Johdantopuhe Oulun hiippakunnan lähetysjuhlien piispanmessussa Haapajärvellä 3.9.2022

Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa, tervetuloa viettämään tätä yhteistä messua, jonka aiheena on ytimekäs sana: Valossa. Valo ja Valon virtaaminen ovat näiden Lähetysjuhlien teemoja. Valo on elämän lähde. Se on sitä niin luomakunnassa ihan konkreettisesti kuin myös hengellisessä mielessä. Kun olemme Valossa, olemme turvassa ja kiinni elämässä sekä elämän antajassa, kolmiyhteisessä Jumalassa. Me olemme valossa sen tähden, että valo on lähtenyt liikkeelle perimmäisestä Valosta.

Haluan tervehtiä teitä, hyvät hiippakunnan Lähetysjuhlien osanottajat ja messuvieraat, Johanneksen evankeliumin 20. luvun 21. jakeella:

Jeesus sanoi: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” (Joh. 20:21)

Viime aikoina on kirkossammekin käyty keskustelua Matteuksen evankeliumin tutusta lähetyskäskystä, sen asemasta ja siitä mihin suuntaan lähetys nykymaailmassa oikein kulkee. Luterilaisessakin kirkossa on se jo todellisuutta, että maailman suurimmat luterilaiset kirkot ovat afrikkalaisia, yhä kasvavia kirkkoja. Kristinuskon painopiste ei enää ole läntisessä maailmassa. Muillakin tavoin lähetys on muutoksessa muuttuvassa maailmassa.

Johanneksen evankeliumin sana ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät” antaa vielä Matteuksen evankeliumin tuttua Lähetyskäskyä laajemman näkökulman lähetykseen. Nimittäin ensimmäinen ”lähetys” oli jo se, että Isä lähetti Poikansa maailmaan, ”ennen aikojen alkua” niin kuin Nikean uskontunnustuksessa todetaan. Pojan lähettämisen jälkeen Isä lähetti Pojan kautta Pyhän Hengen maailmaan. Ja Poika, Jeesus Kristus, lähetti kirkkonsa ja seuraajansa ”niin kuin Isä on lähettänyt minut”.

Kirkon missio ei siis alkanut vasta lähetyskäskystä, vaan sen juuret ovat syvemmällä Jumalan olemuksessa ja rakkaudessa. 1. Timoteuskirjekin puhuu siitä, kuinka Jumala on kaiken elämän lähde. Siitä lähteestä kaikki lähtee liikkeelle. Käsityksemme kolminaisesta Jumalastakin on ollut alun perin juuri tuon Jumalan hyvän olemuksen ja sen liikkeelle lähtemisen pohdiskelua.

Ja Jumala on myös rakkaus. Toisin kuin ihmisten rakkaus, Jumalan rakkaus kohdistuu johonkin, joka ei ole arvokasta ja haluttua. Jumalan rakkaus saa kuitenkin kohteensa muuttumaan arvokkaaksi. Me ihmiset rakastamme ja tavoittelemme yleensä vain jotakin sellaista, jonka arvon jo näemme silmiemme edessä.

Jumalan missio onkin puhaltaa elämää ja luoda arvoa sinne missä Jumalan sana ei vielä ole päässyt puhuttelemaan. Nykyään puhutaan usein lisäarvon tuottamisesta. Aivan kuten sellaiset yrityselämään kotiutuneet sanat kuin visio ja missiokin, yhtä lailla voi sanoa, että lisäarvo on pohjimmiltaan hyvinkin kristillinen käsite. Jumala luo arvon sille, jonka arvoa me ihmiset emme usein näe. Meille arvotonkin on korvaamattoman arvokas Jumalan silmissä. Sillä Jumala on sitoutunut luomakuntaansa.

”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Jokaisen Oulun hiippakunnan seurakunnan tekemä ja tukema lähetystyö kumpuaa perimmältään juuri tästä. Lähetyksessä, kirkon mssiossa, ei ole kyse vain yhdestä seurakunnan työmuodosta, vaan kirkon olemisen tavasta. Siinä on kysymys Kristuksen seuraamisesta. Siinä on kysymys liikkeelle lähtemisestä, samalla tavalla kuin Isä lähetti Pojan maailmaan. Mission kautta osallistumme Jumalan itsensä työhön, joka edelleen jatkuu maailmassa.