Saamelaisten kansallispäivän messu Inarin kirkossa 6.2.2020

Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen. Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: »Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.» Silloin Pietari sanoi hänelle: »Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.» »Tule!» sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo.
Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. »Herra, pelasta minut!» hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: »Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?»
Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: »Sinä olet todella Jumalan Poika.» Matt. 14:22–33

Tämän päivän evankeliumissa ollaan järvellä, Genesaretinjärvellä. Se on tuo Raamatusta tuttu järvi Israelin koillisosassa, Galilean maakunnassa. Jeesuksen julkinen toiminta sijoittuu suurelta osin juuri Genesaretinjärven ympäristöön. Jeesuksen oppilaat olivat paljolti kalastajia, jotka olivat hankkineet elannon tästä kalaisasta järvestä. Järvi oli koko ajan läsnä heidän elämässään.

Järvi on koko ajan läsnä myös täällä Inarissa. Inarin järvi on mahtava järvi. Lapin suurin ja koko Suomen kolmanneksi suurin järvi. Itse asiassa Inarin järvi on pinta-alaltaan noin 6,5 kertaa suurempi kuin Genesaretinjärvi. Kun Inarin järvi on hieman yli 100 metriä meren pinnan yläpuolella, on Genesaretinjärvi puolestaan yli 200 metriä merenpinnan alapuolella.

Eroja näiden kahden järven välillä siis on. Yhteistä on kuitenkin se, että molemmilla isoilla järvillä voi nousta kova tuuli, jopa myrsky. Silloin voi pienellä veneellä liikkeellä oleva kulkija olla hätää kärsimässä. Näin myös kuulemassamme päivän evankeliumissa, jossa Jeesuksen oppilaat joutuvat myrskyyn.

Evankeliumi alkaa sanoilla ”Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle.” Oppilaat noudattivat ohjetta ja lähtivät uhkaavasti myrskyä enteilevälle järvelle.

Mutta mitä siis oli tapahtunut edellä? Mihin viittaavat nuo sanat ”sen jälkeen”? Jeesus oli juuri ruokkinut 5000 ihmistä. Väkijoukko oli saanut olla valtavan ruokkimisihmeen todistajina. Ihmiset, jopa epäuskoisimmatkin heistä, saivat omin silmin nähdä Jumalan voiman ja vallan. Jeesus siunasi pienen pojan eväät ja niistä riitti syötävää tuolle valtavalle ihmisjoukolle.

Kaiken tämän todistajina olivat saaneet olla siis myös Jeesuksen seurassa jo jonkin aikaa kulkeneet opetuslapset, nuo Genesaretinjärven kalastajat. Hekin olivat saaneet ruokkimisihmeen yhteydessä olla kuin juhlahetkessä. Nähdessään Jeesuksen tekemän ruokkimisihmeen oli varmasti ollut helppo uskoa ja luottaa Jumalaan.

Mutta opetuslapset pudotetaan pian kukkulalta. Juhlahetki loppuu kuin veitsellä leikaten. Kuten tekstimme toteaa: ”Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltä käsin, sillä aikaa kun hän lähetti väen pois.”

Kuinka tyypillistä ja tavallista meidän tämän ajankin ihmisten elämässä. Hienon juhlahetken jälkeen tulee arki. Kun on katsellut aikansa henkeäsalpaavia maisemia tunturin laelta, on laskeuduttava alas. Uskoa vahvistaneiden siunauksellisten kokemusten jälkeen on otettava vastaan tavallinen ja työntäyteinen kristityn arki. Tuon arjen keskellä voi odottaa – konkreettisesti tai vertauskuvallisesti puhuen – myrsky.

Arki iski vasten opetuslasten kasvoja myrskyn muodossa. Evankeliumi kertoo, että ”vene ponnisteli aallokossa vastatuuleen”. Tuuli ja aallokko eivät sinänsä olleet näille Galilean kalastajille outoja asioita, vaan päinvastoin hyvinkin tuttuja – kuten varmasti myös Inarin järven kokeneille kalastajille.

Jeesusta seuraavat kalastajatkaan eivät kuitenkaan varmaan olisi halunneet ehdoin tahdoin lähteä myrskyyn heti tuollaisen hengellisen kokemuksen jälkeen. Olisi ehkä tehnyt mieli nautiskella tuosta hienosta kokemuksesta ja tunnelmasta hieman pitempään.

Myrskystä huolimatta nuo kokeneet kalastajat pinnistelivät eteenpäin. Ehkäpä heille tuli jopa tunne, että ”homma on ns. hanskassa”. Jeesuksen yllättävä ilmestyminen vettä pitkin veneen lähelle saa kuitenkin nämä raavaat miehet pois tolaltaan. He luulevat näkevänsä kummituksia ja huutavat apua kuin mikäkin säikähtänyt poikajoukko.

Jeesus kuitenkin rauhoittaa heidät sanoilla, joilla on yleisempääkin merkitystä uskon kannalta: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen”. Tavalliset sanat saavat oppilaat rauhoittumaan. Mutta niiden sanoja olikin Jeesus: ”Pysykää rauhallisina… Älkää pelätkö.”

Tätä lähes 2000 vuotta sitten tapahtunutta voidaan aivan hyvin soveltaa meidän omaan elämäämme. Jeesuksen toiminnassa ja sanoissa on jotakin hänelle ominaista. Samalla tavalla hän toimii vielä nytkin. Ei Jeesus useinkaan estä meitä joutumasta elämän myrskyihin. Ei usko Jumalaan suojaa meitä elämän vastoinkäymisistä ja koettelemuksilta.

Kuitenkin – meidänkin elämämme myrskyssä – saamme olla vakuuttuneita siitä, että Jeesus on läsnä. Sinunkin elämäsi myrskyissä hän sano: ”Pysy rauhallisena, minä olen tässä. Älä pelkää”.

Yllätykset myrskyävällä järvellä eivät kuitenkaan vielä pääty siihen, että opetuslapset toipuvat järkytyksestään, jonka Jeesuksen luuleminen kummitukseksi oli aiheuttanut. Tapansa mukaan Pietari haluaa hieman dramatiikkaa ja niinpä hän lausuukin: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin”.

Seuraa tapahtumasarja, jolla on jälleen sanottavaa yleisemmälläkin tasolla myös meille tämän ajan kristityille. Pietari lähtee kävelemään kohti Jeesusta, mutta hän kääntää katseensa hetkeksi Jeesuksesta aaltoihin.

Pietari huomaa, kuinka kova myrsky on, ja alkaa vajota. Hän pelästyy myrskyä, ja siirtää hetkeksi katseensa hetkeksi Jeesuksesta aaltoihin. Ehkäpä hänen mielessään käy ajatus, että olenko nyt sittenkin vain itseni varassa. Pelko hiipii Pietarin puseroon.

Pietarin katse ei harhaile kuitenkaan kauaa, vaan hän suuntaa silmänsä taas Vapahtajaan ja huutaa apua: ”Herra, pelasta minut”.

Tässä kohtaa voisi sanoa kuuluista sanat: ”näin on myös meidän hengellisessä elämässämme”. Usko ei ole kauniita sanoja. Se ei ole hienoja suorituksia. Usko on turvautumista Jeesukseen. On tärkeä, mihin uskomme kohdistuu ja keneen katsomme. Kristillinen usko katsoo aina Jeesukseen.

Vesillä liikkumisen kielikuvat sopivat tähän yhteyteen muutenkin. Kristillisessä perinteessä kirkkoa ja seurakuntaa onkin kuvattu kirkkolaiva-kielikuvalla. Kirkkolaiva, yhtä hyvin kuin yksittäinen kristittykin, voi selviytyä myrskystä vain, kun se suuntaa katseensa kohti Herraa.

Toki jotakin hyvin yleisinhimillistä on myös siinä, että katseemme niin helposti kääntyy pois Jeesuksesta. Kun elämämme olosuhteet helpottavat, ja kun vaara on ohi, meidät valtaa niin helposti illuusio tilanteen hallinnasta. ”Kyllä tässä omillaankin toimeen tullaan”, alamme helposti ajatella. Vasta todellinen hätä pakottaa katseemme takaisin kohti Jeesusta, juuri niin kuin kävi hukkumaisillaan olevalle Pietarille.

Ehkäpä erityisesti meillä tämän modernin ja teknisesti edistyneen ajan ihmisillä on voimakas tarve hallita ympärillä olevaa todellisuutta ja omaa elämäämme. Meillä on halu pitää ohjakset omissa käsissämme. Tällainen illuusio elämänhallinnasta voi johtaa liian suuriin luuloihin omista kyvyistä.

Kun joudumme myrskyssä Inarin järvellä tai sankassa lumipyryssä keskellä tunturierämaata tunnustamaan omien voimien rajallisuuden, silloin tajuamme, ettemme sittenkään voi hallita kaikkea elämässämme.

Päivän evankeliumi kehottaakin meitä luopumaan omasta yrityksestämme hallita maailmaa ja alkaa luottaa paljon enemmän Jumalan mahdollisuuksiin. Elämän jättäminen Jumalan käsiin ei ole uskoa sokeaan kohtaloon, vaan rohkeaa purjehtimista elämän myrskyävällä järvellä.

Kun lähdemme tänään messun jälkeen omaan arkeemme, niin jääköön mieleemme soimaan Jeesuksen sanat: ”Pysy rauhallisena, minä tässä olen, älä pelkää”.