Piispa Jukka Keskitalon puhe yhteisen pappeuden 35-vuotisjuhlamessussa Oulun tuomiokirkossa 6.3.2023

Kol. 2:6–7

Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.

 

Tämä päivä on erityinen merkkipäivä. Yhteisen pappeuden 35-vuotispäivä. Tällä päivämäärällä, tasan 35 vuotta sitten, kirkossamme vihittiin ensimmäiset naiset pappisvirkaan. Vihittäviä naisia oli vihkimyksissä ympäri Suomea 94 sekä joukko miehiä.

Kuten tunnettua, tuona historiallisena päivänä Oulun tuomiokirkossa ei järjestetty pappisvihkimystä. Tilanne muuttua vasta vuonna 2001 Samuel Salmen tultua piispan virkaan. Kuitenkin Oulun hiippakuntakin sai ensimmäiset naispuoliset papit tuona historiallisena päivänä 6.3.1988, sillä muiden hiippakuntien vihkimyksissä oli mukana naisteologeja myös Oulun hiippakunnan seurakunnista. Yksi heistä oli täälläkin paikalla oleva Helena Suomela, joka sai vihkimyksen Lapun tuomiokirkossa ja aloitti papin työnsä Kemijärven seurakunnassa.

Ensimmäiset naiset kirkon pappisvirassa ovat olleet tienraivaajia tuleville sukupolville. Raivattavaa on silti paikoin edelleenkin. Vaikka yhteinen pappeus on isossa kuvassa kirkossamme laajasti hyväksytty, saattavat naispuoliset kollegat paikoitellen edelleen joutua kohtaamaan torjuvia asenteita.

6.3.1988 olin itsekin paikalla Lapun tuomiokirkossa. Sain myös oman pappisvihkimykseni tuona suurena juhlapäivänä, kymmenen naisteologin rinnalla. Näin ollen minulle on ollut aivan viranhoitoni alusta lähtien selvää, että pappisvirassa palvelee syvällisiä, taitavia, perehtyneitä, lahjakkaita ja omistautuvia pappeja sukupuolesta riippumatta.

*

Kolossalaiskirjeen toisen luvun teksti on yksi teksteistä, joka voidaan lukea pappisvihkimyksessä. Meitä on täällä tänään paikalla monia pappeja. Kenties se on osunut monenkin teistä kohdalle omassa vihkimyksessänne. Teksti kehottaa: juurtukaa Kristukseen ja rakentakaa hänen varaansa. Kiittäkää.

Kolossalaiskirjeen toisessa luvussa kaikuu vahva näkemys kutsumuksesta. Olkoonkin, että tuo kirje on kirjoitettu ihan kaikille kristityille Kolossan seurakunnassa. Mutta siinä on vahvoja sanoja myös papin kutsumukselle, sille miten juurtua Kristukseen, miten rakentaa elämää hänen varaansa, hänen ja hänen seurakuntansa palvelijana.

Kirjeen voimakas, uskoa ja toivoa valava viesti kiteytyy hyvin ensimmäisessä luvussa: Paavali kirjoittaa (Kol. 1:27) Hän on tahtonut antaa — tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. (Varsinaisessa Kirkkoraamatun tekstissä ”Kristus teidän keskellänne”.)

Meidän osallisuutemme Kristuksesta ei tietystikään ole omaa ansiotamme. Kristus on salatulla tavalla läsnä meissä, puhtaasta Jumalan armosta.

Me olemme erilaisina ihmisinä jokainen pappi palvelemassa yhteisessä virassa. Erilaisina persoonina olemme osallisia Kristuksesta. Erilaisuutemme on seurakunnan rikkaus ja siunaus. Minäkin olen nähnyt 35-vuotisen pappisurani aikana aika monenlaisia pappeja. Niin taitavia ja omistautuneita pappeja kuin olenkin tavannut, niin voin sanoa, että täydellistä pappia ei varmasti ole tullut vastaan. Pappien vahvuudet ovat hyvin monenlaisia. Kaikki eivät ole synnynnäisiä puhujia. Monella papilla on kuuntelemisen lahja. Tai musiikin lahja. Tai lahja ymmärtää lukujen ja hallinnon päälle, se on myös näinä hupenevien resurssien aikoina tärkeää. Tai monia muita lahjoja. Jotkut teistä papeista olette erityisesti hyviä johtajia, jotka saatte muut kukoistamaan.

Miten monenlaisia ja monista lähtökohdista tulevia pappeja onkin olemassa, niin olennaista on, että Kristus on yksi ja yhteinen. Papit julistavat monin sanoin ja erilaisin lahjoin, mutta kuitenkin julistuksen ytimenä on ja tulee olla Kristus, joka meitä kaikkia yhdistää.

Tänään on tärkeä katsoa kuljettua 35 vuotta taaksepäin ja jakaa, mitä kaikkea sinä aikana on tapahtunut. Kirkon kannalta on kuitenkin vieläkin olennaisempaa katsoa eteenpäin kuin taaksepäin. Katsoa tuleviin 35 vuoteen, mutta vieläkin kauemmaksi, kohti täyttymystä, joka on salatulla tavalla läsnä jo tässä hetkessä.

Haluan rohkaista teitä kaikkia pappeja, palvelemaan tämä tulevaisuuden ja toivon näky mielessänne meidän kirkkoamme. Tai yhtä lailla teitä maallikoita, tavallisia kristittyjä omalla paikallanne omassa elämässänne, haluan rohkaista teitä palvelemaan mitä erilaisimmissa kutsumuksissa, kirkossa tai kirkon ulkopuolella.

Kristuksen evankeliumi antaa meille toivon. Kristuksesta osallisina olemme jo nyt osa Jumalan pelastussuunnitelmaa. Elävä toivo antaa meille motivaation ja ilon toimia tässä ja nyt lähimmäisemme hyväksi ja Jumalan kunniaksi, kukin omalla paikallamme. Tähän teitä tänään tahdon rohkaista.