Kuvassa avonainen Raamattu
Puhe Tornion seurakunnan kirkkoherra Mirja-Liisa Lindströmin virkaanasettamisessa Alatornion kirkossa 13.9.2020

Sisaret ja veljet Jeesuksessa kristuksessa. Tänään sydämemme täyttää kiitollisuus. Miksi? Ensinnäkin siitä syystä, että tämän 15. sunnuntain helluntaista aihe kirkkovuosikalenterissa on ”kiitollisuus”. Meitä siis tämän sunnuntain teksteissä kehotetaan monin eri tavoin ja rohkaistaan kiitollisuuteen. Olemme kaikki saaneet Jumalalta niin paljon, että oikea asenne häntä kohtaan on kiitollisuus.

Kiitollisuutta ei voi tietenkään puristaa itsestä väkisin. Mutta voimme rukoilla, että Jumala avaisi silmämme näkemään niitä pieniä kiitoksen aiheita, joita joka päivä elämän polkumme varrelle on ripoteltu.

Pieniä ilon ja kiitollisuuden pisaroita, jotka on helppo jättää huomiotta, jos kuljemme kuin ravihevoset laput silmillämme estämässä sivuille katsomisen. Kiitollisuus ei tarkoita ongelmien ja haasteiden vähättelyä, vaan niidenkin keskellä Jumalan horisontin näkemistä.

 

Meillä on tänään aihetta kiitollisuuteen myös toisessa mielessä. Tornion seurakunnan kirkkoherran virkaa on hoidettu useita vuosia väliaikaisjärjestelyin. Tältä osin asia korjaantuu tänään, kun asetan Mirja-Liisa Lindströmin tämän seurakunnan kirkkoherraksi. Virkaan asettaminen tapahtuu apostolisen perinteen mukaisesti kätten päälle panemisella ja rukouksella. Tämä juhla ei siis ole ainoastaan virkaan asetetavan kirkkoherran, vaan koko seurakunnan juhla.

Mirja-Liisa, ja koko Tornion seurakunta, haluan tervehtiä teitä Jumalan sanan kohdalla tämän päivän Uuden testamentin tekstistä:

Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. (2. Kor. 9: 6-15)

Tekstin kohta liittyy jaksoon, jossa apostoli Paavali kehottaa Korinttin seurakuntaa olemaan avokätinen ja antamaan omastaan muiden kristittyjen tarpeisiin. Paavali siis kehottaa panemaan – niin sanoakseni – silmät kiinni, kun korinttilaiset laittavat rahaa kolehtihaaviin. Joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää.

Irrotan tämän tekstin nyt kuitenkin aivan tietoisesti asiayhteydestään, ja muokkaan sen kehotukseksi ja rohkaisuksi meille kaikille, teille Tornion seurakuntalaisille ja erityisesti sinulle Mirja-Liisa: Kylväkää ahkerasti Jumalan sanaa. Älkää miettikö, kannattaako se tai putoavatko sanan siemenet kovaan maahan. Sen arvioiminen ei ole meidän tehtävämme.

 

Meidän tehtävämme on kylvää ahkerasti, kertoa ihmisille Jeesuksesta ja hänen mittaamattoman suuresta armostaan. Jumala kyllä pitää huolen sanastaan ja vastaa siitä. Hyvä on muistaa sekin sanan kohta, että Jumalan sana ei koskaan palaa tyhjänä. Usein on toki niin, että hengellisessä työssä emme näe työn tuloksia yhtä selkeästi kuin vaikkapa kirvesmies näkee, kun rakennus päivä päivältä nousee ja saa muotoa. Jumala kuitenkin vaikuttaa ihmisten sydämissä salatulla tavalla, joka on usein piilossa ihmisten silmiltä.

Mirja-Liisa, sinun tehtäväsi seurakunnan kirkkoherrana on olla ”kylvöpäällikkönä”. Osallistua itse kylvötyöhön, mutta myös olla johtamassa sitä ja rohkaisemassa työtovereitasi ja seurakuntalaisia siihen. Sanan kylvötyönkin tulee olla suunnitelmallista, ja siihen tarvitaan strategioita ja yhteisiä suuntaviivoja. Tämän prosessin johtaminen on sinun keskeinen tehtäväsi kirkkoherrana.

Kirkkoherra on koko seurakunnan kirkkoherra. Ota tämä työnäyksesi tavatessasi torniolaisia. Kun valtakirja on saatu ja kun piispa on virkaan asettanut, niin silloin ei ole tarpeen enää edes muistoissa palata tiukkoihin vaaleihin. Kirkkoherra on koko seurakunnan kirkkoherra. Kirkkoherra on seurakunnassa ikään kuin piispan edustaja. Piispan keskeisin tehtävä kirkkojärjestyksen mukaan on kirkon ykseyden vaaliminen. Tämä tehtävä lankeaa seurakunnassa ennen muuta kirkkoherralle.

Saman sanon teille seurakuntalaisille, luottamushenkilöille ja työntekijöille. Kirkkoherra on koko seurakunnan kirkkoherra. Mirja-Liisa tarvitsee teidän kaikkien tukenne riippumatta herätysliikkeistä tai muista katsomuksista. Muistakaa kantaa kirkkoherraanne rukouksessa Jumalan eteen ja pyytä hänelle voimia, jotta hän parhaalla mahdollisella tavalla voisi hoitaa vaativaa tehtäväänsä.

Minulle piispana tämä piispanmessu on myös merkittävä, kun saan asettaa virkaan kotiseurakuntani kirkkoherran. Karunki oli tosin lapsuudessani vielä erillinen seurakunta, mutta kuuluu nykyään tietysti osana Tornion seurakuntaan.

Saat Mirja-Liisa johdettavaksi seurakunnan, jolla on pitkä historia. Tälle paikalle Parasniemeen rakennettiin ensimmäinen kirkko jo hyvin todennäköisesti 1200-luvun alussa. Varmuudella tiedetään, että tällä paikalla on ollut puukirkko jo vuonna 1316. Tornion Lapin seurakunnan vaikutus ulottui pitkälle ylöspäin Tornionlaaksossa ja sen ympäristössä. Sanan kylvöä on siis harjoitettu tällä seudulla pitkään.

Historian varaan ei voi kuitenkaan tuudittautua. Tärkeä on katsoa tulevaisuuteen. Monet asiat ovat tässä kristillisen seurakunnan tulevaisuudessa epävarmoja.

 

Tärkein on kuitenkin varmaa. Jumalan sana pysyy ja sitä meidät on kutsuttu kylvämään ja viljelemään ahkerasti. Kaikukoon Mirja-Liisa sinun johdollasi Torniossa sanoma Kristuksesta, joka kutsuu ihmisiä yhteyteensä, jakaa armoaan ja rakkauttaan kaikille sitä kaipaaville.