Lähetystyöhön siunaaminen Oulun tuomiokirkossa 10.8.20221

Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas. – Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Jes. 55: 6-11.

*

Rakkaat kristityt. Tällä kuluvalla viikolla kirkkovuoden tekstit johdattavat meidät ajattelemaan ja tunnistamaan etsikkoaikoja, joita elämäämme annetaan. Etsikkoajat ovat aikoja, jolloin kuulemme Jumalan kutsun aivan erityisellä tavalla. Jumalan kutsu meille ihmisille on toki aina voimassa. Kuitenkin joskus elämässämme on sellaisia vaiheita, jolloin kuulemme kutsun tavallista selkeämmin. Nämä ajat ovat juuri niitä etsikkoaikoja.

Etsikkoajan tärkeyttä korostaa myös lukemani teksti Jesajan kirjasta: ”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa avuksi, kun hän on lähellä:” Tämä kutsu Herran etsimiseen on sekä yhteisöllinen, että yksittäistä ihmistä koskeva.

Yhteisöllisiä etsikkoaikoja ovat monenlaiset kansalliset tai jopa globaalit kriisit, jotka asettavat totutut käytäntömme kyseenalaisiksi. Maamme viime sotien aikana eläneet ovat kertoneet, kuinka koko kansakuntaa koskettanut hätä pani rukoilemaan ja etsimään Jumalan kasvoja. Tänä aikana meillä on myös kriisejä, jotka luovat eteemme etsikkoajan tilanteen. Ajattelen erityisesti ajankohtaista koronapandemiaa ja ilmastokriisiä. Ne molemmat kutsuvat meitä tarkastelemaan kriittisesti elämäntapaamme. Elämme siis yhteisöllisesti ja ihmiskuntana monella tapaa etsikkoaikaa.

Mutta etsikkoaika voi olla myös henkilökohtainen, yhtä ihmistä koskettava prosessi. Tällöin ihminen kokee, että Jumala tulee erityisen lähelle ja puhuttelee. Hän kutsuu yhteyteensä tai ihminen voi kokea kutsua erityiseen palvelutehtävään.

Ajattelen, että te tänään lähetystyöhön siunattavat Satu, Anna ja Katja olette kokeneet tällaisen etsikkoajan ja kuulleet kutsun. Sydämessänne on syntynyt ajatus, voisinko minä palvella kirkon kansainvälisessä työssä niissä tehtävissä, joihin on etsitty työntekijöitä. Voisiko minulle avautua ovi uuteen tehtävään? Myös oma ja perheen elämäntilanne saattavat aiheuttaa kysymyksiä ja pohdintaa siitä, onko tämä kaikki mahdollista. Sisällä on voinut kuulua ääni, että eikö olisi parempi vain jatkaa totutuissa uomissa ja olla mullistamatta omaa ja perheensä arkea.

Tuollaisissa pohdinnoissa joutuu kysymään oman elämänsä osalta, mikä on Jumalan tahto ja millaisia Jumalan ajatukset. Siihenkin lukemani teksti antaa näkökulmaa: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.”

Jumalan tahto ei ole aina sama kuin oma tahtomme. Jumalan ajatukset kulkevat eri ratoja ja polkuja kuin pienen ihmisen ajatukset. Voimme kuitenkin luottaa siihen, että Jumalan tahto on hyvä. Useinkin on niin, ettemme ymmärrä Jumalan tahtoa silloin, kun tilanne on päällä. Vasta jälkeen päin, kenties vuosien päästä näemme, että oman suunnitelmamme olisivat vieneet meidät kiville, ja että Jumalan suunnitelma oli sittenkin hyvä. Tietenkään ei voi sanoa, että Jumalan tahto olisi aina oman tahtomme vastainen. Päinvastoin, Jumala voi vaikuttaa sydämessämme tahtomista ja tekemistä, niin, että oma tahtomme on sama kuin Jumalan.

Te Satu, Anna ja Katja olette vastanneet myöntävästi kuulemaanne sisäiseen kutsuun siinä vaiheessa, kun päätitte ilmoittautua avoinna olleisiin tehtäviin. Ilmoittautumista ovat edeltäneet monet rukoukset ja huokaukset Jumalan puoleen. Varmasti myös monet keskustelut on käyty kodeissa perheenjäsenten kanssa ja kesken.

Teidän sydämessänne heränneeseen sisäiseen kutsuun on vastattu myöntävästi, kun Suomen Lähetysseura on kutsunut teidät työhön. Ulkonainen kutsu on yhdistynyt teidän sisäiseen kutsumukseenne. Ja tänään siunaus lähetystyöhön sinetöi teidän henkilökohtaisen etsikkoaikanne. Kätten päälle panemisella ja rukouksella koko kirkko valtuuttaa teidät työhön.

Jokaisella teillä on oma tehtävänne laaja-alaisen lähetystyön kentällä. Tehtävissä korostuu rauhan ja sovinnon edistäminen, lasten oikeudet sekä hankehallinto ja viestintä. Tehtävän tarkemmasta luonteesta riippumatta yhteistä niissä kaikissa on se, että olette Jumalan rakkauden lähettiläitä. Tunnetun sanonnan mukaan Jumalalla ei ole tässä maailmassa muita käsiä kuin meidän kätemme ja muita jalkoja kuin meidän jalkamme. Teidän käsienne ja teidän jalkojenne kautta Jumalan haluaa edistää valtakuntansa asiaa Israelissa ja Tansaniassa sekä Boliviassa, Kolumbiassa ja Venezuelassa.

Tällaisessa suuren työnäyn edessä moni voi kyseenalaistaa oman osaamisensa ja pätevyytensä. Onko minusta tähän tehtävään? Onko minusta Jumalan rakkauden lähettilääksi? Näitä aiheellisia kysymyksiä miettiessä on hieno tiedostaa, että kaikki ei sentään riipu meistä. Jumala itse tekee työtään tässä maailmassa, joskus jopa meidän toimenpiteistämme huolimatta ja niistä riippumatta. Sellaista on se Jumalan lähetys, missio Dei, jossa me saamme olla mukana.

Tätä korostaa lukemani Jesajan kirjan katkelman loppuosa, jossa sanotaan: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.”

Jumalan sana tai Jumalan sanaan perustuva kristillisestä lähimmäisen rakkaudesta nouseva teko eivät raukea tyhjiin tai haihdu tuhkana tuuleen. Jumala itse vastaa sanastaan ja työstään. Meidän tehtävämme on kylvää, Jumala itse antaa kasvun. Meidän tehtävämme on tehdä hyvää, Jumala itse vaikuttaa rakkaudesta kumpuavien tekojen kautta. Tässä suuressa virrassa, osana Jumalan lähetystä, tekin Satu, Ana ja Katja saatte työtänne tehdä.

Ajattelen, että tämä lähetystyöhön siunaamisen juhla on omanlaisensa etsikkoaika myös meille muille. Lähetys on annettu tehtäväksi koko kirkolle. Se ei ole vain lähetystyöhön lähetettävien erityisvastuu. Herätelköön tämä juhla meitä jokaista pohtimaan omaa paikkaamme Jumalan lähetyksessä. Onko paikkamme esirukoilijana? Onko paikkamme kuukausilahjoittajana tai kummitoiminnassa? Poissuljettua ei ole myöskään se, että tämä juhla sytyttää jonkun sydämessä halun kysyä, voisinko minäkin lähteä, onko minunkin lahjoilleni käyttöä. Vaikuttakoon Jumala Pyhän Henkensä kautta sydämissämme niin, että löydämme jokainen oman kutsumuksemme Jumalan lähetyksessä.