Merimieskirkko on tuki ja turva kaukana kotoa

Astun sisään Lontoon merimieskirkon ovesta. Minut ottaa vastaan ystävällinen palveluvastaava Mervi. Istahdan kahvioon, tilaan kahvin ja hyvältä tuoksuvan korvapuustin. Mukava puheensorina täyttää tilan, kun Suomi-kouluun menossa olevia lapsia pelmahtaa paikalle. Pastori Marjaana pysähtyy vaihtamaan kanssani muutaman sanan. Kuulen, että jumalanpalvelusten lisäksi kirkolla on monenlaista toimintaa, saunakin kuulemma lämpiää ja pian alkaa valmistautuminen suuriin joulumyyjäisiin. Lontoon merimieskirkko palvelee kaikkia Britanniassa asuvia suomalaisia.

Toinen välähdys. Vierailen Oulun merimieskirkolla, joka muistuttaa enemmän kodinomaista olohuonetta kuin kirkkoa. Satamakuraattori Mia ja vapaaehtoiset kertovat minulle pohjoisen satamakaupungin merimieskirkon toiminnasta. Satamakuraattori ja koulutetut vapaaehtoiset auttavat kaukana kotoa olevia merenkulkijoita. Kirkon pikkubussilla hoituvat kuljetukset ja kauppareissut. Keskustelutuki on työn ydintä, silloin kun koti-ikävä yllättää vaikkapa filippiiniläisen merenkulkijan.

Tässä kaksi välähdystä Suomen Merimieskirkon toiminnasta. 150 vuoden ajan Merimieskirkko on tehnyt työtä merenkulkijoiden, rahtareiden ja kaikkien maailmalla liikkuvien, asuvien ja työskentelevien suomalaisten parissa. Moni on löytänyt merimieskirkolta kaipaamaansa yhteisöllisyyttä, palan Suomea vieraassa maassa, tukea ja turvaa elämän kriiseissä ja hengellisen tuen sielunsa nälkään.

Mikä voisikaan olla parempi sunnuntai viettää Suomen Merimieskirkon 150-vuotisjuhlamessua kuin tämä päivä, jonka kirkollisena aiheena on ”kiitollisuus”! Meillä on todellakin syytä kiitollisuuteen, kun ajattelemme kaikkea sitä hyvää, mitä Suomen Merimieskirkon työn kautta olemme saaneet.

*

Kuulimme evankeliumitekstinä Luukkaan evankeliumin kertomuksen kymmenestä spitaalia sairastavasta miehestä. Kaikki kymmenen olivat tulleet Jeesuksen luokse ja he huusivat hädissään: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!”

Sen kummempia dramaattisia eleitä tekemättä Jeesus yksinkertaisesti lähetti heidät kaikki näyttämään itseään papeille. Juutalaisen lain mukaan nimittäin papit olivat ainoita, jotka saattoivat todeta paranemisen tuosta pelätystä taudista. Taudista, joka sulki ihmiset ulos omasta yhteisöstään, elämään kipeinä ja kerjäläisinä. Ja matkalla kaikki kymmenen huomaavat parantuneensa.

Kymmenestä parantuneesta kuitenkin vain yksi palasi kiittämään Jeesusta. Muutkin varmasti iloitsivat paranemisestaan, mutta eivät ehkä tulleet ajatelleeksi, että Jumalan käsi tämän kaiken takana olikin ollut. Ainoastaan tämä yksi, valtaväestön halveksimaan uskonnolliseen ja kansalliseen vähemmistöön kuuluva samarialainen palasi kiittämään. Hänelle Jeesus sanoo vapauttavat sanat: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut”.

Tämä ajaton Raamatun kertomus toimii nyt peilinä meille. Siihen katsoessani joudun kysymään itseltäni, olisinko toiminut samarialaisen tavoin vai niin kuin nuo yhdeksän muuta. Enpä rohkene röyhistää rintaani ja sanoa, että totta kai olisin palannut kiittämään. Entäpä sinä? Miltä paikalta löydät itsesi tässä kertomuksessa? Kieltämättä vaikea kysymys, teoreettinenkin, mutta kuitenkin niin tarpeellinen.

Kertomus kymmenestä spitaalisesta johtaa kysymään yleisemmälläkin tasolla, mitä se kiitollisuus oikeastaan on. Onko se sitä, että ollaan kiitollisia, kun elämässä menee hyvin. Onko kiitollisuus sidoksissa onnistumiseen ja menestykseen?

Arvelenpa, että kiitollisuus on sittenkin jotakin muuta. Kenties jotakin elämänasenteen kaltaista. Kykyä nähdä kiitosaiheita elämän arjessa silloinkin, kun kaikki ei mene suunnitelmieni mukaan?

Ehkäpä kiitollisuuden määrä ei olekaan onnistumisten ja menestysten summa?  Vaikka yksilö onkin monin tavoin vastuussa elämänvalinnoistaan, niin ei ihminen todellakaan ole vain oman onnensa seppä. Sen tietää jokainen työpaikkansa menettänyt tai konkurssin tehnyt yrittäjä tai vakavan sairauden kohdannut ihminen.

Kiitollisuus elämänasenteena on pinnallista keep smiling -optimismia syvempi elämän syvävirta, jossa riittää opettelemista koko elämän matkalle. Ehkäpä on niin, että ilman kiitollisuuden sävyttämää elämänasennetta kiitollisuutta ei herätä edes 10 miljoonan lottovoitto tai – kuten evankeliumissa – edes vakavasta sairaudesta parantuminen.

Tunnistan ainakin omassa itsessäni, kuinka helposti hyvät asiat elämässäni peittyvät huolten alle. Oman elämäni lukuisat kiitosaiheet tuppaavat hukkumaan negatiivisten herätteiden tulvassa.

Siksi rohkaisen tänäänkin seuraamaan evankeliumin samarialaisen miehen esimerkkiä ja palaamaan Jeesuksen luo. Palaamaan ja kiittämään häntä elämän räsymaton kaikista väreistä ja sävyistä. Niistä kirkkaista, ja myös tummemmista, jotka saavat ne kirkkaat loistamaan niin selvästi. Hänellä, Jeesuksella, on edelleen valta sanoa: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut”.

*

Entäpä Suomen Merimieskirkko ja kiitollisuus? Jumala on siunannut Merimieskirkon työtä monista vaikeuksista huolimatta, joita se on kohdannut 150 vuoden aikana. On hyvä syy katsoa kiitollisin mielin ja toiveikkaasti Merimieskirkon tulevaisuuteen.

Eteen on avautunut uusia ja innostavia näkyjä, kun Suomen Merimieskirkko on tämän vuoden alusta lukien ottanut vastuun perinteisen työnsä lisäksi myös koko luterilaisen kirkkomme ulkosuomalaistyön koordinoinnista noin 40 maassa.

Rukouksemme on, että merimieskirkot ja ulkosuomalaistyön seurakunnat voisivat olla hengellisen ja konkreettisen avun keitaita jatkossakin kaikkialla siellä missä toimintaa on. Espanjan Aurinkorannikolta Brysselin hallintokortteleihin, Virosta ja Saksasta Pohjois-Amerikan ja Australian suomaisten keskuuteen. Ja monessa muussa paikassa. Näky lähimmäisen asialla olemisesta Jumalan rakkauden hengessä on kantanut Merimieskirkkoa 150 vuotta. Jumalan siunauksen turvin näky kantaa myös tuleviin vuosiin ja vuosikymmeniin.