Niin marttoja kuin marioitakin tarvitaan

Luuk. 10:38–42

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Hyvät seurakuntalaiset, rakkaat sisaret ja veljet. Vietämme siis tätä Jumalan huolenpidon sunnuntaita Tammenlehvän perinneyhdistyksen kirkkopyhänä. Tämä messu on samalla kaatuneiden omaisten valtakunnallisten hengellisten ja kulttuuripäivien juhlamessu. Näitä päiviä ja tätä messua on ollut vahvasti rakentamassa Kaatuneitten Omaisten Liitto, erityisesti sen Oulun piiri sekä Tammenlehvän perinneyhdistys. Ja muitakin on ollut mukana järjestelyissä.

*

Kuulimme päivän evankeliumin Luukkaan evankeliumista. Tässä aika tutussakin kertomuksessa tapaamme kaksi sisarusta, Martan ja Marian. Martta kutsuu Jeesuksen kotiinsa vieraakseen. Martalla on kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, mutta hänen siskonsa Maria sen sijaan asettuu hiljaa istumaan Jeesuksen jalkojen juureen, Jeesuksen puheita vain kuuntelemaan.

Martta pyytää, että Jeesus kehottaisi myös Mariaa osallistumaan käytännön työhön. Että Maria auttaisi siskoansa talon tehtävissä. Jeesuksen vastaus on kuitenkin yllättävä: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Marialla on siis hyvä osa, jota häneltä ei pidä ottaa pois.

Vaikuttaa siltä, että Jeesus nostaa Marian esimerkiksi. Maria on hiljainen ja mietiskelevä, Jeesuksen opetusten kuulemiseen ja rukoukseen keskittyvän ihmisen arkkityyppi. Hän omistaa elämänsä hengellisille asioille.

Martasta puolestaan saattaa tulla kuva, että hän on touhukas käytännön nainen, joka ei arvosta sisarensa tapaa jättää käytännön työt ja vastuut toisten hoidettaviksi. Martta arvostaa työntekoa ja pitää kunnia-asiana sitä, että kaikki on vieraita varten tiptop. Maria sen sijaan haluaa keskittyä kuulemaan Jeesuksen sanoja.

Usein tätä Luukkaan evankeliumin kertomusta onkin luettu tähän tapaan. On syntynyt vahva tulkintatraditio, että Maria on näistä kahdesta esimerkillisempi. Ehkäpä siis meidänkin tulisi ottaa hänestä mallia ja jättää Martan toiminnallinen aktiivisuus vähemmälle.

Mutta kuten tiedämme, myös käytännön tekijöitä tarvitaan. Kestitsemään vieraita, tekemään töitään, hoitamaan velvollisuutensa, toimimaan kenties järjestöissäkin ja ylipäänsä saamaan asioita aikaiseksi. Eiväthän kaikki voi ainoastaan asettua kuuntelemaan ja mietiskelemään.

Olen pysähtynyt tämän Martta ja Maria -kertomuksen äärellä viime aikoina saksalaisen dominikaanimunkin, 1300-luvulla eläneen mestari Eckhartin ajatuksiin. Hän oli hiljaista luostarielämää vuosia elänyt munkki, jota muuten pari vuosisataa myöhemmin elänyt reformaattori Martti Luther suuresti arvosti.

Mestari Eckhartilta saamme hieman erilaisen tulkinnan Martan ja Marian suhteesta kuin mihin kenties olemme yleensä tottuneet. Hän päätyy ajatuksissaan yllättäen siihen lopputulokseen, että ei Martta ole sen vähempiarvoisempi kuin Maria.

Mestari Eckhartin ajatusten pohjalta Marian elämänasennetta voi kuvata mietiskeleväksi  eli kontemplatiiviseksi elämäksi. Mestari Eckhartin aikana erityisesti luostarielämä edusti tätä ihannetta.

Eckhartin ajatusten pohjalta Martan elämänasennetta voi kuvata aktiiviseksi elämäksi. Martta ei jää luostarin muurien suojaan, vaan toimii aktiivisesti maailmassa työtä tehden ja yrityksiä perustaen.

Keskiaikaisessa teologiassa oli pitkään ollut vallalla ajatus, että tuo mietiskelevä elämä on arvokkaampi tapaa käyttää elämänsä. Mutta mestari Eckhart vastaakin tämän Luukkaan raamatunkohdan äärellä, että itse asiassa käytännön toiminta voikin olla joskus jopa syvällisempi tapa elää todeksi kristityn kutsumusta kuin syrjään vetäytyvä mietiskely.

Martti Lutherin ja reformaation ajatuksia ennakoiden mestari Eckhart on sitä mieltä, että kypsempi ihminen voi olla sellainen, joka kykenee toimimaan aktiivisesti maailmassa lähimmäisiään palvellen ja käytännön töissä vastuuta kantaen.

Marttaa ja Mariaa näin vertailtaessa on tietysti todettava, että myös aktiivisesti toimiva Martta pitää kiinni sisällään siitä yhteydestä Jumalaan, jota Mariakin hiljaa mietiskelemällä vaalii. Martta on ehkä havahtunut paitsi omaan Jumala-suhteeseensa niin myös todella lähimmäisiin, jotka meillä ovat elämässä ympärillämme.

*

Olen halunnut kertoa tästä mestari Eckhartin ajattelusta teille tänään näinkin pitkään, koska se avaa tuoreita näköaloja. Tämä tulkinta korostaa sitä, että Martan ja Marian ihanteiden välille ei ole syytä rakentaa vastakkainasettelua. Molempien kutsumusta tarvitaan yhteiskunnassa ja kirkossa ja sen seurakunnissa.

Ajatellaanpa Suomen moniaista järjestökenttää. Esimerkiksi tämän juhlapäivän toteuttajia, Tammenlehvän perinneyhdistystä, Kaatuneitten omaisten liittoa piireineen ja jäsenyhdistyksineen. Joista esimerkkinä Oulun seudun Sotaorvot täällä Pohjois-Pohjanmaalla. Tai monia muitakin järjestöjä, kuten partiolaisia tai vaikkapa urheiluseuroja.

Tällaisessa toiminnassa tarvitaan pohdiskelevia, rukoilevia marioita, mutta monesti kaivataan vielä enemmän niitä toimeen tarttuvia marttoja, jotka laittavat itsensä likoon ja tuovat meitä yhteen ihan käytännön toimillaan. Vaikkapa järjestämällä näitä hengellisiä ja kulttuuripäiviä.

Kaatuneiden Omaisten Liitto toimii vaalien Suomen sodissa kaatuneitten ja sodan olosuhteissa menehtyneiden sekä sodan aiheuttaman haavoittumisen tai sairastumisen takia kuolleitten muistoa. Ja se toimii näiden omaisten hyväksi monin tavoin.

Liitto ja sen jäsenyhdistykset toimivat myös esimerkiksi tallentaakseen tärkeää perinnetietoa nuoremmille sukupolville. Siitä millaisia inhimillisiä tarinoita on sotiemme vaiheisiin liittynyt. Kuinka sodassa moni joutuu antamaan henkensä. Kuinka sodassa moni kaatuu tai haavoittuu. Ja kuinka sodan taakka on aina raskas niin sodan kokeneelle sukupolvelle kuin vielä monille jälkipolvillekin.

Kaatuneiden ja sodan seurauksena kuolleiden muistelemisen rinnalla mielemme täyttää toisaalta tänään kiitollisuus siitä, että saamme yhdessä kokoontua vapaassa ja demokraattisessa Suomessa. Mielemme täyttää kiitollisuus Jumalan huolenpidosta tänne saakka.

Samalla toivon, että sotien muisto rakentaa meitä edelleen vakaumuksessamme rauhan puolesta, vihollisuuksia vastaan. Rauhan tie on se tie, jota Jeesus meitä kehottaa kulkemaan. Jumalan huolenpidosta iloiten, toisistamme huolehtien, lähimmäisiämme palvellen.

Lopulta Jeesus ei tee eroa marttojen ja marioiden välille. Jokainen meistä on hänelle yhtä rakas. Jeesus on tullut jokaista meitä varten maailmaan, sovittamaan kaikkien, niin Marttojen kuin Marioidenkin synnit.

Jeesus on tullut kantamaan meistä huolta ja ottamaan meidän huolemme hänen kannettavakseen. Tämän vakuutuksen saat uskossa ottaa vastaan, kun kuulet kutsun ehtoollispöytään: Tulkaa kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.