Kristus näkee huolemme

Matt. 6:25–34

Jeesus sanoo:

    ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

    Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

    Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

*

Mitä arvelet, mahtoiko Jeesus ihan oikeasti tietää mitä tarkoitti? Hänhän nimittäin sanoi, että hänen seuraajiensa ei tule huolehtia mistään. Ei ainakaan ruuasta. Eikä vaatteista. Eikä oikeastaan mistään muustakaan maallisesta asiasta. Varsinkaan huomispäivästä ei pidä Jesuksen mukaan huolehtia. Niin tuossa Vuorisaarnan katkelmassa lukee.

Ja minä kun pystyn keksimään montakin asiaa, joista meillä on ollut ja edelleen on oikein hyvä ja perusteltu syy huolehtia, huolestua, olla huolissamme, jopa murehtia.

Ihan vain muutamia esimerkkejä viime vuosilta mainitakseni:

Sota Syyriassa ja Lähi-idässä. Pandemia. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Ruokakriisi Afrikassa. Energiakriisi Euroopassa. Venäjän liikekannallepano. Oikeusvaltioperiaatteiden rapautuminen useammassa Euroopan maassa. Voimistuvat sään ääri-ilmiöt. Politiikan polarisoituminen USA:ssa ja muualla. Kiinan sapelinkalistelu Kauko-idän merillä. Talebanit panemassa Afganistanin naiset ja tytöt taas kodin seinien sisälle pois koulusta ja työelämästä. Nuorten mielenterveysongelmien lisääntyminen. Pienellä eläkkeellä kituuttavien vanhusten sähkölaskut ensi talvena.

Mielestäni todella hyviä syitä huolehtia ja murehtia. Niin että ihanko oikeasti: ”älkää mistään murehtiko, älkää huolehtiko huomispäivästä?”

Kovaa puhetta erityisesti meille papeille. Mehän nimittäin olemme kovia huolehtimaan ja murehtimaan. Huolestuminen on toinen luontomme: Miten kesän rippikoulut hoidetaan, kun seurakuntapastori siirtyi yllättäen toiseen seurakuntaan ja nuorisotyönohjaaja on pitkällä sairauslomalla. Miten selviän toimitusrumbasta. Monta vainajaa odottamassa siunausta hautausmaan kylmiössä. Seurakunnan talouskin kuralla. En menisi vähättelemään tällaisia huolia.

Mutta hyvät pastorit. Minä kerron teille salaisuuden, joka varmasti keventää teidän huolista alas painuneita hartioitanne.

Piispat ne vasta ammattihuolehtijoita ja huolestujia ovatkin. Ja kyllä meillä kollegoiden kesken hyviä huolenaiheita aivan aidosti riittääkin: Kirkon jäsenmäärä laskee. Kirkon sisällä keskustelu polarisoituu. Uskonnon asema julkisessa tilassa kapenee. Ja mahtaako tulevaisuudessa vielä riittää sitoutuneita työntekijöitä kirkkoon ja seurakuntiin?

Me piispat tavatessamme oikein tervehdimme toisiamme jakamalla huoliamme esimerkiksi tähän tapaan: Mistä sinä hyvä arkkipiispa Tapio olet juuri tänään huolissasi. Entäpä piispa Jari, onko teillä Kuopion hiippakunnassa ilmennyt uusia huolia. Ja entäpä sitten pääkaupunkiseudun piispat Kaisamari ja Teemu. Teillä nyt ainakin riittää huolia.

Minulla tietysti täällä Oulun hiippakunnassa on helpompaa, kun täällä on vähemmän huolia. Näin tuntuvat monet ajattelevan. Mutta voin vakuuttaa, että tähteiksi sentään jää muutama huoli Pohjoisen piispallekin kannettavaksi.

Niin, että pysähdytäänpä ihan kunnoilla tätä taustaa vasten pohtimaan evankeliumin sanaa: ”Älkää huolehtiko huomispäivästä. Se pitää kyllä itsestään huolen.”

Pysähdyin itsekin ja luin nuo Vapahtajan sanoja vähän tarkemmin. Näyttää siltä, että hän varoittaa meitä aivan erityisesti oman elämämme ympärille kiertyvästä huolestuneisuudesta. Mitä minä söisin ja mitä minä joisin. Millä minä vaatettaisin itseni.

Minä ja minun huoleni. Minä ja minun kuplani. Entäpä kirkkomme oma kupla, jossa niin helposti käperrymme sisäänpäin?

Ehkä Jeesuksen kärki ei ole kieltää huolta sinänsä, vaan varoittaa oman itsemme ympärille käpertymisen vaaroista. Vapahtaja kyllä ymmärtää ja jopa iloitsee, jos huolemme ulottuu oman todellisuutemme ulkopuolellekin. Siihen apostoli Paavali kehottaa: Kantakaa toinen toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.

Toiseksi, Jeesuksen tähtäyspisteenä ei ehkä sittenkään ole vähätellä arkisia huoliamme, vaan korostaa sitä, etteivät arjen huolet söisi happea siltä kaikkein tärkeimmältä.

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” Kyse on siis prioriteeteistä. Joskus hyvä voi olla parhaan vihollinen ja tärkeä tulla esteeksi tärkeimmälle. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa.

Mutta hyvä työtoveri, muistathan, ettei sinun tarvitse olla ehtymätön lähde itsessäsi. Tai voittoisa uskon sankari. Jaksathan luottaa siihen, että hän, Vapahtaja, tietää sinunkin huolesi. Uskallathan luottaa tämän viikon psalmin lupaukseen: ”Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen.”

Tämä koskee myös pappia.

Kirkon Herra Jeesus Kristus näkee jokaisen pappinsa ja palvelijansa sisimpään ja tuntee ilomme ja taakkamme. Hän kutsuu meitä yhä uudelleen ja tahtoo vapauttaa meidät taakoistamme yhä uudelleen.

Tiedämme näistä Jeesuksen sanoista, että ne sisältyvät luultavasti varhaiseen Jeesuksen puheiden kokoelmaan, jonka Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kirjoittajat tunsivat. On arveltu, että Jeesuksen sanat oli alun perin suunnattu rohkaisuksi niille Jeesuksen seuraajille, jotka olivat jättäneet omaisuutensa ja luopuneet perinteisistä töistä ja vastuista? Ja jotka olivat muiden ihmisten hyväntekeväisyyden varassa.

Sören Kierkegaard kirjoitti näistä sanoista aikanaan kirjan nimeltä Kedon kukka ja taivaan lintu, jossa hän korostaa Jeesuksen sanoista sitä, kuinka ne rohkaisevat elämään juuri tässä hetkessä omasta vakaumuksestaan ja kutsustaan käsin ja suuntautumaan ulospäin kohti lähimmäistä.

Tulkitsen Kierkegaardin ajatuksen niin, että Jeesuksen sanat kutsuvat ja kehottavat meitä omista huolistamme ja murheistamme riippumatta avautumaan tälle maailmalle ja näkemään sen paikkana, joka on täynnä Vapahtajalle rakkaita ihmisiä.

Meitä ei todellakaan kehoteta käpertymään itseemme tai kirkkoa kääntymään sisäänpäin. Meitä rohkaistaan kertomaan tämän maailman huolestuneille ihmisille, että Kristuksella on yhä edelleen iankaikkisen elämän sanat. Meitä rohkaistaan asettumaan lähimmäisemme rinnalle silloin kun hänellä on vaikeaa tai kun hän ei saa ääntään kuuluviin.

Uskomme ytimessä on luottamus siihen, että Jumala on hyvä ja voimme odottaa Jumalalta hyvyyttä luotujaan kohtaan. Kristityn luottamus on siis maailmassa aktiivisesti toimivaa luottamusta. Sitä, että olemme myös hereillä ja valveilla, ja rakennamme myös itse luottamusta, sovintoa ja yhteyttä. Samalla voimme yllättäen itsekin vahvistua niistä.

Pappisvihkimyksen hetkellä piispa laittoi hartioillesi stolan pappeuden erityisenä merkkinä. Sinulle sanottiin sanat: Jeesus sanoo: »Ota minun ikeeni harteillesi. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.» (Matt. 11:29–30.)

Tiedämme jokainen, kuinka taakka, jonka luvataan olevan kevyt, silti inhimillisesti tuntuu toisinaan myös raskaalta. Maailma, jossa elämme, on monien muutosten kourissa. Siksi meidän on niin tärkeää kiinnittää sydämemme Jeesukseen Kristukseen, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Hyvä työtoveri. Olen vakuuttunut, että Jeesus kyllä tiesi mitä hän tarkoitti, kun hän sanoi: Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

”Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen.”