Lapsuuden joulun kaiho

Hyvät Kauneimpien joululaulujen osanottajat. Viime viikonloppuna käynnistyi jouluun valmistava adventinaika. Adventtikirkoissa kuulimme Markuksen evankeliumista, kuinka Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin, juutalaisten pyhään kaupunkiin. Adventinaika onkin täynnä vahvaa vertauskuvallisuutta.

Nyt kuitenkaan varsinaisesti vertaamatta tuohon ensimmäisen adventin Jeesuksen saapumiseen, Raahen seurakunta on saanut tänä adventinaikana vieraakseen piispan seurueineen tekemään piispantarkastusta. Piispantarkastus on reilun kymmenen vuoden välein tapahtuva piispan tarkastuskäynti oman hiippakuntansa jokaisessa seurakunnassa. Sen tarkoituksena ei ole niinkään syynätä paikkoja ja tutkia komeroita ja kaappeja vaan tukea ja rohkaista Raahen seurakuntaa sen perustehtävän toteuttamisessa.

Olen seurueeni kanssa kiinnostunut, mitä Raaheen ja näille ympäröiville alueille kuuluu. Miltä seurakunnan työ täällä vaikuttaa? Mitä seurakuntalaisille kuuluu? Ja toki myös olemme kiinnostuneita, millainen paikka Raahen seurakunta on työyhteisönä. Näkökulmamme on kuitenkin nimenomaan rohkaisemiseen ja tukemiseen keskittyvä. Millaista tukea Oulun hiippakunta voi tarjota Raahen seurakunnalle? Näissä merkeissä siis kierrämme näinä päivinä Raahen seurakunnan alueella.

Haluaisin tässä Kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa kuvata erään tutun joululaulun kautta joulun sanomaa ja merkitystä itselleni. Valitsin tästä vihkosta laulun numero kaksi, Arkihuolesi kaikki heitä. Tuo lauluhan on Alpo Noposen sanoittama ja Leevi Madetojan säveltämä. Arkihuolesi kaikki heitä kutsuu meitä muistojen luokse, lapsuuden jouluihin.

On mielenkiintoista, että monet meistä muistelevat nimenomaan lapsuuden jouluja erityisellä kaiholla ja rakkaudella. Mielenkiintoista se on minusta esimerkiksi siksi, että monilla lapsuuden joulut ovat olleet aineellisesti paljon puutteellisempia kuin sittemmin aikuisena. Siitä huolimatta joulussa on ollut erityistä taikaa. Erityistä valoa pimeän ja kylmän vuodenajan keskellä. Ainakin monilla näin on ollut, tietysti yksilölliset tarinat ovat aina omanlaisiaan. Rohkenen silti sanoa, että useille meistä joulun sanoma on auennut lapsena jotenkin luontaisella tavalla. Ja ehkä meille monilla vanhemmille ja isovanhemmillekin yksi joulun suurimmista iloista on edelleen seurata lasten iloa joulusta. Jos emme itse enää löytäisikään lapsuuden joulun tunnelmaan, saatamme kuitenkin nähdä sen omien lastemme, lastenlastemme tai muiden lasten kasvoilta ja olemuksesta. ”Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta”, sanotaan lasten evankeliumissakin. Ehkä tuo kastetilaisuuksissakin luettava evankeliuminkohta aukeaa myös lasten kyvyssä ottaa vastaan joulu.

Arkihuolesi kaikki heitä -laulun toinen säkeistö kuvailee puolestaan Jumalan pelastushistoriaa eli Jumalan pelastavien tekojen historiaa maailmassa. Joulutähti syttyy, se on merkkinä Jeesuksen syntymästä. Ja tässä laulussa joulutähti merkitsee oikeastaan myös Jeesusta itseään, joka on vieläkin auvona, onnena ihmisille ja jonka tuntemisen kautta elämä voi saada värinsä puhkeamaan. Laulu kuvaa tätä runollisesti: ”Kun se loistavi lasten teille, päilyy järvet ja kukkii haat.” Ja laulu kuvaa myös lämmintä tunnetta: ”Kylmä voisko nyt olla kellä…” Joulu herättää meissä monissa lämpimän tunteen, jopa ihan todellisen lämmön tunteen sisimmässä. Mistä se onkaan peräisin? Niin vain joulun sanoma saa sen aikaan. Ehkä se ei kaipaa sen enempää selitystä.