Missio muuttuvassa maailmassa

Hyvät lähetysjuhlien osanottajat, sisaret ja veljet,

Alkuun voisin todeta, että Oulun hiippakunnan lähetysjuhlat ovat ainoat hiippakunnalliset lähetysjuhlat Suomessa. Nämä lähetysjuhlat ovat myös ainoa foorumi, jossa lähes kaikki lähetysjärjestöt ovat mukana yhdessä. Sillä on mielessäni aivan erityinen arvo, että olemme täällä yhdessä keskustelemassa lähetyksestä. Viime vuonna tuli täyteen myös 40 vuotta ensimmäisistä Oulun hiippakunnan lähetysjuhlista. Tälle päiväjuhlalle on annettu nimi Virtaa Valosta. Valo on kirjoitettu tässä isolla V-kirjaimella. Ja se viittaa tietysti tuttuihin Johanneksen evankeliumin sanoihin, jotka lausutaan myös kastetilaisuudessa:

Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8: 12)

Tuota Kristus-valoa jokainen kristittykin heijastaa. Kristuksen valo on kristityn elämän keskipiste ja sitä verrataankin osuvasti myös siihen mitä auringonvalo on maailmallemme. Pääsiäisvirsi 105 Aurinkomme ylösnousi kuvailee runollisesti Kristus-aurinkoa, joka ylösnousemisellaan lämmittää ja hajottaa surut ja murheet.

Valon ja pimeyden vaihtelu on toinen näkökulma tuohon valoon. Me pohjoisen ihmiset tunnemme luissamme ja ytimissämme sen, mitä valon ja pimeyden vaihtelu saa luonnossa ja meissä itsessämme aikaan. Meidän vuodenkiertoomme mahtuu niin äärimmäistä valoisuutta kuin kuukausia kestävää pimeää ja hämärääkin. Kaikkein pohjoisimmassa Suomessa yötöntä yötä ja talven kaamosta. Valo ja pimeys ovat luonnon kierron pohjalta nousevia voimakkaita ilmaisuja myös uskon ja hengellisen elämän kuvailemiseen. Jokaisella ihmisellä on ymmärrys valosta ja pimeydestä.

Jeesus opettaa toisaalla (Vuorisaarna, Matt. 5), että itse asiassa kaikki hänen seuraajansa ovat maailman valoa ja maan suolaa (13-14). Siis ei vain Kristus itse vaan yhtä lailla kaikki hänen seuraajansa. Valon tulee loistaa niin että kaikki näkevät sen. Valon loistaminen maailmassa on uskottu siis myös meidän vastuullemme. Jeesus rinnastaa samassa kohdassa valon myös suolaan, siihen joka antaa maun kaikelle. Suola on hyödytöntä, jos se ei maistu millekään. Suola ei voi menettää makuaan.

Lähetystyö on toisaalta muutoksessa globalisoituneessa maailmassa. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen asiakirjassa Lumen Gentium (Kansojen valo, vuodelta 1964) Kristus-valo ymmärretään hyvin kokonaisvaltaisesti. Kristus on kansojen valo ja Jumala tahtoo pelastaa ihmiset ei pelkästään yksilöinä vaan myös hengellisesti yhtä olevana Jumalan kansana. Tuo Jumalan kansan määritelmä on asiakirjassa avara ja Kristuksen nähdään jo vaikuttavan monien kulttuurien sisällä, myös kristinuskon ulkopuolella. Tämä katolisen kirkon avaus on vaikuttanut monien kirkkojen, myös omamme lähetysajatteluun. Samalla olemme tulleet tietoisemmaksi siitä, että lähetysajatuksemme ei voi olla kehittyviä maita ja toisia kulttuureja ylenkatsovaa, vaan saatamme löytää Kristuksen työtä monista paikoista, joista emme ehkä kuvitelleetkaan sitä löytävämme. Näiden suurten ajatusten parista haluan kuitenkin tulla vähän arkisemmalle tasolle.

Yksi ihan konkreettinen tapa oppia tuntemaan tuota Kristus-valoa syvemmin on omankielisen Raamatun saaminen. Monista eri puolilla maailmaa käynnissä olevista ja hiljattain päättyneistä raamatunkäännöshankkeista, joissa suomalaiset toimijat ovat olleet mukana, haluan nostaa esille esimerkinomaisesti pohjoissaamenkielisen raamatunkäännöksen, joka otettiin käyttöön vuoden 2019 syksyllä. Työtä kuitenkin riittää edelleen niin meillä kuin maailmalla. Suomessa inarin- ja koltansaamenkielisillä on edelleen varsin rajoitettu pääsy äidinkielellään Raamatun teksteihin.

Sinema Leo on yksi innovatiivinen tapa viedä evankeliumia paikkoihin, joissa sitä ei ole vielä kuultu. Sinema Leo on swahilia ja tarkoittaa ”elokuvat tänään”.  Työmuodon näkyvin yksikkö on elokuva-auto, joka pystyttää ulkoilmaelokuvateatterin sinne missä liikkuu. Ajoneuvoon on pakattu itsenäinen elokuvayksikkö, jolla voidaan toteuttaa ulkoilmaelokuvat melkeinpä missä vain. Elokuvat keräävät paikasta riippuen jopa 1500 henkeä kerrallaan. Ennen koronaa tavallinen vuosi oli n. 60 000 tavoitettua ihmistä. Elokuvaillat ovat matalan kynnyksen toimintaa ja julistustyötä. Päivisin koulutetaan alkavien seurakuntien (yleensä vapaaehtoisia) työntekijöitä, vastuunkantajia ja erilaisten toimikuntien ihmisiä. Iltapäivisin järjestetään avoimia opetustilanteita, joissa kerrotaan mikä kirkko on, mitä se opettaa ja että kirkko toimii kyseisellä kylällä. Työ alkoi Oulun hiippakunnan ystävyyshiippakunnassa Victoriajärven Itäisessä hiippakunnassa jo n. 30 v sitten. Tansanian ev.lut. kirkko on alati kasvava kirkko, ja jo maailman toiseksi suurin luterilainen kirkko. (Etiopian Mekane Yesu -kirkko on suurin luterilainen kirkko.)

Näkemys kirkon lähetystyöstä on siis 2020-luvulla muutoksessa. Vuonna 2018 julkaistu raportti kirkkomme missiosta kuvaa kuinka lähetys suuntautuu moneen suuntaan, myös aiemmin lähetyskohteina ymmärretyistä maista perinteiseen kristittyyn länteen. Kirkon missio 2020-luvulla ”perustuu kristittyjen globaaliin kumppanuuteen eikä enää suuntaudu pohjoisesta etelään ja toiseksi mission sisältö ymmärretään entistä kokonaisvaltaisemmin” (Kaikkialta kaikkialle – kirkon missio nyt, tiivistelmä).