Lähetys lähtee Jumalan rakkaudesta

”Mistä rakkaus alkoi, se on salaisuus”, lauloi Paula Anka ja Suomessa Tapani Kansa aikoinaan. Mistä lähetys alkaa? Onko sekin salaisuus? Ei sentään! Mutta mistä lähetys alkaa? Alkaako se lähetyskäskystä? Kyllä toki, mutta lähetyksen juuria voidaan etsiä syvemmältä ja kauempaa. Alkaako se lähetyskäskystä, jonka ylösnoussut Jeesus lausui ennen kuin palasi taivaan kotiin Isän oikealle puolelle? Siis nämä tutut sanat: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastakaa ja opettakaa…” jne. Kyllä toki lähetys alkaa tästä lähetyskäskystä, Jeesuksen omista sanoista, mutta lähetyksen juuria voidaan etsiä vielä kauempaa ja syvemmältä.

Voimme etsiä lähetyksen juuria aina luomisesta lähtien. Miksi Jumala loi ihmisen? Jumala loi ihmisen yhteyteensä. Jumala loi ihmisen kykeneväksi vuoropuheluun Luojansa kanssa. Ihminen on siis lähtöisin Jumalan rakkaudesta. Jumala loi ihmisen rakkautensa kohteeksi.

Synti rikkoi ihmisen ja Luojan välisen suhteen. Rakkaussuhde rikkoutui. Ihminen karkotettiin paratiisista. Luojalle tämä oli suuri kärsimys, koska hän Jumala ei halua hylätä rakkautensa kohdetta.

Jumalan aivoitukset ja ajatukset pysyvät tietysti meiltä ihmisisiltä salassa. Kirkon opettajat ovat niitä kuitenkin pohtineet eri puolilla Raamattua olevien Sanan kohtien pohjalta.

Yksi tätä kysymystä pohtinut kirkon opettaja on 1000 vuotta sitten elänyt Anselm Canterburylainen. Hän kysyi, miksi Jumala tuli ihmiseksi. Tuo on hänen kuuluisimman teoksensa nimi: Miksi Jumala tuli ihmiseksi? Perimmäinen vastaus, jonka Anselm antaa, on että Jumala tuli ihmiseksi rakkauden tähden.

Anselmin ajatus kulkee tähän tapaan:

• Jumalan pyhyys vaatii, että synti, johon ihminen oli langennut, saa rangaistuksen.
• Jumalan rakkaus ei kuitenkaan salli, että synti tuhoaa ihmisen.
• Ihmisen synnin voi sovittaa vain ihminen itse, mutta toisaalta ihminen ei siihen kykene ihmisenä.
• Niinpä Jumalan täytyy itse sovittaa synti, mutta Jumala ei voi sovittaa syntiä Jumalana.
• Synnin sovittajan täytyy siis olla samalla kertaa sekä Jumala että ihminen.
• Jumala lähetti ( Jumala lähetti) oman Poikansa maailmaan ihmiseksi, kun Jeesus syntyi.
• Kysymys on Pyhän kolminaisuuden sisällä tapahtuvasta lähettämisestä. Lähetys alkaa siis kolmiyhteisen Jumalan persoonien kesken.
• Tämä kolminaisuuden sisäinen lähettäminen jatkui Pyhän Hengen lähettämisenä. Jeesus sanoi maallisen vaelluksensa lopulla ennen taivaaseen astumista lähettävänsä Pyhän Hengen Isän luota meille kristityille Puolustajaksi.
• Se, että Jumala antoi Poikansa kuolla ristillä, tuntuu vaikealta. Se tapahtui kuitenkin rakkaudesta luomaansa ihmistä kohtaan.

Lähetyksen juuret ovat siis paljon kauempanakin kuin Jeesuksen lähetyskäskyssä. Lähetyksen juuret ovat syvällä Jumalan olemuksessa. Lähetyksen juuret ovat rakkaudessa, jolla Jumala rakastaa meitä luomiaan ihmisiä.

Kun katsomme UT:sta Jeesuksen toimintaa, huomaamme, että jumalallinen rakkaus lähetyksen motiivina tulee esille monessa kohtaa. Jeesus on Jumalan lähettämänä liikkeellä ja etsii heikkoja ja syntisiä. Jeesus on liikkeellä rakkaudesta ihmistä kohtaan. Jeesuksen lähetys lähtee siis rakkaudesta.

*

Katsokaamme yhtä tunnettua Uuden testamentin kertomusta, jossa tämä Jumalan rakkauden motiivi näkyy aivan erityisellä tavalla. Johanneksen evankeliumin 4. luvun kertomus Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisesta Sykarin kaivolla.

”Silloin hän (Jeesus) lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta. Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin.”

Samaria oli Juudean ja Galilean välissä oleva alue, jossa asui oikeaoppisten juutalaisten mukaan uskonnollisesti harhaoppista sekakansaa. Jo itsessään se, että Jeesus suostui kulkemaan tuon alueen läpi, eikä kiertänyt Jordan-joen takaa, osoitti ennakkoluulottomuutta. Jeesus ei pelännyt mennä tälle oikeaoppisten juutalaisen mielestä epäilyttävälle alueelle.

Mitä voimme oppia Jeesuksen toiminnasta? Jumalan rakkaus on etsivää rakkautta. Jumalan rakkaus on ennakkoluulotonta ja toimi jopa yllättävästi. Jumalan rakkaus ei suostu tavanomaisuuteen, vaan etsii aina väylää ihmisen luo. Jumalan rakkaus menee sellaisillekin alueille, joita ihmisten rakentamat sopivaisuussäännökset pitäisivät epäpyhinä.

Mutta Jeesus ei ainoastaan kulkenut samarialaisen kansan alueen läpi, vaan tapahtui kohtaaminen isolla K:lla. Evankeliumi kertoo:

”Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti. Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.”

Jeesus hakeutui kaivon luo, vaikka hän tiesi, että siellä saattaisi olla halveksittuja ihmisiä puolen päivän aikaan, jolloin muut eivät viitsineet kaivolle tulla. Naisen epäselvä menneisyys oli ehkä syynä siihen, että hän tuli kaivolle juuri tuohon hiljaiseen aikaan. Siitä huolimatta Jeesus keskusteli naisen kanssa ja pyysi naiselta vettä jopa tämän omasta astiasta.

Pelkästään tämä tapahtuman alku kertoo jo selvästi, millainen Jumala meillä on. Jumala on liikkeellä etsimässä ihmisiä ja haluaa osoittaa rakkauttaan heille. Jumalalle elämässään epäonnistunutkin ihminen, ja nimenomaan juuri hän, on rakas.

Evankeliumin kertomuksesta huomaamme, kuinka hämmästynyt nainen oli. Hän ei ollut varmaankaan koskaan keskustellut juutalaisen, saati juutalaisen miehen kanssa. Hän oli tottunut siihen, että hänet ohitetaan. Hän oli tottunut siihen, että hänet kohdatessaan juutalaiset siirtyvät tien toiselle puolelle, eivätkä katsoneet häneen. Naisen kommentti on täynnä yllätystä. Tällaista kohtaamista hän ei ollut selvästikään koskaan kokenut.

”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta? Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.”

Nainen oli siis itsekin omaksunut identiteetikseen sen, että hän on huonompi, että hän on syrjäytetty. Jeesus ei kuitenkaan jätä naista marginaaliin, vaan haluaa antaa hänelle täyden ihmisarvon. Jeesuksen toimintaa taustoittaa se, mitä hän sanoo kertomuksessa hieman myöhemmin:

Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.”

Voimme siis nähdä tässä evankeliumin kertomuksessa monia lähetyksen ja lähetystyön juuria.