Niin marttoja kuin marioitakin tarvitaan

Luuk. 10:38–42

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Rakkaat kristityt, veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Vietämme tätä Jumalan huolenpidon sunnuntaita Tammenlehvän perinneyhdistyksen kirkkopyhänä, ja samalla osana kaatuneiden omaisten valtakunnallisten hengellisiä ja kulttuuripäiviä. Tärkeästä päivästä on siis kysymys. Olemme isojen asioiden äärellä. Kuinka hyvin sopiikaan, että nämä päivät osuvat tälle sunnuntaille, jonka teemana on Jumalan huolenpito.

Uskon, että monella meistä on kokemusta siitä, että Jumala on pitänyt huolta. Siitä että Herra on varjellut, johdattanut ja siunannut. Jos toki on varmasti myös kokemusta siitä, että on vastoinkäymisiä ja vastatuulta elämässä. Kenties suurta suruakin monen meidän elämässä. Siitä huolimatta uskon, että monella meistä on kokemusta siitä, että noiden vaikeidenkin asioiden keskellä Jumala on pitänyt huolta.

Ja jos ajattelemme omaa kansaamme – sen vaiheita ja kohtaloita: emmekö voi todellakin ajatella ja sanoa, että Jumalan siunaava käsi on ollut monella tavalla myös kansamme pään päällä varjelemassa ja johtamassa? Olemme kokeneet kansakuntana monia vaikeita vaiheita, sotia ja nälänhätiäkin menneinä vuosisatoina. Niistäkin olemme päässeet eteenpäin. Ja nyt saamme kiitollisina ajatella sitä, että vaikka maailmalla myllertää, niin me saamme kuitenkin elää Suomessa rauhassa. Se on erityisen suuri kiitosaihe. Ja siitä saamme tietysti osoittaa kiitollisuutta erityisesti sille sukupolvelle, joka sotien aikana kesti, taisteli ja rukoili.

Jumalan huolenpidosta puhui kauniisti myös kuulemamme Vanhan testamentin teksti, jossa Jumala piti profeetta Eliasta huolta Sarpatin lesken vähäisten eväiden kautta. Inhimillisesti katsoen mitään jaettavaa ei olisi ollut, mutta niin vain ei jauhoastia tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, koska Jumala piti huolta.

Tämän päivän evankeliumi puolestaan on hyvinkin tuttu kertomus Vapahtajamme vierailusta Martan ja Marian kodissa. Martta kutsuu Jeesuksen kotiinsa vieraakseen. hänellä on kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, mutta hänen sisarensa Maria sen sijaan asettuu hiljaa istumaan Jeesuksen jalkojen juureen, Jeesuksen puheita vain kuuntelemaan. Evankeliumin rivien välistä voi melkein lukea, kuinka Martan ärsyyntyminen alkaa nousta sisartaan kohtaan. ”Tuossa hän vain istuu ja kuuntelee, ja minulla on palveltavana koko tämä vierasjoukko”, Martta ehkä ajattelee. Niinpä Martta pyytää, että Jeesus kehottaisi myös Mariaa osallistumaan käytännön vastuun kantamiseen. Että Maria auttaisi sisartaan talon tehtävissä. Jeesuksen vastaus on kuitenkin yllättävä: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Marialla on siis hyvä osa Jeesuksen jalkojen juuressa, kuuntelemassa Jeesuksen puheita. Ja voisiko sanoa, että aistimassa Vapahtajan hengityksiä ja sydämensykkeitä. Siihen Maria on asettunut, aivan lähelle Jeesusta. ja vaikuttaa todellakin siltä, että myös Jeesus nostaa Marian esimerkiksi. Maria on ehkäpä luonteeltaan mietiskelijä sekä hiljaisuuteen ja rukoukseen keskittyvä ihminen. Ikään kuin hartaan, rukouksen ihmisen perikuva. Hän omistaa koko elämänsä hengellisille asioille.

Entäpä sitten toinen sisar, Martta? Martta saattaa puolestaan olla kuva touhukkaasta, aikaansaavasta naisesta, joka ei ehkäpä niin paljon arvosta sitä, että vain istutaan ja jätetään käytännön työt muiden kannettavaksi. Martta arvostaa työntekoa ja pitää kunnia-asiana sitä, että vieraita palvellaan hyvin. Varsinkin kun heillä todellakin on nyt kodissaan arvovieras. Täytyyhän häntä palvella ja täytyyhän kodin olla tiptop. Maria sen sijaan haluaa keskittyä kuulemaan Jeesuksen sanoja.

Näyttää siltä, että tässä evankeliumissa rakentuu, ainakin näennäisesti, eräänlainen ristiriita näiden kahden sisaruksen ja heidän elämäntapojensa välille. Marian hiljaisen, rukoilevan elämäntavan ja Martan aktiivisen, toimijan elämäntavan välille. Ja tämä asetelma onkin ollut tämän evankeliumin kertomuksen vahva tulkintaperinne. Sitä on luettu usein siitä näkökulmasta, että Maria on hyvä ja Martta ehkä vähän vähemmän hyvä. Pitäisikö meidänkin nyt liittyä tähän lukutapaan? Vai onko myös Martalla joitakin sellaisia hyveitä, joita voimme ottaa esimerkiksi omaan elämäämme?

Kuten tiedämme, myös käytännön tekijöitä tarvitaan. Kestitsemään vieraita, tekemään töitään, hoitamaan velvollisuuksia, toimimaan järjestöissäkin, kuten myös Kaatuneitten omaisten Liitossa tai sotaorpojen yhdistyksissä. Ja hyvät ystävät, eivät nämäkään hengelliset kulttuuripäivät olisi tuosta vain syntyneet, ellei olisi ollut niitä marttoja, jotka ovat panneet toimeksi ja tehneet kaikki käytännön järjestelyt.

Niin, Martta ja Maria ovat nyt edessämme. Kun olen mietiskellyt tätä evankeliumia tätä messua varten, niin eteeni osui 1300-luvulla eläneen dominikaanimunkin mestari Eckhartin ajatukset tästä evankeliumitekstistä. Mestari Eckhart oli luostarissa elänyt munkki, ja hänestä sanotaan, että hän monella tavalla ikään kuin ennakoi reformaatiota sekä Martti Lutherin ajatuksia. Eikä olekaan ihme, että Martti Luther suuresti arvosti tämän dominikaanimunkin ajatuksia.

Mestari Eckhartilta saamme hieman uutta näkökulmaa Martan ja Marian kertomukseen. Hän nimittäin päätyy ajatukseen, että ei Martta ole yhtään sen vähempiarvoisempi kuin Mariakaan, eikä yhtään vähemmän esimerkillinen kuin Maria. Ja saattaapa olla, että mestari Eckhart nostaa Martan Marian rinnalle tai aavistuksen yläpuolellekin, jotta hän herättäisi oman aikansa kuulijoiden tai nyt meidän ajatuksiamme.

Mestari Eckhartin ajatusten pohjalta Marian elämänasennetta voisi kuvata mietiskeleväksi, tai niin kuin hän sanoo, kontemplatiiviseksi elämänasenteeksi. Kontemplatiivisuus tarkoittaa tässä rukousta ja Jumalan läsnäolossa viipymistä. Mestari Eckhartin aikana ajateltiin, että tämä elämänasenne toteutuu erityisesti luostarielämässä.

Eckhartin ajatusten pohjalta puolestaan Martan elämänasennetta voisi kuvata aktiiviseksi elämäksi. Martta ei ole luostarin muurien sisälle menevää tyyppiä. Hän on aktiivisesti maailmassa toimiva ja työtä tekevä. Ja nykyaikana voisi vaikkapa sanoa, että yrityksiä perustava ja uusia aloitteita tekevä ihminen. Keskiaikaisessa elämässä oli pitkään ollut vallalla ajatus, että tuo mietiskelevä elämä on arvokkaampi tapa palvella Jumalaa kuin aktiivinen toiminta. Mutta kuten totesin: mestari Eckhart vastaakin tämän raamatunkohdan äärellä, että itse asiassa käytännön toiminta voi joskus olla jopa syvällisempi tapa palvella Jumalaa ja joka tapauksessa tie, joka monelle meistä annetaan. Martti Lutherin ja reformaation ajatuksia ennakoiden Eckhart on sitä mieltä, että Martta on sellainen ihminen, joka kykenee toimimaan aktiivisesti maailmassa, lähimmäisiään palvellen.

Keskiaikaisessa teologiassa oli pitkään ollut vallalla ajatus, että tuo mietiskelevä elämä on arvokkaampi tapaa käyttää elämänsä. Mutta mestari Eckhart vastaakin tämän Luukkaan raamatunkohdan äärellä, että itse asiassa käytännön toiminta voikin joskus olla syvällisempi tapa elää elämää.

Martti Lutheriakin ennakoiden mestari Eckhart on sitä mieltä, että kypsempi ihminen voi olla sellainen, joka kykenee toimimaan aktiivisesti maailmassa lähimmäisiään palvellen ja käytännön töissä vastuuta kantaen. Mutta on toki ilmeistä, että hän arvostaa myös Marian rukoukseen keskittyvää elämänasennetta.

Ei olekaan lopulta syytä kysyä, että kumman elämänasenne onkaan parempi. Kummatkin heistä toivottivat Jeesuksen kotiinsa sydämestään tervetulleiksi.

Hyvät ystävät. Olen halunnut kertoa tästä mestari Eckhartin ajattelusta teille tänään, koska mielestäni se avaa tuoreita näkökulmia tähän tuttuakin tutumpaan evankeliumin kertomukseen. Nämä mestari Eckhartin ajatukset korostavat sitä, että Martan ja Marian ihanteiden välille ei ole syytä rakentaa vastakkainasettelua. Molempien kutsumusta tarvitaan kirkossa, yhteiskunnassa ja lähimmäisten keskellä. Molempien kutsumusta tarvitaan tässä sekavassa, vastakkainasetteluja ruokkivassa ajassamme.

Ajatellaanpa tosiaan monia järjestöjäkin, esimerkiksi tämän juhlapäivän toteuttajia. Tai ajatellaanpa partiolaisia, urheiluseuroja, sosiaali- ja terveysalojen järjestöjä ja niin edelleen. Niissä tarvitaan marttoja.

Jos sinä löydät itsestäsi tuon toiminnallisen martan, niin palvele Jumalaa lahjoillasi, hyvällä omallatunnolla aktiivisena toimijana, siellä mihin sinut on johdatettu.

Toisaalta jos koet, että kutsumuksesi nousee enemmän tuosta Marian hiljaisesta, ehkäpä esirukoilijan roolista, niin ole uskollinen siinä tehtävässäsi.

Kaatuneitten Omaisten Liitto toimii vaalien Suomen sodissa kaatuneiden ja sodan olosuhteissa henkensä menettäneiden muistoa. Tämä työ on äärimmäisen arvokasta. Kiitän teitä kaikkia, jotka toimitte Kaatuneitten Liitossa sekä sen alaisissa järjestöissä ja sotaorpojen yhdistyksissä. Kaatuneitten Omaisten Liitto ja sen jäsenyhdistykset toimivat myös tallentaakseen esimerkiksi tärkeää perinnetietoa nuoremmille sukupolville. Tietoa siitä, millaisia inhimillisiä tarinoita on sotiemme vaiheisiin liittynyt. Kuinka moni joutui sodassa antamaan henkensä tai terveytensä. Kuinka moni lapsi joutui elämään ilman isää tai äitiä sodanjälkeisissä olosuhteissa. Kuinka sodan taakka on ollut raskas kantaa sodan kokeneille sukupolville ja jälkipolvillekin.

Toisaalta mielemme täyttää kiitollisuus siitä, että saamme yhdessä kokoontua vapaassa ja demokraattisessa Suomessa. Mielemme täyttää kiitollisuus Jumalan hyvästä huolenpidosta meitä ja kansaamme kohtaan.

Samalla toivon, että sotien muistojen vaaliminen rakentaa meitä edelleen vakaumuksessamme rauhan työssä, työskentelemään vihollisuuksien vähentämiseksi. Rauhan tie on tie, jota Jeesus meitä kehottaa kulkemaan. Jumalan huolenpidosta iloiten, toisistamme huolehtien, lähimmäisiämme palvellen. Toistemme puolesta rukoillen. Marttoina sekä marioina.

Ja todellakaan Jeesus ei tee eroa näiden sisarusten välillä. Molemmat ovat hänelle yhtä rakkaita. Niin kuin meistä jokainen on Jumalalle yhtä rakas. Jumalan huolenpito meitä kohtaan sai huippunsa siinä, että Vapahtaja antoi henkensä meidän puolestamme. Jumala antoi kalleimpansa, oman poikansa, meidän syntiemme sovitukseksi.

Ja kun tänään kuulet kutsun ehtoollispöytään, saat olla varma siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus toivottaa sinut tervetulleeksi armon osallisuuteen. Ei ole kynnyksiä vaan on vain alhaalla kulkeva armo, joka on lähellä meitä kaikkia. Siihen saamme turvautua ja jatkaa matkaamme Jumalan huolenpitoon luottaen.