Kuninkaan ääni

Rakkaat sisaret ja veljet Tornion seurakunnassa. Olen nyt kolmatta päivää suorittamassa piispantarkastusta täällä Tornion seurakunnassa. Ilo ja odotus monien vanhojen ystävien ja uusien tuttavuuksien tapaamisesta nousi pintaan jo torstaina, kun tänne Tornioon Oulusta saavuin.

Edellisestä piispantarkastuksesta Tornion seurakunnassa on vierähtänyt vähän liiankin pitkä aika, peräti 12 vuotta. Tavoitteena on noin 10 vuoden kierto. Tämä pitkä väli ei tarkoita, että piispa, sen paremmin edeltäjäni kuin minäkään, olisi Tornion unohtanut.

Päinvastoin. Muita käyntejä täällä on kyllä ollut. Itsekin kävin täällä asettamassa kirkkoherran virkaan syyskuussa 2020. Tekopitäjässäni Karungissa olen puolestaan vieraillut piispana jo pari kertaa. Jokohan ne rupeavat muualla hiippakunnassa miettimään, että mitä se piispa siellä Torniossa myöthään kulkee. Mutta hyä täälä kläppivuosien maisemissa on aina käyä ja saaha praatata myöski höön päältä.

*

Mikä on piispantarkastuksen ydin ja idea? Piispantarkastus on kristillisen kirkon alkuaikoihin juurensa ulottava tapa, jossa hiippakunnan piispa vierailee seurakunnassa sitä tarkastaen, tukien ja rohkaisten. Piispantarkastuksen työmenetelmät toki ovat uudistuneet vuosien varrella. Nykyään mukana on vahvasti työyhteisön ja johtamisen kehittämisen ja strategian näkökulma.

Painotus on yhä enemmän taakse jääneiden asioiden analysoimisen sijasta sen pohtimisessa, mitä seurakunnalle kuuluu nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa. Siis sen yhdessä pohtimista, miten tässä tapauksessa Tornion seurakunnan kannattaa seuraavan vuosikymmenen aikana kehittää toimintaansa, jotta Kristuksen kirkolleen antama tehtävä tulisi mahdollisimman hyvin hoidetuksi.

Piispantarkastuksen perjantai oli vierailuja seurakunnan yhteistyökumppaneiden luona ja seurakuntalaisten tapaamisia heidän arjessaan. Sain tavata koululaisia Putaan koulussa, jossa itsekin olen valkolakin saanut päähäni laittaa. Hyvin mielenkiintoisia olivat kaksi yritysvierailua Outokummulle ja Kiirunataloihin. Näiden yritysvierailujen tarkoitus on tutustua seurakunnan alueen ihmisten arkeen ja työhön. Siis siihen elämänpiiriin, jossa te torniolaiset elätte.

Perjantain ohjelmaan kuului myös antoisa neuvottelu Tornion kaupungin johdon kanssa ja remontin läpikäyneen kaupungintalon siunaus. Perjantai-ilta oli hyvä huipentaa viikkomessuun ja alttarin siunaamiseen Arpelan seurakuntakodilla. Eilisen lauantain työskentelimme seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Pohdinnan polttopisteenä oli seurakunnan tulevaisuuden visio: Tornion seurakunta 2030. Tänään sunnuntaina vietämme seurakunnan yhteistä juhlapäivää messussa Jumalan sanan kuulemisen ja Herran Pyhän ehtoollisen vieton merkeissä.

*

Lähestymme vuoden vaihdetta, nimittäin kirkkovuoden vaihdetta. Tänään on kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, Tuomiosunnuntai. Tätä pyhäpäivää kutsutaan myös Kristuksenkuninkuuden sunnuntaiksi.

Haluan tervehtiä teitä yhdellä Tuomiosunnuntain Jumalan sanan kohdalla:

”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.” Joh 5:24

Teksti muistuttaa meitä Kristuksen kuninkuuden sunnuntain viestistä. Meidät kaikki kotaan aikojen lopulla suuren kuninkaan eteen. Elämämme ja tekomme arvioidaan. Silloin selviää, mitä olemme tehneet lähimmäisillemme ja mitä olemme jättäneet tekemättä.

Tämä ajatus voi tuntua vavahduttavalta, jopa pelottavalta. Ja totta onkin, että onhan kristikunnan historian aikana ihmisiä myös peloteltu viimeisellä tuomiolla. Ajattelen kuitenkin, että tämäkin teksti on enemmän toivoa kuin pelkoa herättävä: ”Joka kuule minun sanani”, sanoo Jeesus, hän ”on jo saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.”

Jos olisimme pieninä ihmisinä suuren Jumalan punnittavina pelkästään omien ansioidemme ja tekojemme perusteella, niin ei meillä olisi paljon toivoa. Tekomme todettaisiin Jumalan puntarissa kevyiksi ja rakkautemme valikoivaksi. Siksi onkin niin lohdullista, että Tuomiosunnuntaikin on oikeastaan Armonsunnuntai. Kristus-kuningas on itse luvannut viedä taivaan kotiin ne, jotka omien ansioidensa sijasta panevat iankaikkisen toivonsa Kristuksen ansion varaan.

Kristitty on kahden maan kansalainen. Hän elää tässä maailmassa, mutta samalla hänen sydämensä elää jo todeksi sitä toista todellisuutta, taivaan todellisuutta. Siis sitä todellisuutta, joka on vielä uskon varassa, mutta joka kerran muuttuu näkemiseksi.

Vapautettuina tarpeesta ostaa Jumalan hyväksyntää hyvillä teoillamme, me saamme ahkeroida tehdäksemme hyvää lähimmäisillemme. Tämä on Kristus-kuninkaan kutsu meille kaikille: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”