja jossa sinulla on hyvä tehdä kirkon työtä.

Haluan tervehtiä sinua Juha ja koko seurakuntaa tänään tämän sunnuntain hallelujasäkeellä Jesajan kirjan luvusta 56, jae 6:

Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,
huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!

Tämä Jesajan kirjan jae muistuttaa meitä siitä, miten uskomme perustuu viime kädessä henkilökohtaiseen uskon suhteeseen. Meidän kirkon työntekijöidenkin, olemme sitten piispoja, pappeja tai kirkkoherroja, lähtökohtana on ollut kutsun kuuleminen seuraamaan Kristusta. Ja se on aina myös uudelleen lähtökohtamme. Usko uudistaakin meitä yhä uudelleen ja uudelleen. Kristuksessa Jeesuksessa olemme apostoli Paavalin sanoin uusi luomus. Vanha katoaa ja uutta tulee tilalle uskon tiellä vaeltaessamme.

Tämän sunnuntain aihe ”etsikkoaikoja” antaa meille muistutuksen siitä, että Jumala puhuttelee meitä toisinaan erityisellä tavalla. Se saattaa olla juuri silloin, kun mielestämme meillä olisi paljon parempaa tekemistä elämässä. Puhuttelu voi tulla esimerkiksi jonkin vaikean elämänkokemuksen, läheisen ihmisen tai yllättävän tapahtuman kautta. Jumala voi puhutella meitä aivan yllättäen myös Raamatun tekstin tai jonkin hartauden äärellä, tai rukouksen kautta. Toisinaan Jumalan puhuttelu osuu elämäämme jossakin tällaisessa hetkessä. Toisinaan taas Jumala puhuttelee meitä jonkin pidemmän tapahtumien ketjun kautta.

Juha, tämä työn aloituksesi Perhon seurakunnan palveluksessa on myös aika, jona moni asia tulee hiljalleen tutuksi, saa muotonsa ja jona oma työsi kirkkoherran virassa saa suuntansa. Ehkäpä eräänlainen etsikkoaika sekin. Perhossa on paljon yhteistyöverkostoja, niin kuin tämänkokoisella paikkakunnalla kuuluukin olla. On tärkeää rakentaa yhteistyötä. Herätysliikkeistä erityisesti vanhoillislestadiolaisuus vaikuttaa ja on arjessa läsnä täällä Perhossa. Seurakunta voi kasvaa yhteistyöllä pienellä paikkakunnalla kokoaan suuremmaksi.

Etsikkoaikoja on henkilökohtaisessa elämässämme, mutta etsikkoaikoja on myös yhteisöillä, ehkäpä kokonaisilla kansakunnillakin. Meidän kutsumme on toimia rakentavasti monien ihmisten kanssa, ei vain lähimpiemme tai lähimpiin viiteryhmiimme kuuluvien kanssa. Jeesuksen opetus lähimmäisestä kumoaa juuri sen ajatuksen, että meidän tehtävämme on kohdella vain lähimpiämme erityisen hyvin. Lähimmäinen on yhtä lailla se ihminen, joka meistä voi tuntua kaikkein etäisimmältä itsellemme ja elämänpiirillemme. Lähimpiämme meidän kuuluu toki myös kohdella hyvin. Mutta jaetun ihmisyyden takia lähimpiämme eli lähimmäisiämme ovat myös ne kaikkein kaukaisimmat.

Tähän sanomastani johtuen kirkkoherran on tärkeä hoitaa koko seurakuntaa ja olla kaikkien perholaisten kirkkoherra. Samoin kirkkoherra on koko seurakunnan työyhteisön esimies riippumatta henkilökemioista tai muista toisarvoisita asioista. Sama toimii myös käänteisesti. Toivon, että jokainen perholainen hengellisitä taustoista riippumatta ottaa Juhan sydämellisesti vastaan omana kirkkoherranaan ja hengellisenä paimenenaan.

Hyvät seurakuntalaiset, luottamushenkilöt, vapaaehtoiset ja työntekijät. Ottakaa siis Juha sydämellisesti vastaan teidän kirkkoherraksenne. Tukekaa häntä ja kaikkia muitakin seurakuntanne työntekijöitä heidän monissa palvelutehtävissään. Rukoilkaa johtajanne Juhan ja hänen läheistensä puolesta omissa rukouksissanne. Jumala lupaa, että hän kuulee rukouksemme ja antaa myös apunsa ajallaan.