Olkaa rohkeita

Mooses sanoi israelilaisille:
”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.” 5. Moos. 31: 6-8

Tällä Vanhan testamentin sanalla tervehdin teitä, rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa. Olen nyt kolmatta päivää suorittamassa piispantarkastusta täällä Kittilän seurakunnassa. Piispantarkastus on kristillisen kirkon alkuaikoihin juurensa ulottava tapa, jossa seurakuntaa laajemman kirkollisen alueen kaitsija vierailee seurakunnassa sitä tarkastaen, tukien ja rohkaisten.

Tuo tehtävä on ollut silmieni edessä myös näiden päivien aikana. Tarkastaa, tukea ja rohkaista. Piispantarkastuksen työmenetelmät toki ovat uudistuneet vuosien varrella. Olen niitä itsekin halunnut uudistaa. Mukana on vahvasti työyhteisön kehittämisen ja strategian näkökulma. Painotus on yhä enemmän taakse jääneiden asioiden analysoimisen sijasta eteenpäin katsomisessa. Siis sen yhdessä pohtimista, mihin tässä tapauksessa Kittilän seurakunnan kannattaa seuraavan vuosikymmenen aikana suunnata painopistettä, jotta Kristuksen kirkolleen antama tehtävä tulisi mahdollisimman hyvin hoidetuksi.

Piispantarkastuksen perjantai oli paljolti vierailuja Kittilän seurakunnan tärkeiden yhteistyökumppaneiden luokse. Päivään mahtui vierailu yläkoululla, kunnan johdon tapaaminen, Kittilän kaivoksen edustajien ja Tunturimessu Marian kappelissa. Lauantaina keskustelin työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa sekä tapasin Levin matkailuyrittäjiä. Ilta päättyi Uskon yö -tilaisuuteen kirkossa.

Tänään 21. sunnuntaina helluntaista vietämme seurakunnan yhteistä juhlapäivää messun ja yleisen piispantarkastuksen merkeissä. Tämän sunnuntain aihe on ”Jeesuksen lähettiläät”. Sellainenhan jokainen kristitty tässä maailmassa on: Jeesuksen lähettiläs. Siis sellainen ihminen, joka on kutsuttu elämään uskoaan todeksi omassa elämänpiirissään ja välittämään Jumalan armon ja anteeksiantamuksen sanomaa ympärilleen.

Tuon kaiken toteuttaminen maallistuvan maailman keskellä vaatii joskus kuitenkin rohkeutta. Ei ole aina helppoa sanoittaa uskoaan omin sanoin. Usko saattaa tuntua niin heikolta, että aina ja joka paikassa meistä ei ole todistuksen antajaksi.

Tähän tilanteeseen tulee hyväksi neuvoksi ja tueksi Mooseksen sanat tuossa tekstissä, jonka luin. Se on toki alun perin lausuttu Israelin kansalle aivan erilaisessa tilanteessa. Yhteistä on kuitenkin se, että heitäkin pelotti ja jännitti uuden ja tuntemattoman edessä. ”Olkaa rohkeita ja vahvoja”, kehottaa Mooses kansaa, johon hänellä on syntynyt pitkän vaelluksen aikana hyvin kiinteä suhde.

Mutta huomionarvoista on, mikä on se syy ja perusta, miksi Mooses pystyy näin kehottamaan kansaa rohkeuteen. Se ei ole se, että kansa on itsessään niin kykenevä ja nokkela. Ei Mooses sano, että kyllä te pärjäätte omin voimin. Ei, vaan syy on se, että ”Herra, teidän Jumalanne kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin, eikä hylkää teitä.” Tämän vuoksi kansalla on perusteltu syy olla rohkea. Koska Jumala on teidän kanssanne.

Minä en ole Mooses, eikä Kittilän seurakunta ole Israelin kansa, mutta siitä huolimatta haluan käyttää juuri samoja sanoja rohkaistessani teitä Kittilän seurakuntalaisia, työntekijöitä ja luottamushenkilöitä: Olkaa vahvoja ja rohkeita, sillä Herra, teidän Jumalanne kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin, eikä hylkää teitä.

Te Kittilän seurakuntalaiset olette juuri niitä Jeesuksen lähettiläitä, mistä tämän sunnuntain tekstit puhuvat. Seurakuntana teillä on tehtävä viedä sanomaa Kristuksesta ja hänen tuomastaan pelastuksesta eteenpäin.

Täällä käymieni keskustelujen perusteella sanoisin, että teillä on tämän kirkon perustehtävän toteuttamiseen Kittilässä hyvät mahdollisuudet. Seurakunnalla on riittävät resurssit ja ilmapiiri seurakunnan toimintaa kohtaan on positiivinen ja vastaanottava.

Tästä huolimatta aika, jota elämme, ei ole helppo. On totta myös se, että kristillisen uskon perustotuuksia kyseenalaistetaan nykymaailmassa tavalla, jota muutamia vuosikymmeniä sitten ei esiintynyt. Ei ole siis ihme, että joskus rohkeutemme voi horjuu.

Tähän tulee rohkaisuksi se, ettei meidän tarvitse huolehtia tai hätäillä, sillä Herra itse kulkee kanssamme; hän ei jätä meitä yksin. Näin ollen saamme katsella tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Kristus, joka on tehtävän antanut, on lupauksensa mukaan meidän kanssamme kaikkina elämämme päivinä.