Onnellisia

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
”Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
heidät ravitaan.
heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.” (Matt. 5: 1–12)

Pyhäinpäivä ja sen tekstit luovat juhlavan ja majesteetillisen taustan tälle pappisvihkimysmessulle. Ne avaavat meille näköalan ajan rajan tuolle puolen. Me muistamme niitä kirkon opettajia, todistajia ja marttyyrejä, jotka ovat meille tämänkin ajan kristityille esikuvana. Näitä marttyyrejä löytyy eri vuosisadoilta kirkon pitkästä historiasta, myös viime vuosikymmeniltä ja vuosilta.

Vaikka yhden edeltäjäni, piispa Yrjö Vallinmaan surmaa 1943 neuvostoliittolaisen partisaani-iskun uhrina Inarin Laanilassa voi olla rohkeaa kuvata marttyyrikuolemaksi, niin joka tapauksessa hän sai surmansa ollessaan piispan viran toimituksessa vain kolme viikkoa piispanvihkimyksensä jälkeen. Hän oli matkalla Kristuksen asialla ja sai surmansa brutaalissa iskussa. Hänen muistonsa loistaa kirkkaana erityisesti näin hiippakuntamme 170-vuotisjuhlassa. Hänet vihittiin piispaksi tämän kirkon alttarilla ja melko suoraan hän lähti tuolle kohtalokkaalle Lapin tarkastusmatkalleen.

Toinen viime vuosisadan tunnetuista pyhistä todistajista, ja selkeästi marttyyrin nimen omaava, on luterilainen pappi Dietrich Bonhoeffer, jonka tunnemme kenties parhaiten virren 600, Hyvyyden voima, sanoittajana. Boenhoeffer toimi ns. Tunnustuskirkossa, joka ei suostunut kumartamaan Hitlerin ideologialle ja hirmuvallalle. Oltuaan ensin Buchenwaldin keskitysleirillä, Bonhoeffer surmattiin Flossenburgin keskitysleirillä 9. huhtikuukuuta, vain kuukautta ennen Saksan ehdotonta antautumista.

Bonhoefferiin sopii Jeesus sana tämän päivän evankeliumista: ”Autuaita ovat rauhantekijät, he saavat Jumalan lapsen nimen.” Tässä autuaaksi julistamisen hengessä kaikuu kauniina ja kuulaana Boenhoefferin vankilakirjeenä julkaisema virsiruno:

Jos ahdistuksen tie on edessämme, / myös silloin Kristus meitä kuljettaa. / Annamme Isän käsiin elämämme. / Hän itse meille rauhan valmistaa.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, / tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. / Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. / Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

Pyhäinpäivänä muistamme kirkon yhteisten ja tunnettujen pyhien lisäksi poisnukkuneita rakkaitamme. Heille ja heidän muistolleen syttyvät tänään tuhannet kynttilät hautausmailla, kirkoissa ja kodeissa. Joillakin meistä suru on vielä läheisenä ja kipeänä mielessä. Toisilla meistä vuodet ovat muokanneet surun jo kaipauksen täyteisiski muistoiksi. Tänään kiitämme näistä edellä kulkeneista rakkaistamme ja heidän elämästään.

Pyhäinpäivän evankeliumiteksti autuaaksi julistamisesta on osa Jeesuksen kuuluisinta puhekokonaisuuttaa, Vuorisaarnaa. Jeesus julistaa autuaiksi hengessään köyhät, murheelliset, kärsivälliset, ne joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, toisia armahtavat, puhdassydämiset ja rauhantekijät sekä ne, jota Jeesuksen nimen tähden vainotaan.

Autuas! Mitä se tarkoittaa? Jollekin voi tulla mieleen ajatus ”autuaallisesta olotilasta” vaikkapa kesäisessä mökkirannassa saunan jälkeen. Raukea ja autuaallinen olo. Ei sinänsä virheellinen tulkinta, mutta Jeesuksen käyttämä sana ”autuas” ei kuitenkaan merkitykseltään tyhjene kesäisiin järvenrantatunnelmiin.

Autuas tarkoittaa vuorisaarnan kreikan kielisessä alkutekstissä ”onnellista”. Niin tämä kohta onkin itse asiassa käännetty runsas viikko sitten julkaistussa uudessa epävirallisessa Uuden testamentin käännöksessä. Onnellinen ovat hengeltään köyhät ja onnellisia ovat suruaan valittavat ja niin edelleen.

Tuo onni, josta Jeesus Vuorisaarnassa puhuu, on jotenkin syvempää, kuin se onni, jota hyvän tavan mukaan toivotamme toisillemme vaikkapa silloin kun Facebook ilmoittaa jollakin kaverilla olevan syntymäpäivän. Toivotamme silloin onnea. Itse lisään usein mukaan ”ja siunausta” ikään kuin tavoitellakseni onnen syvällisempää ulottuvuutta. Vuorisaarnan onni ei ole vain menestystä ja myönteisyyttä. Vuorisaarnan onni voi olla lepoa ja rauhaa vastoinkäymisten ja levottomuudenkin keskellä.

Pyhäinpäivän tekstit eivät johdata ajatuksiamme vain muistelemaan edesmenneitä rakkaita, vaan suuntaamaan katseemme kohti iankaikkista päämäärää taivaan kodissa. Pyhäinpäivän Uuden testamentin teksti Ilmestyskirjasta maalaa puolestaan eteemme uudet taivaat ja uudet maat:

”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21:1-14)

Nämä elämän ja iankaikkisuuden teemat antavat aivan ainutlaatuisen taustan myös tänään toimitettavalle pappisvihkimykselle. Teitä Keijo, Auli ja Matias kutsutaan palvelemaan ihmisiä kokonaisvaltaisesti. Te saatte olla todistamassa elämän ihmettä sen alkuhetkillä, kun kastatte lapsia seurakunnan yhteyteen. Siinä konkretisoituu tämän ajallisen elämän kauneus ja lahja.

Te saatte myös olla ihmisten rinnalla surussa ja murheessa silloin, kun he saattelevat rakkaitaan ajan rajan yli. Silloin olette johdattelemassa seurakuntalaisia aavistelemaan iankaikkisuutta. Katselemaan todellisuutta, jota emme voi näillä silmillämme nähdä, mutta kylläkin uskossa jo aavistaa.

Auli, Matias ja Keijo, muistakaa, että vaikka teidät nyt kutsutaan pappeina tekemään ahkerasti työtä, niin Jumala kuitenkin antaa kasvun ja siunauksen työllenne. Tekemistä ja touhuamistakin tärkeämpää on Kristuksessa kiinni pysyminen. Kun tekeminen lähtee liikkeelle levollisuudesta, voi siinä olla siunaus mukana.

Pappeina saatte laittaa kaikki taitonne ja ideanne käyttöön seurakunnan hyväksi ja seurakunnan rakennukseksi. Muistakaa kuitenkin, että kaikkein tärkeintä myös papille on juurtua ja kasvaa yhä lujemmin kiinni Kristukseen. Silloin työnne ja viranhoitonne kantaa hedelmää. Saatte olla Jumalan toiminnan välikappaleena. Sen tärkeämpää ja hienompaa kutsumusta on vaikea kuvitella.

Veljet ja sisaret Kristuksessa. Pyhäinpäivänä meidät kutsutaan panemaan toivomme Kristukseen ei ainoastaan tätä aikaa, vaan myös iankaikkisuutta varten. Jalkamme ovat lujasti ja realistisesti tämän maan kamaralla ja kätemme tarttuneena ympärillä oleviin haasteisiin.

Siinä ei kuitenkaan ole kaikki. Tulevaan me tähyämme uskossa ja toivossa. Uskossa Ilmestyskirjan näky on totta jo nyt: ”Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”