Piispa Jukka Keskitalon saarna Merimieskirkon valtakunnallisessa kesäjuhlassa Kemissä 13.8.2023

Luuk. 4:23–30

Jeesus sanoi:

    ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”

    Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.

Rakkaat kristityt,

Tämän sunnuntain tekstit ovat aika kovaa puhetta. Vanhan testamentin lukukappaleessa sanotaan Israelille, että se voidaan myös hylätä, mikäli Israel on kääntänyt selkänsä Jumalalle. Ja myös tässä evankeliumissa Jeesus osoittaa monin esimerkein, että hän voi kääntyä kaukana olevien ihmisten puoleen, sen sijaan että hän jäisi vain lähellä olevien sisäpiiriin. Tämä on vakavaa puhetta myös meille, jotka saatamme monin tavoin olla sisäpiiriä kirkossa.

Hetkeä ennen tätä kuulemaamme evankeliumitekstin kohtaa Jeesus on jo herättänyt melkoista hämmästystä. Jeesus on lukenut kotikaupunkinsa synagogassa Jesajan kirjan tunnetun profeetallisen tekstin, jossa sanotaan: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

Luukkaan mukaan Jeesus julistaa vielä perään: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Tämä herätti synagogassa istuvissa kuulijoissa ihmetystä. Eikö tuo ole tuntemamme Joosefin, sen puusepän poika? Mikä kumma Messias hän muka voisi olla?

Jeesuksen sanat profeetasta omalla maallaan ovat jääneet elämään sanonnaksi meidän päiviimme saakka: Siis sanonnaksi ”kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”. Tätä sanontaa käytetään yhä edelleen kuvaamaan kotiseudun tai lähipiirin tiettyä kriittistä suhtautumista johonkuhun maineeseen nousseeseen henkilöön. Hän, joka on kasvanut aivan tässä lähellämme – hän, jonka inhimillisyyden me olemme kaikissa sen puolissaan nähnyt – miten hän voisi olla mitään kovin ihmeellistä? Sotkeutuuko sekaan joskus myös tiettyä inhimillistä kateutta?

Jeesuksen sanat ovat terävän kriittisiä sisäpiirihenkeä kohtaan – myös meidän nurkkapatrioottisuuttamme kohtaan, joka elää vahvasti niin yhteiskunnassa kuin kirkossa. Se elää ylipäänsä tämänkin ajan maailmassa, niin kuin olemme tänäkin kesänä voineet todistaa.

Jeesus kutsuu myös pyhät kirjoitukset tuekseen, ja tulkitsee vieläpä juutalaista Raamattua yllättävällä tavalla: Profeetta Eliaa ei lähetetty auttamaan omaa kansaansa kuivuuden ja nälänhädän aikaan, vaan hänet lähetettiin sellaisen ihmisen luo, jonka luo kukaan muu ei mennyt. Hänet lähetettiin Sarpatin lesken luo, joka oli sivuutettu ihminen. Profeetta Elisan aikaan Israelin spitaaliset jäivät puhdistamatta, mutta syyrialainen Naaman sai puhdistua. Israelista katsoen syyrialainen oli vieras ja muukalainen, jopa vihollinen. Mutta hänen luokseen Elisa meni.

Jeesus kritisoi myös tässä ajassa sitä, että omaa kotiseutua, heimoa tai kansaa pidetään jotenkin muita parempana. Tämähän on sinänsä hyvin inhimillinen ajatus. Tuttu on meitä lähellä ja tuntuu turvalliselta. Mutta Jeesus käy tässä evankeliumissa myös tätä perinnäistä ja tuttua ajattelutapaa vastaan ja haluaa avata meidän silmämme niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole meille niitä tutuimpia, vaan jotka ovat meistä kaukana ja muukalaisia meille. En halua toki kiistää kotiseuturakkauden merkitystä. Se on tosi arvokasta ja tarvitsemme sitä. Siitä huolimatta meitä haastetaan katsomaan myös kauemmas, sen sijaan että jäisimme vain tarkastelemaan asioita kaikkein tutuimman ympäristömme kannalta. Jeesus ei todellakaan ollut America First tai Suomi ensin -tyyppisen kansallismielisyyden kannalla, vaan hänelle kaikki maailman ihmiset olivat samanarvoisia.

Tämä on linjassa Jeesuksen sanoman ja muun opetuksen kanssa. Jeesus tarkoitti sovinnon sanoman kaikille kansoille. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia Jumalan edessä. Kielestä tai ihonväristä riippumatta. Tämä on myös minulle tärkeä ajatus, onhan omakin perheeni monikulttuurinen perhe. Ei ole juutalaista ja kreikkalaista Jumalan kasvojen edessä.

Tässä luetussa evankeliumissa näkyy Jeesuksen pyrkimys mennä kaikkien rajojen yli. Koko lähetyskäskyllä on sama idea. Kirkon missio ei ole mikään kansallinen projekti vaan se on universaali, yleismaailmallinen projekti.

***

Tästä kumpuaa myös Merimieskirkon työnäky. Merimieskirkko toimii Suomessa ja ympäri maailmaa, ja se palvelee suomalaisia ja kaikkia merenkulkijoita ja matkalaisia. Se edustaa kävijöilleen kappaletta koti-Suomesta, jotakin sellaista tuttua ja turvallista, jota me myös tarvitsemme, mutta se on samalla avoin kulttuurien kohtaamiselle. Ja Merimieskirkko on siellä missä ihmisetkin ovat. Tämä aika on kansainvälistä aikaa, ja yhä useammat suomalaiset viettävät myös jonkin jakson elämästään ulkomailla, tekevät säännöllisiä työmatkoja toiseen maahan tai jäävät asumaan ulkomaille pysyvästi.

Yksi näkökulma tähän päivän tekstiin on myös kysymys etsikkoajoista, joka on tämän pyhän aihe Kirkkokäsikirjassa. Myös Merimieskirkolla, kohtuullisen vanhalla järjestöllä (perustettu 1875), on ollut nyt uudenlainen etsikkoaika, kun järjestö on uudistumassa ryhtyessään koordinoimaan kirkon ulkosuomalaistyön seurakuntia. Tässähän on kyseessä historiallinen muutos. Tämä muutos haastaa myös Merimieskirkkoa ja sen työnäkyä.

Muutokseen sisältyy niin yksilöiden elämässä kuin myös yhteisössä mahdollisuuksia. Tämä tilanne haastaa perinteisen järjestön ja pakottaa miettimään palikoita uusiksi sekä miettimään toimintaa ja uudistumaan. Kyseessä on risteyskohta Merimieskirkolle.

Suomen Merimieskirkko ry:n sääntöjen mukaan yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on yhteistyössä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa ja sen tunnustuksen mukaisesti tehdä kristillistä, sosiaalista, kulttuurillista ja diakonista työtä merenkulkijoiden, ulkomailla olevien ja olleiden suomalaisten parissa ja toteuttaa kansainvälistä kristillistä työtä Suomen satamissa. Tämä on hieno määritelmä Merimieskirkon työlle. Mutta mitä se konkreettinen työ on vuonna 2023 ja tästä eteenpäin?

Koen että Merimieskirkossa toteutuu vieraanvaraisuus, ikään kuin samassa pöydässä oleminen. Sen voi tiivistää vaikkapa näin: matala kynnys, yhteinen pöytä ja avoin ovi. Jeesus kutsuu nyt uudistamaan tätä näkyä. Ja Jeesus kutsuu meitä jokaista ojentamaan kättämme vieraille ihmisille ja päästämään myös heidät tuon vieraanvaraisuuden piiriin, yhteiseen pöytään.

Tänään juhlistamme Merimieskirkkoa sellaisena kuin se tänään on, ja katsomme myös luottavaisesti tulevaan. Tulevaisuuden uskoamme kuvastaen siunaamme tässä messussa työtehtäviinsä Taija Kivistön (Vuosaaren satamakuraattori), Miia Hirvosen (Hamina-Kotkan satamakuraattori) sekä Tiina Mobergin (varainhankinnan asiantuntija). Kutsumme teidätkin toteuttamaan tätä vieraanvaraisuuden missiota omilla paikoillanne. Toivomme teille, hyvät työhön siunattavat, kaikkea hyvää teidän työtehtäviinne Suomen Merimieskirkon palveluksessa. Toivomme että Jumalan siunaus kantaa mukananne arkisessa työssänne.

***

Jeesus ravisteli kansallisia, sisäänpäin käpertyviä ajatustapoja. Jeesus kutsui palvelemaan samalla tavoin tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä. Jeesus kuoli kaikkien ihmisten puolesta. Jeesus kunnioitti jokaista taustaan, asemaan ja terveydentilaan katsomatta.

Evankeliumin pohjaltakin rohkaisen meitä kaikkia sekä Suomen Merimieskirkkoa työssään keskittymään ehkä vähän radikaalillakin tavalla niihin kauempana oleviin ihmisiin – kysymään, että kuka on tämän ajan ”Sarpatin leski”, jonka luokse meidän pitäisi nyt mennä?

Olkoon sydämemme avoin tänään Jumalan antamille etsikkoajoille ja Jumalan puhuttelulle. Olkoon sydämemme avoin sille, minkä oven Jumala meille itse kullekin avaa ja minkä oven se avaa Suomen Merimieskirkolle.

(Siunattavat tulevat alttarille.)